Viime keväästä alkoi iso ryöpsäys Someron väkiluvun kehityksessä. Silloin ensimmäiset sodan seurauksina saapuneet Ukrainan kansalaiset pääsivät hakemaan vuoden maassaolonsa jälkeen täältä kotikuntaoikeutta.
Siitä Someron kaupungin työllisyys- ja maahanmuuttokoordinaattori Riina Lehtisen työpäivät ponnahtivat tupaten täyteen. Edessä oli suuri joukko tarvitsemassa maahanmuuttopalveluita. He tarvitsivat asuntoa, he tarvitsivat työpaikkaa, tai koulun.
Tulijoilla on valtava määrä erilaisia arkipäivän ongelmia ratkaistavaksi. Ja Someron, kuten minkä tahansa kunnan, hyvinvointialueen ja muiden viranomaisten rooli palveluiden järjestämisessä kasvaa, kun tilapäistä suojelua saava saa kotikunnan.
Kolmasosa Somerolla asuvista ukrainalaispakolaisista on tällä hetkellä käyttänyt oikeuttaan. Se tarkoittaa, että jo 107 heistä on hakenut Somerolta kotikuntaa. Määräkin kasvaa edelleen.
Asiakkaat jo valmiiksi tuttuja
Lehtinen on ollut esihenkilötehtävissä vuodesta 2018 Someron työllisyyspalveluissa. Varhaiskasvatuksen kentälle hän tuli kaupungilla jo 2002. Varhan astuttua kuvioihin siirtyi kuntouttava työtoiminta pois, jolloin myös Lehtisen työstä poistui iso osa.
– Silloin käytiin keskusteluja, että jatkaisin kaupungilla työllisyysasioiden hoitoa sekä maahanmuuttoasioita. Varsinaista maahanmuuttotyötä en ollut aiemmin juuri tehnyt, mutta huomasin vastaanottokeskuksessa avoimen vastaavan ohjaajan paikan, Riina Lehtinen selvittää.
Hän sai paikan ja anoi kaupungilta työvapaata. Lehtinen työskenteli vastaanottokeskuksella lähes vuoden ajan.
– Oli hyvä ratkaisu, että menin sinne. Opin perin juurin maahanmuuttotyön ja tilapäisen suojelun piirteet, jonka puitteissa asiakkaat nyt pääsääntöisesti ovat täällä.
Se oli lottovoitto koko kaupungille, koska kotikuntaan muuttaneet asiakkaat olivat Lehtiselle jo entuudestaan tuttuja. Nyt hän palvelee ukrainalaisia kaupungin asukkaina; ja myös heille on matalampi kynnys asioida tutun ihmisen luona.
Ohjausta kädestä pitäen
Riina Lehtinen tekee työtään ajanvarauksella, minkä lisäksi hänellä on päivystysaika kerran viikossa. Tehtävät ovat työllisyysasioiden lisäksi Kela-asioissa ohjaamista, sähkösopimuksia, lääkäriasioita – ihan kaikenlaista ohjausta.
– Mitä ikinä he tarvitsevat, he saavat sen täältä. Kädestä pitäen ohjaan heitä päivittäin siinä, miten suomalaisessa yhteiskunnassa toimitaan.
Mahdollisuuksia ja tarpeita koulutusten järjestämiseksi olisi mahdollisesti ryhmillekin. Opittavaa ja opetettavia on niin paljon. Haasteena on sähköisten palveluiden käyttö, joiden opettamiseksi käyttöön tulisi saada koululuokka tietokoneineen. Ei olisi Lehtisen mielestä huono idea järjestää opetusta vaikka Somero-opiston kautta.
On käyty yhdessä pankeissa avaamassa tilejä tai tehty kotivakuutuksia. Lehtinen on tärkeä tulkki/tukihenkilö. Työ on välillä liikkuvaa ja tehtäväkuva ja työkenttä on hyvin laaja.
– Siinä pitää olla hyvin hallussa yhteiskunnan järjestelmät, mistä mitäkin apua hakee tai pyytää.
Monenlaista apua
Kulttuurilliset erot maiden välillä ovat suuria. Jo kansanluonteesta lähtien, puhumattakaan lähihistorian yhteiskuntajärjestyksistä. Avuntarpeessaan ukrainalainen saattaa olla vaatimaton, tai voi kuvitella tarvittavan lahjuksia, joita suomalainen yhteiskunta ei vastaavasti tunne. Korruptiolahjat ovatkin olleet vain joitain kiitollisina annettuja leipomuksia, jotka Lehtinen on antanut jaettavaksi kahvihuoneessa.
– Toiset ymmärtävät, että on parempi tulla kysymään apua kuin että sen tekisi itse. Voi tulla virheitä, joita pitää jälkikäteen korjata. Kovasti he pyrkivät pärjäämään itsenäisesti ja omillaan. Ja toki pärjäävätkin, jota tukee sekin, että heitä on niin paljon. Joku neuvoo aina jossain asiassa.
Apua on myös omista maanmiehistä, jotka ovat tulleet Somerolle jo ennen sotaa. He ovat tavallaan pakolaisten ”tulijakummeja”, muurien murtajia maanmiestensä työllistymisessä.
On myös iso vapaaehtoistoimijoiden joukko. Heidän osuuttaan omankin työn helpottajana Riina Lehtinen kiittelee. Toisena viranomaistahona auttamisessa on vastaanottokeskus Kotokunta. Kaikki tahot toimivat saman päämäärän, ukrainalaisten kotouttamisen ja arjessa pärjäämisen eteen.
– Ukrainalaiset ovat vaatimattomia, mutta toisaalta myös äärimmäisen kiitollisia heitä auttaessani. He saattavat pahoitella ’anteeksi että minä sinua nyt häiritsen’, jolloin minä saan vastata heille, että tämähän on minun työtäni.
– Olen teitä varten, tarkoitukseni on teitä auttaa ja palvella!
Oppivelvollisuuspakko
Kaikki ukrainalaiset Somerolla eivät ole hakeneet kotikuntaa. Osa voi odotella sodan loppuvan, vaikka merkit surullisesti toisin osoittavat.
Riina Lehtinen huolehtii kaupungin osalta yksin isosta työmäärästä, ja hänen työnsä rahoittaa kunta yksin. Päivät ovat täynnä ja ajoittain hän kaipaisi työparia.
– Meneillään on hankehaku, KotoSalo/KotoSomero , jossa yhteistyössä Salon kaupungin kanssa haetaan hankerahoitusta. Jos rahoitus saataisiin, sillä olisi mahdollisuus palkata hanketyöntekijä kehittämään kotoutumispalveluita. Päätös on kuitenkin viipynyt. Hakijoita on paljon, monet kunnat ovat saman tilanteen edessä.
– Aika näyttää – pärjännyt olen. Toki on ollut välillä tiukkaa. Itsellä on ollut tuntuma, että kovin ruuhka voisi hiipua, sillä suurin rysäys kotikuntaan tulevia on jo tullut. 80-prosenttisesti työni on nyt ollut maahanmuuttotyötä. Toinen osuus, työllisyyspuoli, on jäänyt vähemmälle.
Kaupunkiyhteisössä Lehtinen tekee yhteistyötä eniten sivistyspuolen kanssa. Perusopetuksessa on sekä vastaanottopalveluiden piirissä olevia että kotikuntalaisia. Seikka muuttuu kuntalaiseksi tulon jälkeen, kun nuorelle astuu voimaan oppivelvollisuuspakko. Koulu-/opiskelupaikka on järjestettävä perusopetuksen jälkeen nuorelle esimerkiksi Salosta tai Forssasta.
Ensiarvoisen tärkeää kaikessa on kieli
Kielten osaaminen, opiskelu ja hallinta ovat avainasemassa kotoutumisen ja työnsaannin kannalta. Jos kuka tahansa joutuu tuijottelemaan seiniä pidempään kotona, on selvää, että seurauksena turhautuminen. Työ on ihmiselle aina tärkeässä roolissa.
Ukrainalaisille nuorille on hiljattain alkanut kaksi tuntia viikossa pidettävä, tehostettu suomen kielen opiskelu, jota vetää suomen kielen lehtori Julia Topchii. Tavoitteena on niin hyvä suomen kielen taito, että nuoret mahdollisesti pystyisivät menemään suomenkieliseen lukioon.
– Pyrimme etsimään ratkaisuja, jos tiedämme että jollakin selkeästi olisi potentiaalia ja haluja. Siinä vaiheessa mietimme, mitä me kuntana voisimme tehdä.
Työikäisestä ukrainalaisväestöstä valtaosa opiskelee suomen kieltä. Heitä myös velvoitetaan siihen, sillä TE-toimiston kotoutumispalveluiden piiriin mennessään asiakkuus käytännössä alkaa sillä, että he käyvät kuuden kuukauden mittaisen suomen kielen kurssin.
Somerolla menee parhaillaan TE-toimiston ostamana kolmas Edusalon järjestämä opetuspalvelu. Ensimmäinen ryhmä aloitti viime syksynä. Valtaosa työikäisestä väestöstä on joko TE-toimiston järjestämällä suomen kielen kurssilla, tai sitten he ovat ammatillisissa opinnoissa, joka sisältää kielenopiskelua.
Ihmissuhdetyötä
Monet ovat määräaikaisen työsopimuksen jälkeenkin halunneet jatkaa kielenopiskelua. He ovat nähneet siitä selvää etua. Ja että on jatkossakin helpompi työllistyä.
Riina Lehtinen käyttää työssään Google Kääntäjää, sillä hän osaa venäjää tai ukrainaa vain muutamia sanoja. Englantia puhuvien kanssa hän keskustelee englanniksi, koska asioiden selviämiseen voi luottaa paremmin kuin Kääntäjää käyttäessä.
– Tulkkia käytän puhelimen kaiuttimen kautta, mutta vain hyvin hankalissa asioissa. Varmistun, että asiakas varmasti ymmärtää sen, mistä keskustellaan.
Aika pieni osa osaa englantia, nuoret enemmän. Myös netissä on paljon ilmaisia kielten opiskeluun tehtyjä sivustoja. Toisaalta on tärkeää käyttää suomen kieltä mahdollisimman paljon. Käyttöön oppii, kun on tilaisuuksia kuunnella ja puhua. Kaikki viestit ukrainalaisille Lehtinen kirjoittaa aina suomeksi.
– Että suomeen tottuu. Että olemme Suomessa ja meillä on suomen kieli käytössä. Kannustan heitä oppimaan kieltä.
Riina Lehtinen luonnehtii työnsä hyvin vaihtelevaksi. Moninaiseksi, niin ettei aamulla voi tietää, mitä kaikkea päivä tuo tullessaan. Se on myös mielenkiintoista, työtä jossa saa ratkaista ongelmia ja pohtia, mikä olisi kenellekin hyväksi. ”Ihmissuhdetyö” on hänelle ominaista.