Miljoonakaupunki tuo mieleen autoja, ruuhkia, ilmansaasteita, ahtautta. Nairobi, talvikuukausien kotikaupunkini, on kuitenkin miljoonakaupungiksi varsin vehreä ja viihtyisä. Kerrostalokotiini kantautuu lähinnä lintujen laulua ja koirien haukuntaa sekä leikkivien lasten ääniä.
Palasin Keniaan lokakuun puolivälissä ja edessä on jo kolmas talveni täällä. Ensimmäistä kertaa asun Nairobissa, Kenian pääkaupungissa, jossa on asukkaita saman verran kuin Suomessa. Toinen kotini oli 12 vuotta saman mantereen pohjoisosassa Egyptin Kairossa. Kairoon verrattuna Nairobi on siisti, pieni ja helposti haltuun otettava kaupunki.
Nairobissa olen tuntenut oloni kotoisaksi ensimmäisestä päivästä lähtien. Kotoisuuden tunnetta on vaikea selittää, koska en itsekään täysin hahmota, mistä se tulee. Samanlaisia tunteita olen kokenut monissa muissakin maailman suurkaupungeissa kuten Bangkokissa ja Sydneyssä, joista molemmista löytyy paljon puistoja ja vehreää vihreyttä.
Nairobista olen löytänyt jo ”kotimetsän”, jonka poluilla voi kävellä kilometrien matkoja. Ainoa miinus on se, että metsässä on melko paljon muitakin kulkijoita, miljoonakaupungissa kun ollaan.
Noin tuhannen hehtaarin kokoinen Karuran metsä on jäänne muinaisesta supermetsävyöhykkeestä, joka ulottui useamman sadan kilometrin matkalle Aberdarevuoristosta Kenia-vuorelle.
Metsävyöhykkeestä valtaosa raivattiin pelloiksi. Karuran alue oli suurimman osan 1900-luvusta pelottavaa ja vaarallista rikollisjengien aluetta, jonne ei ollut menemistä. Karuran metsää on suojeltu ja hoidettu vasta reilut parikymmentä vuotta. Nyt metsässä on turvallista.
Sisäänpääsymaksu on kohtuullinen; kenialaisille 100 shillinkiä (noin 60 senttiä), ulkomaalaisille noin neljä euroa. Tosin sata shillinkiäkin voi olla tilapaistöitä tekevän päiväpalkasta kolmannes tai viidennes.
Nairobin kotimetsäni on toki monin tavoin erilainen kuin Someron metsät, mutta se on loistava paikka kävellä luonnon keskellä. Useimmat Karuran eläimistä ovat aktiivisia yöaikaan, mutta lintujen ja perhosten lisäksi metsässä tulee vastaan apinoita ja pieniä antilooppeja.
Parempi paikka eläinten bongaamiseen on Nairobin kupeessa sijaitseva Nairobin kansallispuisto, jonka noin 120 neliökilometrin alueella elää lähes kaikkia muita savannin eläimiä paitsi norsuja, joille alue on liian pieni ja sijainti kaupungin kupeessa sopimaton. Kansallispuiston alueella ei tosin saa kävellä; eläimiä ja luontoa ihaillaan auton avonaisista ikkunoista.
Luontokuvaajalle Kenia on paratiisi, vaikka yrittäjän arjesta valtaosa kuluukin työpöydän äärellä ja tapaamisissa, maantieteellisestä sijainnista riippumatta.
Päivi Arvonen
journalisti, valokuvaaja, viestintäammattilainen, osa-aikasomerolainen