Ensin ajattelin, ettei missään tapauksessa, eihän siihen voi kääriä edes kalaa, kunnollisesta aamukahvilukemisesta puhumattakaan. Vaimoni on hyvin edistyksellinen digitaalisissa hommissa. Olen paljon ennakkoluuloisempi. Hän tilasi lehden digiluku . Siinä sitten aloitettiin harjoitella niiden kanssa.
Molemmat pääsimme kahvipöydässä heti lukemaan, ei tarvinnut lehdestä riidellä.
Minä tihrustelin pienestä älykännykän ruudusta. No, saahan sitä tekstiä suurentaa vaikka kuinka paljon, mutta koko ajan vastaavasti näkyvä alue pienenee. Lähes 80-vuotias ukkeli, ei tuntunut oikein kivalta. Vaimo käytti täppäriä eli tablettiaan. Siitä oli jo paljon parempi lukea.
Toisaalta, kun muuten tarvitsen tai ainakin käytän tietolaitteita, lukeminen ei tuntunut hankalalta. Jopa molemmat pääsevät täyttämään oman sudokunsa Salkkarista. Ei tarvi kinastella, että kumpi täyttää.
Poika lahjoitti vanhan kannettavansa mulle. Muuten hyvä, mutta siinä on pieni näyttö. Ei sovi huonosilmäiselle. Veikon Koneessa oli irtonäyttöjä tarjouksessa. Kytkin sen vanhaan kannettavaan. Telkkariinkin kytkemistä mietittiin, jotenkin tuntui paremmalta ajatukselta, että saan kopissani ihan rauhassa lukea lehteni.
Se puute tässä on, ettei tule sitä aamuista postilaatikolla käyntiä. Siellä voisi kohdata vaikka naapurinkin hyvällä tuurilla. Kyllä nyt on hyvä lukea.
Digiä