Leipä on nykypäivänä lähtöisin monesta. Niin myös Piritta Kämi-Conwayllä, joka alun pitäen opiskeli pukusuunnittelijaksi, mutta joka viitisen vuotta sitten valmistui ammatillisesta opettajankoulutuksesta.
Tuloksena on, että nyt hänen työpäiviään leimaa kiireisyys, jossa varsinaista päätyötä ei ehkä ole lainkaan.
”Ajautuminen”
Piritta Kämi-Conway tekee teattereille puvustuksia, ja opetustyö taito- ja taideaineissa on laajaa. Töitä on Somerolla sekä yläkoulussa että Somero-opistossa, ja keväällä hän on menossa Wahren-opistoon Forssaan. Oppiaineita on laajasti: tekstiilitöitä, kuvataidetta, pienille lapsille taidekoulua, askartelua, pienten lasten käsitöitä ja aikuisten vaateompelua.
– Olen tavallaan ’ajautunut’ opetustöihin, sillä alunperin lähdin niihin sijaiseksi. Siitä se lähti kasvamaan. Teatterityöt ovat keikkaluonteisia, projekti sinne – projekti tänne. Välillä töitä on kauheasti yhtä aikaa ja välillä on hiljaisempaa.
Puvustustöitä on ollut monille teattereille lähialueilla: Somerolle, Ypäjään, Saloon, eräälle pienelle tanssiteatterille Helsinkiin sekä lasten kiertueteatterille. Oli suuri suru, kun viimeksi mainitut loppuivat Pikku-Kakkosesta tunnetun Jaakko Loukkolan kuoltua äkillisesti.
Erilaisissa teattereissa on valinnanvaraa, erilaisia yleisöjäkin varten. Kämi-Conway on tehnyt hyvin paljon musiikkiteattereita, ovathan ne kaikkiaan hyvinkin suosittu taidemuoto, jolle katsojakuntaa riittää. Eli ”Laulavia pukuja”.
Vaatepölyä ja ”tähtipölyä”
Minna Canthin pariin Piritta Kämi-Conway pitäytyi viimeisimpänä ja ryhtyi samalla ensimmäistä kertaa yhteistyöhön Salon Teatterin kanssa, tehtyään jo pitkään yhteistyötä salolaisen Teatteri Provinssin kanssa. Teatterit ovat erilaisia ja kaikissa on hyvät puolensa.
– Työ on tuntunut oikein mukavalta. Se luo oman vivahteensa, kun heillä ei nyt ole omaa teatteritilaa. Kulttuuritalo Kivassa on omat haasteet, mutta on sillä monia hyviä juttuja. Tilana Kiva on tosi hieno ja sopi tuohon näytelmään oikein hyvin. Mutta jos pukuja ajattelee, niin olihan siinä oma haaste, kun kaikki täytyi hakea kauempaa, eikä ollut ’käsivarastoa’.
Salon Teatterin lisäksi pukuja piti haalia myös muualta. Puvuston koostaminen etenee silti aina samalla tavoin johdonmukaisesti.
– Ensiksi palaveerataan ohjaajan ja työryhmän kanssa. Ohjaavien henkilöiden kanssa suunnitellaan yhdessä yleisiä, suuria linjoja, kuten myös ohjaajan ja lavastajan kanssa. Työ etenee tietysti myös näytelmätekstiä lukemalla. Kun on päätetty, onko näytelmä epookkiin menevää vai ei, rupean etsimään itselleni kuvamateriaalia.
Teatteriesityksessä on paljon ihmisiä ja puvustaja on työssään yksin. Siksi pukuja ei suinkaan lähdetä tekemään alusta pitäen jokaiselle näyttelijälle, vaan etsitään valmiita ja katsotaan, mitä saisi hyödynnettyä, muokattua ja uusittua. Ajankuvan kanssa pitää olla tarkkana, mutta tulee myös miettiä viitekehykset, joihin roolihahmot liittyvät.
Pitää tehdä erikseen listaa, mitä tapahtuu eri kohtauksissa.
– Toisaalta liian tarkkaan ei pysty tekemään. Minnahan oli lavalla lähes koko ajan. Hän vain siirtyi kohtauksesta seuraavaan, joiden välissä saattoi olla ajallisesti vuosia.
Niissä väleissä ei voi ruveta vaihtamaan vaatteita.
– Ei se antaisi yleisölle yhtään mitään, se olisi vain yhtä sähläystä. Minä luotan siihen, että katsovat ihmiset eivät ole ’tyhmiä’, eikä kaikkea tarvitse ’alleviivata’. Se on Teatteria, että voidaan siirtyä vuodesta toiseen ihan vaikka laittamalla huivi päähän – tai ei edes sitä. Koko pukua ei tarvitse vaihtaa joka välissä.
Asuissa maailmankuva
Näytelmässä tulee esille varsin hauskalla tavalla päähenkilöiden luonteenpiirteiden erilaisuus puvustuksenkin kautta – ei vain pelkästä dialogista tai roolista.
Esimerkiksi Minna Canthin ( Roosa Majanoja ) ystävää Floraa ( Lisamaria Markula ) Jyväskylän seminaarissa näytelleen roolihenkilön päällä olleet vaatteet heijastelivat pitkälti paitsi heidän luonteenpiirteitään, myös maailmankuvaansa.
Minna uuden, tulevan ajan edustajana oli järkevä ja rationaalinen, puvut yksinkertaisia ja selkeitä, kun taas Flora oli pöyhkeä ja tärkeilevä, sen ajan naiskuvan edustaja, kuorrutettuna kaikenlaisilla ”röyhelöillä”.
– Tosiaan, Floralla puku vaihtui aina, kun hän tuli uudestaan näyttämölle ja Minna pysyi hyvin samanlaisena. Puvustuksia oli valittu nimenomaan sillä perusteella, että kun Flora on tällainen pöyhkeilevä ihminen, niin totta kai sitä kontrastia haluttiin.
Oikeasti näytelmän Flora on Kämi-Conwayn mukaan fiktiivinen hahmo, eikä häntä ole ollut oikeassa Minnan elämässä.
– Oli kiva oppia Minna Canthista enemmän, aiemmin tiesin hänestä vain yleissivistyksellisellä tasolla.
– Pidin näytelmästä, teksti oli hirmu kaunis. Kun sitä ekan kerran luki, niin mietti, onpas ihana teksti. Kun esimerkiksi taloja kuvailtiin ja Minnan puoliso sanoi: ’Piirrä meille talo’.
– Näytelmä kertoo siitä, miten Minnasta tuli se Minna, joka alkoi muuttaa maailmaa kirjoituksillaan.
Esikuva
Minna Rytisalon kirja Rouva C. (2018) kertoo Gummeruksen mukaan erään avioliiton tarinan ja näyttää, millaisista silmuista puhkeaa se Minna Canth, jonka me tunnemme: esikuva, taistelija, patsas.
Piian ja pumpulikauppiaan tytär päätyy naimisiin opettajansa kanssa ja huomaa olevansa aina raskaana. Perhe kasvaa, mutta samalla kasvaa halu tehdä kodin ulkopuolella paljon enemmän. Rouva C. on rakkaustarina ja ystävyyden kuvaus. Vaikka aika on eri, kysymys on sama: missä kulkevat yksilön rajat? Romaani on myös voimakas, kaunokirjallinen kannanotto tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta.
Kirjan pohjalta syntyi näytelmäkäsikirjoitus Rouva C., jonka esityksiä on Salon Teatterissa 25.11. saakka.
Fakta: Minna Canth
-Ulrika Wilhelmiina Johnson
-syntyi Tampereella Finlaysonin puuvillatehtaan mestarin Gustaf Johnsonin perheeseen
-muutti perheensä mukana 1853 Kuopioon, jossa isä siirtyi hoitamaan lankakauppaa
-vaimo, äiti, kirjailija, kauppias, vähäosaisten puolustaja, järjestöaktiivi ja vaikuttaja
-haki ja pääsi Jyväskylän seminaariin, ensimmäiseen suomenkieliseen ja naisille avoimeen opistoon 1863, koska halusi opettajaksi
-puoliso, lehtori Ferdinand Canth
-kutsumustyöhön tähdänneet opinnot oli jätettävä perhe-elämän tieltä
-puoliso kannusti Minnaa kirjoittamaan naisten oikeuksista
-puolison kuoltua vatsakatarriin, syntyi 7. lapsi
-vasta sitten yhä enemmän kirjailijaksi ja yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi
-Minna Canthin syntymäpäivä 19.3. on tasa-arvon päivä ja liputuspäivä
