Teksti Olivia Luhtala, kuva Nilesh Tailor
Sprintin Suomen mestari menestyi jälleen SM-yössä.
– Oli kyllä aivan erilaista maastoa, kuin mihin olen tottunut, sanoo Someron Esaa edustava Tiina Väre, joka saavutti yösuunnistuksen Suomen mestaruuskilpailuissa hopeaa D40-sarjassa.
– Osittain oli hyväkulkuista suppamaastoa ja osittain vaikeaa kivikkoa. Se oli todella haastavaa etenkin yöllä, sillä rastit olivat suppien pohjilla, hän kuvailee.
– Paikoitellen oli kartalla hyvin tyhjän näköisiä alueita, joissa ei ollut mitään luettavaa. Täytyi luottaa kompassiin paljon. Ylipäätään yöllä se suunnassa kulkemisen taito korostuu.
SM-kisat järjestettiin Taipalsaarella lähellä Lappeenrantaa, ja järjestävänä seurana toimi Lappeen Riento. Kilpailukeskus sijaitsi Puolustusvoimien ampumaradan läheisyydessä, joten myös osa kilpailumaastosta oli Puolustusvoimien harjoitusaluetta, jossa ei ole koskaan aikaisemmin suunnistettu.
Tällä kertaa Väre otti kilpailuun taktiikakseen varmojen reitinvalintojen tekemisen ja virheiden minimoinnin.
– Ihan hyvin pystyin pysymään suunnitelmassa. Otin muutamia polkua pitkin kiertäviä reitinvalintoja suoraan suunnassa kulkemisen sijaan. Pieniä virheitä tuli välillä rastinotossa, mutta ei mitään isoa pummia. Muiden suorituksista huomasi, että siellä tuli helposti suurempiakin yli 15 minuutin virheitä.
Väreen lopulliseksi ajaksi kellotettiin 48.01 kuusi kilometriä pitkältä radalta. Väliajoissa hän nosti koko kilpailun ajan sijoitustaan vähitellen kohti kärkeä ja nappasi loppukiristä vielä sarjansa nopeimman ajan.
– Alku oli minulle vähän varovaista menoa ja alussa sekä lopussa ne haparoinnit tulivatkin. Kiinnitin huomiota siihen, että selkeillä pätkillä juoksin kovaa. Siinä oli vielä viimeisen rastin jälkeen pieni ylämäki ennen varsinaista loppusuoraa, ja näin, että joku edessä käveli. Silloin ajattelin, että minähän en kävele ja vetäisin sellaisen loppukirin vielä, ettei jäisi taaskaan sekunneista kiinni.
– Minulla oli lähtö kello 22:34 ja palkintojenjako oli puoli yhden aikoihin, Väre kertaa.
– Tätä kisaa varten minulla ei ollut sen suurempia odotuksia. Lähdin matkaan sillä perinteisellä ”teen parhaani ja katson mihin se riittää” -suunnitelmalla. Maaliin tullessa ajattelin, että suoritus meni kuitenkin sen verran hyvin, että sen pitäisi riittää plakettisijalle, eli kuuden parhaan joukkoon.
Oli se silti yllätys, että se riitti noin korkealle.
– Taas jäi taakse monia kovia nimiä, esimerkiksi yleisissä sarjoissa menestyneitä ja maajoukkueessa olleita suunnistajia. Kyllä se aina vähän mieltä lämmittää. Siinä kai huomaa, että vaikka päiväsuunnistuksessa olisi huippu, yöllä ei välttämättä pärjää. Yösuunnistus on aivan oma lajinsa.
SM-yöhön Väre valmistautui käymällä viisi kertaa yösuunnistamassa alkusyksyn aikana.
– Kun syyskuu saapuu, niin lamppu kaivetaan esille. Ei minun tule yösuunnistusta muuten treenattua. Vaikka joka syksy käy yösuunnistamassa ja kesät suunnistaa päivisin, niin siinä on aina vuoden tauko. Siihen pimeään pitää totutella. Yösuunnistajan täytyy olla sinut pimeyden kanssa ja tietää, mitä kaikkea lampun avulla voi metsässä havaita, hän toteaa.
Väre on aina pitänyt yösuunnistuksesta ja on tehnyt sitä alle 15-vuotiaasta lähtien. Pitkä harrastaminen ja huolellinen valmistautuminen voikin olla yksi syy menestykseen. Tuoreelle sprintin Suomen mestarille tämä hopeamitali on kolmas yösuunnistuksen SM-mitali.
– Jos kaikkia mitaleja katsoo, voisi sanoa, että tämä on minulle se bravuurilaji.
Hän kehottaa kokeilemaan yösuunnistusta pimeän metsän tunnelman takia.
– Onhan siinä yöllä pitkin metsiä juoksentelussa jotain mystistä.