Valtakunnallista selkäviikkoa vietetään 16.–22. lokakuuta teemalla Liikuta selkääsi. Tarkoituksena on yksikertaisesti kannustaa ihmisiä liikkeelle ja liikuttamaan selkäänsä. Viikko käynnistyy maailman selkäpäivällä maanantaina 16. lokakuuta.
Selkäkipu on hyvin yleistä, jopa 80 prosenttia aikuisista kokee selkäkipuja elämänsä aikana. Selkäkivut ovat myös yleisimpiä syitä sairauspoissaoloihin. Suurin osa selkäoireista on hyvälaatuisia ja ohimeneviä. Selästään voi pitää huolta etenkin liikkumalla ja noudattamalla muita terveellisiä elintapoja.
– Selkäviikolla kannustamme ihmisiä liikkumaan. Säännöllinen ja monipuolinen liikkuminen edistää selän hyvinvointia ja pienentää selkäoireiden riskiä. Jo pienikin liike ja liikkuminen tekee hyvää, on se sitten kävelyä, arkiliikuntaa tai taukoliikuntaa, Selkäliiton toiminnanjohtaja Kirsi Töyrylä-Aapio kertoo.
Selkäliitto tarjoaa tiistaina 17.10. kaikille avoimen verkkoluennon aiheesta ”Liikkumisen iloa etsimässä – miten päästä pois voimattomuuden ja kipujen noidankehästä?”.
Verkkoluennolla kuullaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Onko liikkumattomuus on niin paha asia kuin väitetään? Miten saat liikkumisen positiivisen kierteen käyntiin omassa arjessasi? Mitkä seikat ovat tärkeimpiä onnistumisen kannalta? Miten taklaat epäonnistumisen uhkakuvat jo etukäteen? Mitä palkintoja on odotettavissa?
Fakta
Tietoa selkäkivusta
-jopa 80 prosenttia suomalaisista kokee selkäkipua elämänsä aikana
-selkäkipu paranee usein itsestään, mutta sillä on tapana uusiutua
-selkäoireet ovat yleisimpiä syitä sairauspoissaoloihin, Kela maksoi viime vuonna sairauspäivärahoja selkäsairauksien takia 84,7 miljoonaa euroa, ja korvattuja päiviä oli 1,4 miljoonaa
-selkäkivulle altistavia tekijöitä voivat olla perimä, liikunnan vähäisyys, ylipaino ja tupakointi
-pitkittynyttä haittaavaa alaselkäkipua ennustaviin tekijöihin tiedetään kuuluvan muun muassa oireiden vaikeus ja laaja-alaisuus (esim. monipaikkainen kipu), elämäntapoihin liittyviä tekijöitä (mm. unihäiriöt), monisairastavuus (etenkin astma, päänsärky, diabetes ja mielenterveyden ongelmat), sosiaalisia tekijöitä (matala sosioekonominen asema, työttömyys, työhön liittyvät tekijät) sekä psykologisia tekijöitä (kuten masennus, ahdistus ja alhainen minäpystyvyys)