Teksti ja kuvat Olli Salomäenpää
– Se mikä meille suomalaisille antaa valtavan edun, jopa mahdollisissa sotilaallisissa kriiseissä, on meidän maanpuolustustahtomme, toteaa kansanedustaja, kenraalimajuri evp. Pekka Toveri.
– Tutkimuksen mukaan jopa 84 prosenttia kansasta on sitä mieltä, että maata pitää puolustaa aseellisesti, vaikka lopputulos olisi ensivaikutelmalta epävarma. Se on globaalisti mitattuna käsittämättömän korkea lukema. Niin korkea, että maailmalla meitä kadehditaan ja taidetaan pitää jopa hieman hulluina, että mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa.
Someron Kokoomuksen järjestämä turvallisuusilta keräsi valtuustosaliin viime perjantaina salin täyteen väkeä. Eikä ihme sillä illan alustaja ja esitelmöitsijä kansanedustaja Pekka Toveri on tullut julkisuudessa tunnetuksi Ukrainan sotaan liittyvillä pohdituilla analyyseillään. Mielenkiintoa aiheeseen siis riittää.
Pekka Toveri vyöryttää 40 vuoden sotilasuran kokemuksellaan alustuksessaan punnittuja mielipiteitään sekä tietoa niin Venäjästä kuin Natosta. Kaikkia yksityiskohtia on yhdessä lehtijutussa täysin mahdoton kattavasti selostaa.
– Venäjä on mafian pyörittämä huoltoasema, jolla on ydinase, Toveri analysoi.
– Se on rappeutuva suurvalta, joka on Putinin sanoin ollut konfliktissa, jopa sodassa lännen kanssa vuodesta 2006. Ei sotilaallisesti, mutta muilla keinoin, esimerkiksi tietoverkoissa tai vaikkapa järjestämillään salamurhilla tai sabotaaseilla. Sillä on sairas mieli, eikä sillä ole sellaisia pidäkkeitä kuin sopimusyhteiskuntaan perustuvissa yhteiskunnissa ajatellaan olevan. Ja demokratia siitä ei ole tulossa vuosikymmeniin.
– Putinin päätöksestä hyökätä Ukrainaan tiesi etukäteen vain muutama henkilö. Jopa hänen turvallisuusorganisaationsa piti ajatusta etukäteen järjettömänä. Silti näin vain tapahtui.
– Uhka muodostuu aina sotilaallisesta kyvystä ja poliittisesta tahdosta. Venäjän tahtotila ei ole muuttunut miksikään, vaikka sen sotilaallinen kyky onkin Ukrainan sodan takia kärsinyt massiivisesti. Se antaa onneksi meille täällä Suomessa hengähdystauon ja aikaa Nato-integraatioomme.
– Onko Venäjä valmis joskus tulevaisuudessa testaamaan Naton 5. artiklan pitävyyttä, on mielenkiintoinen kysymys, Pekka Toveri pohtii.
– Mitä tapahtuisi, jos Venäjä vaikkapa hyökkäisi Narvaan ”puolustamaan” venäläisiä. Kynnys toki on siihen suuri, mutta ajatusta ei voi valitettavasti sulkea kokonaan pois.
Kaikkien ajatustemme keskellä Pekka Toverilla on meille kuitenkin positiivinen viesti:
– Vaikka tämä on meille epävarmaa, sekavaa ja pelottavaakin aikaa, niin Suomi ei ole koskaan ollut sotilaallisesti niin turvassa kuin nyt. Tehtävää riittää kuitenkin, jos mietitään muun muassa hybridi- tai kyberuhkia. Se vaatii meiltä jatkuvaa hereillä oloa sekä resilienssiä näiden uhkakuvien keskellä olemiseen sekä niihin vastaamiseen.
– Ja näin olemme myös toimineet. Vaikka poliitikot, kuka enemmän, kuka vähemmän asiaan uskoen ovatkin harrastaneet poliittista liturgiaa venäläisten kanssa, suomalaisella turvallisuuskoneistolla on ollut viimeisen 15 vuoden ajan hyvin selkeä kuva toimintakentästä. Siellä ei ole todellakaan nukuttu Ruususen unta.
Ukrainaan on lähtenyt myös suomalaisia vapaaehtoisia taistelijoita. Medialle moni on kertonut varsin pessimistisiä kokemuksia ukrainalaisten sotilastaidoista. Suomalainen varusmieskoulutus antaakin ilmeisen hyvät eväät sotimiseen.
– Suomalainen sotilaskoulutus lähtee siitä, että olemme tilanteessa altavastaajina ja sen mukaan toimitaan. Venäläinen sotilaallinen ajatusmaailma ja sen perintönä myös ukrainalainen taistelutapa on lähtökohdaltaan melko lailla päinvastainen. Se perustuu osin edelleen massojen käyttöön ja se ei välttämättä ole puolustustaistelun kannalta tarkoituksenmukaista. Sitä voidaan pitää jopa tuhlaavaisena, niin miehistön kuin kalustonkin kannalta.
–Korruptiokin on valtava ongelma niin Venäjällä kuin myös Ukrainassa, myös sotilaallista kyvykkyyttä ajatellen. Ukrainan suhteen asia tulee ajankohtaiseksi myös siinä vaiheessa kun jälleenrakennus alkaa. Että menevätkö avustukset sinne minne pitää, vai kuinka paljon häviää rahaa matkan varrella.
– Ukrainan yhteiskunnan tilanne mietityttää. Sotaväsymys alkaa jo vaikuttaa ja vapaaehtoisista alkaa olla pulaa. Mutta Ukrainassa ei ole vieläkään julistettu yleistä liikekannallepanoa, jonka avulla saataisiin suuri joukko väkeä rintamalle taisteluihin. Herää kysymys, että miksi näin ei ole tehty.
