Teksti ja kuva Olivia Luhtala
Marin Katon ja Juan Lacastan yllätti suomalaisten varautunut luonne sekä ulkona vallitseva kylmyys ja pimeys.
– Halusin lähteä vaihtoon, koska tahdoin oppia uutta eri kulttuureista ja siitä, millaista on asua ulkomailla, sanoo Juan Lacasta, joka on tullut Somerolle vaihto-oppilaaksi Espanjasta.
– Valitsin Suomen, koska halusin päästä kylmään paikkaan. Tahdoin nähdä, miten täällä pelataan jääkiekkoa.
15-vuotias Lacasta on innokas jääkiekkoilija ja on päässyt jatkamaan harrastustaan Forssan Palloseuran U18-joukkueessa.
– Minulla on koulukavereita, jotka olivat opiskelleet ulkomailla. Halusin itsekin lähteä vaihto-oppilaaksi, kun näin, miten vahvoja ja itsenäisiä heistä oli tullut sinä aikana, jonka he viettivät ulkomailla, kertoo Marin Kato.
Hän sanoo tulleensa Japanista Suomeen vaihtoon, sillä Suomi on maailman turvallisin maa. Kato halusi tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja kylmässä ilmastossa elämiseen.
– Olen opiskellut Japanissa arkkitehtuuria 15-vuotiaasta asti, joten tiesin Alvar Aallon, kuuluisan suomalaisen arkkitehdin. Halusin nähdä hänen töitään, 18-vuotias Kato selittää.
Opiskelu Someron lukiossa
– Koulussa minut yllätti se, että meille annettiin omat tietokoneet. Luulen, että Espanjassa ihmiset olisivat vain varastaneet tai myyneet ne, Lacasta hämmästelee.
– Pidän myös siitä, että koulussa voi pelata biljardia ja pöytätennistä välitunneilla, hän jatkaa.
– Täällä Suomessa pääsemme koulusta jo kolmelta, joten meillä on paljon vapaa-aikaa, Kato sanoo.
– Tykkään koulustani Japanissa, koska siellä oppilaat asuvat koulun asuntoloissa. Vapaa-ajalla tehdään ruokaa ja opiskellaan yhdessä. Siellä on myös paljon enemmän koulun juhlia ja tapahtumia kuin Suomessa.
– Minä pidän Suomen koeviikoista. Espanjan koulussani meillä voi olla yksi koe viikossa jokaisella kouluviikolla. Täällä voin rentoutua enemmän ja opiskella sitten koeviikolla, sanoo Lacasta.
Molemmat vaihto-oppilaat ovat päässeet alkusyksyn aikana opiskelemaan Someron lukiossa ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa esimerkiksi matematiikkaa, englantia, kuvataidetta ja liikuntaa. Lacasta on jatkanut myös ranskan tunneilla käymistä.
– Osaan puhua espanjaa, englantia ja ranskaa. Nyt olen alkanut oppimaan myös vähän suomea. Englannin opiskelun aloitin 5-vuotiaana ja ranskan 3-vuotiaana. Kotikaupungistani on kymmenen minuutin matka Ranskaan, minkä takia meille opetetaan ranskaa, hän kertoo.
Lacastan kotipaikka Jaca on noin 12 000 asukkaan kaupunki Pyreneiden vuoristossa, Espanjan ja Ranskan välisen rajan lähellä.
– En ymmärrä, miksi niin monet suomalaiset pelkäävät englannin puhumista. Espanjassa ihmiset tykkäävät eri kielillä puhumisesta. Jos tekee virheen, sillä ei ole merkitystä, Lacasta miettii.
– Minusta tuntuu, että monet täällä, etenkin pojat, ovat todella ujoja, eivätkä puhu minulle. Nyt minulla on kuitenkin ystäviä, joiden kanssa voin jutella, Kato sanoo.
Kato aloitti englannin opiskelun vasta noin vuosi sitten, kun sai kuulla olevansa lähdössä vaihtoon.
– Japanilaisissa kouluissa opiskellaan englantia vain lukemalla kirjaa. Siellä ei harjoitella puhumista lainkaan.
Hänen kotikaupunkinsa Nagoya on Japanin neljänneksi suurin kaupunki. Siellä asuu noin 2,3 miljoonaa ihmistä.
– Haluan oppia puhumaan suomea hyvin tämän vuoden aikana. Nyt olen mukana partiossa, ja siellä tapaan lapsia, jotka puhuvat kanssani suomea. Haluan myös opettaa lapsille japanilaista kulttuuria, suunnittelee Kato.
Harrastuksia ja tulevaisuudensuunnitelmia
Katon unelmana on tulla arkkitehdiksi, sillä hän pitää taiteesta ja rakennuksista. Lacasta taas haluaisi tulla fysioterapeutiksi, jos suunnitelma jääkiekon pelaamisesta ammattilaisena ei onnistu. Koulussa hän pitää biologian opiskelusta.
Kato harrastaa partiota, tanssia, koripalloa, sulkapalloa, uimista ja kävelyillä käymistä. Koripalloa hän on päässyt pelaamaan Somerolla MesucaArska-Basketin U17-poikien kanssa. Hän käy tanssitunneilla Someron Sykkeessä ja tulee ohjaamaan marraskuun aikana kaksi Korean hip-hopin tutustumistuntia Kiiruun koululla kaikille innokkaille tanssijoille.
– Olen harrastanut tanssia itsenäisesti 10-vuotiaasta lähtien, Kato sanoo.
Lisäksi hän pitää musiikin kuuntelemisesta, valokuvaamisesta, kalligrafiasta ja Disneyn elokuvista.
Lacasta pitää jääkiekon lisäksi kuntosalilla käymisestä, jalkapallosta sekä kävelyistä puistoissa ja metsissä. Kävelyillään hän usein kuuntelee musiikkia ja pysähtyy ottamaan kuvia kauniista luonnosta.
– Tykkään harjoitella voltteja ja muita hyppyjä ulkona pihalla, hän lisää.
Kulttuurishokkeja ja koti-ikävää
– Suomi ja Japani ovat kulttuuriltaan hyvin samankaltaisia, miettii Kato.
Molemmille vaihto-oppilaille yllätyksenä tuli suomalaisten ihmisten hiljainen ja varautunut luonne.
– Toinen hämmästyksen aihe oli myös se, miten kylmää ja pimeää ulkona on nyt. Syyslomalla olin käymässä Hankasalmella, joka on Someroa pohjoisemmassa. Siellä oli öisin todella pimeää. Toisaalta pidän kylmästä säästä ja siitä, että saa käyttää pipoa ja hanskoja. Tulin tänne, koska nautin kylmyydestä, Lacasta kertoo.
– Tulen menemään muiden vaihto-oppilaiden kanssa viikoksi Lappiin myöhemmin tämän vuoden aikana, ja haluaisin nähdä siellä revontulet, hän toivoo.
Lacasta ihmetteli aluksi, miten jääkaapissa ei ollut muuta juotavaa kuin maitoa. Hänestä tuntui oudolta juoda vettä hanasta, sillä Espanjassa ei usein voi tehdä niin.
– Ikävöin perhettäni, ystäviäni ja espanjalaista ruokaa. En pidä kouluruoasta täällä, sanoo Lacasta.
– Japanissa syömme riisiä joka päivä, joten se, miten paljon täällä syödään perunaa, yllätti minut, Kato lisää.
Hänkään ei aina pidä kouluruoasta, mutta kehuu kuitenkin host-äitinsä kokkaamia ruokia hyviksi.
– Kaipaan eniten ystäviäni ja japanin kieltä. Täällä en voi täysin kommunikoida ihmisten kanssa, sillä en ymmärrä kaikkea. Pystyn kyllä toimittamaan asioita suomeksi vaikkapa kaupassa, sillä siinä tarvitsee käyttää vain helppoja sanoja, Kato selittää.
– Välillä tuntuu, että menetän vuoden aikaa ystävieni kanssa ja olen siitä surullinen, mutta minulla on kaikki hyvin täällä. Luulen, että on ihan normaalia tuntea välillä niin, Lacasta pohtii.
Lacastan lempiasioihin Suomessa lukeutuvat karjalanpiirakat.
Kato mainitsee, että suomalainen arkkitehtuuri ja suomalaiset naiset ovat hänen mielestään kauniista.
– Minusta on ihanaa, että kotini lähellä on eläimiä, hän jatkaa.
He molemmat pitävät Suomesta ja aikovat matkustaa tänne vaihtovuotensa jälkeen tapaamaan ystäviään ja isäntäperheitään.
– Tykkään Somerosta todella paljon, toteaa Lacasta.
– Suomessa on tällä hetkellä noin 80 vaihto-oppilasta saman järjestön kautta kuin minä. Aluksi olin pettynyt, että kaikki muut ovat isoissa kaupungeissa ja minä olen täällä yksin, mutta olen yllättynyt siitä, miten onnellinen olen. Ihmiset Somerolla ovat mukavia ja olen saanut uusia ystäviä.