Somero-lehti 1.10.2013
Teksti ja kuvat Olli Salomäenpää
Pitkä pankkiura on työmielessä päätöksessä, nyt on eläkepäivien aika. Monisatapäinen asiakas- ja ystäväjoukko kävi viimeisenä työpäivänä kiittämässä Pekka Vaurolaa hänen työstään ja toivottamassa hyviä eläkepäiviä.
Tunteet olivat pinnassa myös työtovereilla.
– Kun pankin ovet sulkeutuivat ja siirryimme työntekijäjoukolla kokoustiloihin, ja siinä pidettiin puheita toinen toisillemme, niin itkuksihan se vähän puolin ja toisin meni, Vaurola muistelee.
– Jotain on tullut ilmeisesti tehtyä aika hyvin.
Pekka Vaurolalle henkilökunta onkin ollut aina tärkeänä mielessä.
– Juhlapuheissa henkilökunta kyllä muistetaan, mutta tosielämässä Suomessa on aivan liikaa huonoa johtamista. Kyllä minäkin olen joutunut tekemään urani aikana kovia ratkaisuja, mutta silti. Olen aina halunnut panostaa henkilökuntaan, heidän motivaatioonsa ja osaamiseensa. Ilman heitä pankkitoiminnastakaan ei tulisi mitään, ja omalta osaltani olen yrittänyt siihen vaikuttaa, Vaurola pohtii.
Pekka Vaurola on työskennellyt lähes koko elämänsä osuuspankissa.
– Tulin taloon 1.9.1979 vakituiseksi töihin, melkein suoraan koulun penkiltä Mustialasta, josta valmistuin agrologiksi. Pienen pätkän olin Huittisissa Hankkijalla myyntipäällikkönä, Vaurola muistelee.
– Pankki on ollut minulle niin hyvä työpaikka ja työnantaja, ettei minulla ole ollut tarvetta hakeutua muualle. Ja ehkä luonteenikin on ollut tähän työhän sopiva. Toisaalta olen tarkka ja pedantti, mutta pidän itseäni silti auttamishaluisena, enkä ole kateellinen. Ura on kehittynyt tasaisesti ja vastuuta on tarjottu lisää taitojen karttuessa, Vaurola toteaa.
– Yhden ainoan kerran olen hakenut tointa. Eli nyt viimeksi toimitusjohtajan pestiä. En tullut valituksi. Harmittiko silloin? Kyllä harmitti. Mutta jälkeenpäin olen ollut kiitollinen, ei se olisi ollut minun paikkani. Kyllä minä olisin ollut siihen vähän liian kiltti, Vaurola analysoi.
Kivijalka peruspankkitoiminnassa
Viimeiset vuosikymmenet ovat olleet pankkitoiminnassa suurten muutosten aikaa. Kuten koko yhteiskunnassa. Nousuja ja laskuja on ollut, eikä virheiltäkään ole aina vältytty. Kaduttaako mikään?
– No itse asiassa, ei suuremmin, Pekka Vaurola miettii.
– Kyllä täällä Somerolla pankkitoiminta on ollut aina hyvin terveellä pohjalla. Sitä kuvaa myös se, että meillä on edelleen tuo rakas kilpailijamme vieressä. Hekään eivät lähteneet kasinotalouden huumaan ja pitivät päänsä, koko paikkakuntammekin onneksi, Pekka Vaurola kiittelee.
– Oikeastaan yhden ainoan kerran meillä mopo pikkuisen karkasi käsistä. Se oli vuosituhannen vaihteen IT-huuma. Panostimme osakekauppaan ja olimme edelläkävijöitä paikkakunnalla. Mutta samalla saimme palautetta perusasiakkuuden unohtamisesta ja oikeassahan he olivat. IT-osakekupla puhkesi, mutta onneksi OP-ryhmä toi 2002 hyväkorkoisen juhlatilin markkinoille. Se pelasti paljon mainettamme.
Mainetta hoidetaan myös sponsoroinnilla, jossa Someron Osuuspankki on ollut avokätinen.
– Pankkeja riepotellaan kovin helposti, taidamme olla helppo kohde, Vaurola pohtii.
– Tähänkään ei auta muu kuin pitkäjänteinen, hyvä työ. Siksi olemme kokeneet myös sponsoroinnin tärkeäksi, oli kyse sitten kulttuurista, urheilusta tai vaikkapa arvontapalkintojen lahjoittamisessa.
Jos on Pekka Vaurola kasvanut tehtäviensä mukana, niin on kyllä pankkikin.
– Kun olin vuonna 1974 harjoittelijana, pankilla oli talletuksia 19,5 miljoona markkaa. Se on nykyrahaksi muutettuna vähän yli 18 miljoonaa euroa. Nyt talletuksia oli, ennen fuusiota, 120 miljoonaa euroa. Kasvu on ollut valtava, Vaurola hämmästelee.
– Varallisuutemme, myös koko yhteiskunnassa, on lisääntynyt merkittävästi.
Asiakas ensin
Talouden viime vuodet ovat olleet melkoista myllerrystä, ja Suomellakin on isoja haasteita edessä. Yritysmaailman suhteen Pekka Vaurolalla on selkeä mielipide.
– Nyt on osittain vaikeaa, se on totta. Mutta tästäkin ihan varmasti selvitään, kun tehdään työ hyvin ja jätetään epäolennaiset vähemmälle. Yritystoiminnassa pitää keskittyä asiakkaisiin, palvella ja ymmärtää heitä. Järkevissä taloudellisissa raameissa tietenkin. Jos yritys toimii aina talous edellä, homma ei pidemmän päälle toimi. Tässä mielessä taloudellinen tulos on aina sivutuote. Ja muistakaa henkilökunta. Huonosti motivoitunut henkilökunta ei palvele asiakkaita parhaalla tavalla. Ja silloin tuloskaan ei voi olla hyvä, Vaurola painottaa.
Työuralla ja sen vierellä on ollut paljon ilonhetkiä. Toimiessaan Liikemiesyhdistyksen puheenjohtajana hän oli aktiivisena vuonna 1992 tekemässä aloitetta Someron nimeämisestä kaupungiksi. Ja kaupungiksi päästiin. Edellinen yritys oli torpattu valtionhallinnossa 1983. Se oli kova pala paikkakunnalle, varsinkin sen jälkeinen negatiivinen mediamyllytys.
Mutta suurimman ilon ja kiitoksen hän on saanut työstään, jossa on pystynyt auttamaan asiakkaita, silloinkin kun asiat ovat olleet solmussa.
– Muistan kun eräs asiakas tuli toteamaan, että kiitos Pekka, sä pelastit meidän elämämme. Kyllähän se nöyräksi vetää, Pekka Vaurola hiljentyy.
– Asiakkaiden eteen tätä työtä on tehty, ja tuollaiset syvältä sisimmästä tulevat kiitokset luovat uskoa siihen, että työllämme on merkitystä. Hyvä pankki on turva ihmisille ja koko yhteiskunnalle.
Hyvillä mielin eläkkeelle
Kuin kohtalon oikusta Someron Osuuspankki on lakannut olemasta ja tilalle on tullut Lounaismaan Osuuspankki. Pekka Vaurola lähti sopivasti fuusion alta pois.
– Tämä oli pankkifuusiolle juuri oikea hetki, ja se tuli tarpeeseen, Vaurola toteaa.
– Henkilökohtaisesti eläkkeelle pääseminen tässä saumassa on hyvää tuuria, mutta uskon, että erinomainen työ jatkuu osuuspankissa edelleen. Nyt on nuorempien vuoro jatkaa.
Pekka Vaurola lähtee tyytyväisin ja rauhallisin mielin eläkkeelle.
– Terveys on hyvä, joten lastenlapsetkin Turussa ja Lahdessa pääsevät nauttimaan aktiivisesta isoisästä. Koti tulee säilymään Somerolla. Tarkoitus on harrastaa kuntoilua sekä matkustelua. Yritysmaailmaan haluan ottaa etäisyyttä, joten hallituspaikkoja ei kannata tulla tarjoamaan. Rauhallisesti vaan, ettei tule stressiä.
Olli Salomäenpää
Pitkä pankkiura on työmielessä päätöksessä, nyt on eläkepäivien aika. Monisatapäinen asiakas- ja ystäväjoukko kävi viimeisenä työpäivänä kiittämässä Pekka Vaurolaa hänen työstään ja toivottamassa hyviä eläkepäiviä.
Tunteet olivat pinnassa myös työtovereilla.
– Kun pankin ovet sulkeutuivat ja siirryimme työntekijäjoukolla kokoustiloihin, ja siinä pidettiin puheita toinen toisillemme, niin itkuksihan se vähän puolin ja toisin meni, Vaurola muistelee.
– Jotain on tullut ilmeisesti tehtyä aika hyvin.
Pekka Vaurolalle henkilökunta onkin ollut aina tärkeänä mielessä.
– Juhlapuheissa henkilökunta kyllä muistetaan, mutta tosielämässä Suomessa on aivan liikaa huonoa johtamista. Kyllä minäkin olen joutunut tekemään urani aikana kovia ratkaisuja, mutta silti. Olen aina halunnut panostaa henkilökuntaan, heidän motivaatioonsa ja osaamiseensa. Ilman heitä pankkitoiminnastakaan ei tulisi mitään, ja omalta osaltani olen yrittänyt siihen vaikuttaa, Vaurola pohtii.
Pekka Vaurola on työskennellyt lähes koko elämänsä osuuspankissa.
– Tulin taloon 1.9.1979 vakituiseksi töihin, melkein suoraan koulun penkiltä Mustialasta, josta valmistuin agrologiksi. Pienen pätkän olin Huittisissa Hankkijalla myyntipäällikkönä, Vaurola muistelee.
– Pankki on ollut minulle niin hyvä työpaikka ja työnantaja, ettei minulla ole ollut tarvetta hakeutua muualle. Ja ehkä luonteenikin on ollut tähän työhän sopiva. Toisaalta olen tarkka ja pedantti, mutta pidän itseäni silti auttamishaluisena, enkä ole kateellinen. Ura on kehittynyt tasaisesti ja vastuuta on tarjottu lisää taitojen karttuessa, Vaurola toteaa.
– Yhden ainoan kerran olen hakenut tointa. Eli nyt viimeksi toimitusjohtajan pestiä. En tullut valituksi. Harmittiko silloin? Kyllä harmitti. Mutta jälkeenpäin olen ollut kiitollinen, ei se olisi ollut minun paikkani. Kyllä minä olisin ollut siihen vähän liian kiltti, Vaurola analysoi.
Kivijalka peruspankkitoiminnassa
Viimeiset vuosikymmenet ovat olleet pankkitoiminnassa suurten muutosten aikaa. Kuten koko yhteiskunnassa. Nousuja ja laskuja on ollut, eikä virheiltäkään ole aina vältytty. Kaduttaako mikään?
– No itse asiassa, ei suuremmin, Pekka Vaurola miettii.
– Kyllä täällä Somerolla pankkitoiminta on ollut aina hyvin terveellä pohjalla. Sitä kuvaa myös se, että meillä on edelleen tuo rakas kilpailijamme vieressä. Hekään eivät lähteneet kasinotalouden huumaan ja pitivät päänsä, koko paikkakuntammekin onneksi, Pekka Vaurola kiittelee.
– Oikeastaan yhden ainoan kerran meillä mopo pikkuisen karkasi käsistä. Se oli vuosituhannen vaihteen IT-huuma. Panostimme osakekauppaan ja olimme edelläkävijöitä paikkakunnalla. Mutta samalla saimme palautetta perusasiakkuuden unohtamisesta ja oikeassahan he olivat. IT-osakekupla puhkesi, mutta onneksi OP-ryhmä toi 2002 hyväkorkoisen juhlatilin markkinoille. Se pelasti paljon mainettamme.
Mainetta hoidetaan myös sponsoroinnilla, jossa Someron Osuuspankki on ollut avokätinen.
– Pankkeja riepotellaan kovin helposti, taidamme olla helppo kohde, Vaurola pohtii.
– Tähänkään ei auta muu kuin pitkäjänteinen, hyvä työ. Siksi olemme kokeneet myös sponsoroinnin tärkeäksi, oli kyse sitten kulttuurista, urheilusta tai vaikkapa arvontapalkintojen lahjoittamisessa.
Jos on Pekka Vaurola kasvanut tehtäviensä mukana, niin on kyllä pankkikin.
– Kun olin vuonna 1974 harjoittelijana, pankilla oli talletuksia 19,5 miljoona markkaa. Se on nykyrahaksi muutettuna vähän yli 18 miljoonaa euroa. Nyt talletuksia oli, ennen fuusiota, 120 miljoonaa euroa. Kasvu on ollut valtava, Vaurola hämmästelee.
– Varallisuutemme, myös koko yhteiskunnassa, on lisääntynyt merkittävästi.
Asiakas ensin
Talouden viime vuodet ovat olleet melkoista myllerrystä, ja Suomellakin on isoja haasteita edessä. Yritysmaailman suhteen Pekka Vaurolalla on selkeä mielipide.
– Nyt on osittain vaikeaa, se on totta. Mutta tästäkin ihan varmasti selvitään, kun tehdään työ hyvin ja jätetään epäolennaiset vähemmälle. Yritystoiminnassa pitää keskittyä asiakkaisiin, palvella ja ymmärtää heitä. Järkevissä taloudellisissa raameissa tietenkin. Jos yritys toimii aina talous edellä, homma ei pidemmän päälle toimi. Tässä mielessä taloudellinen tulos on aina sivutuote. Ja muistakaa henkilökunta. Huonosti motivoitunut henkilökunta ei palvele asiakkaita parhaalla tavalla. Ja silloin tuloskaan ei voi olla hyvä, Vaurola painottaa.
Työuralla ja sen vierellä on ollut paljon ilonhetkiä. Toimiessaan Liikemiesyhdistyksen puheenjohtajana hän oli aktiivisena vuonna 1992 tekemässä aloitetta Someron nimeämisestä kaupungiksi. Ja kaupungiksi päästiin. Edellinen yritys oli torpattu valtionhallinnossa 1983. Se oli kova pala paikkakunnalle, varsinkin sen jälkeinen negatiivinen mediamyllytys.
Mutta suurimman ilon ja kiitoksen hän on saanut työstään, jossa on pystynyt auttamaan asiakkaita, silloinkin kun asiat ovat olleet solmussa.
– Muistan kun eräs asiakas tuli toteamaan, että kiitos Pekka, sä pelastit meidän elämämme. Kyllähän se nöyräksi vetää, Pekka Vaurola hiljentyy.
– Asiakkaiden eteen tätä työtä on tehty, ja tuollaiset syvältä sisimmästä tulevat kiitokset luovat uskoa siihen, että työllämme on merkitystä. Hyvä pankki on turva ihmisille ja koko yhteiskunnalle.
Hyvillä mielin eläkkeelle
Kuin kohtalon oikusta Someron Osuuspankki on lakannut olemasta ja tilalle on tullut Lounaismaan Osuuspankki. Pekka Vaurola lähti sopivasti fuusion alta pois.
– Tämä oli pankkifuusiolle juuri oikea hetki, ja se tuli tarpeeseen, Vaurola toteaa.
– Henkilökohtaisesti eläkkeelle pääseminen tässä saumassa on hyvää tuuria, mutta uskon, että erinomainen työ jatkuu osuuspankissa edelleen. Nyt on nuorempien vuoro jatkaa.
Pekka Vaurola lähtee tyytyväisin ja rauhallisin mielin eläkkeelle.
– Terveys on hyvä, joten lastenlapsetkin Turussa ja Lahdessa pääsevät nauttimaan aktiivisesta isoisästä. Koti tulee säilymään Somerolla. Tarkoitus on harrastaa kuntoilua sekä matkustelua. Yritysmaailmaan haluan ottaa etäisyyttä, joten hallituspaikkoja ei kannata tulla tarjoamaan. Rauhallisesti vaan, ettei tule stressiä.