Taloyhtiöitä, tilitoimistoja ja lehtijuttuja sekä tosi elämää

0

Somerolaiset ovat olleet suurennuslasin alla jo useita viikkoja, ja näyttää jatkuvan. Lehtijutuista saa sen käsityksen, että täällä on tosi epärehellistä porukkaa. Kirjoitan omalla kevyellä kokemuksellani, eli eri kokoisissa taloyhtiöiden hallituksissa ja toiminnan tarkastajana kymmeniä vuosia. Taloyhtiöiden koko on vaihdellut 144 asunnon ja 18 asunnon välillä. Sekä liikelaitoksen päättävissä elimissä rakentamisasioissa useiden miljoonien projekteissa yli 30 vuoden aikana työntekijämäärä suurimmillaan oli yli 900 henkeä ja liikevaihtokin noin 300 miljoonaa.
Totta on, että tarkkana pitää olla, mutta virheitäkin sattuu. Taloyhtiöissä, varsinkin pienissä, väärinkäytösten mahdollisuus on rahalliselta arvoltaan aika pieni. Lakia pitäisi silti noudattaa pilkuntarkasti. Kustannukset pitäisi pitää alhaalla. Sekin on kipeä paikka, jos joku yksinhuoltaja perheineen joutuu etsimään pienen ja halvan asunnon perheelleen, kun rahat eivät riitä elämiseen ja asumiseen jonkun yhdessä päätetyn ison remontin takia. Se ison rempan kuukausikustannusten nousu pääomavastikkeeseen 30 €/kk voi katkaista kamelin selän.
Elämä taloyhtiöissä meneekin niin, että usein yli 70-vuotiaat, jopa yli 80-vuotiaat tekevät korvauksetonta työtä. He ymmärtävät pienituloisia. He myös maalaavat seiniä, ovia, ikkunoita, leikkaavat nurmikot ja hoitavat istutukset, ynnä muuta. Osallistuvat hallitukseen ja toiminnan- tai tilintarkastuksiin nimellisellä korvauksella tai ilman korvausta, kun eivät kehtaa mitään veloittaa ystäviltään ja naapureiltaan. Helposti niitä ilmaistunteja kertyy kymmeniä vuosittain. Talkoita tehdään yhteiseksi hyväksi, kulujen pienentämiseksi.
Joku hakee huoltoasemalta bensiiniä ruohonleikkuriin 20 litran astiaan, ottaa vain 10 litraa, kun ei täyttä kannua jaksa nostaa. Maksaa käteisellä, ettei tule laskutuslisää. Vie kuitin isännöintitoimistoon, joka laittaa rahat maksaneen tilille ja kirjaa tapahtuman kuluihin ja tiliöi oikein.
Joku muutaman kympin lasku jostain pienestä sähköhommasta on kirjanpidossa. Toiminnantarkastaja katsoo sitä ja muistaa, että se oli Sähkö-Ville kun kävi säätämässä pihavaloautomatiikkaa. Toinen lappu, hetkinen, eihän tämä kuulu ollenkaan meille. Ei ole edes tilaajan nimeä. Mikähän tämä oikein on? Selvittää asiaa, kun saa lisätietoa, muistaa sitten kun se kattopellin kiinnitysruuvien lisäys on hoidettu. Tekijä oli vahingossa laittanut laskuunsa naapuriyhtiön nimen, kun se sattuu olemaan melkein sama. Perhana kun aina pitäisi laittaa vain kirjallisia hyvin eriteltyjä tilauksia. On vain niin helppo soittaa ja pyytää hoitamaan asia. Papereihin tulee helposti virheitä. Tarkastaja katsoo muutkin paperit tosi tarkasti, kun ei ole alan ammattilainen ja tuntee vastuun painavan.
Jos on ammattilainen tilintarkastaja, niin katsoo muutaman luvun, toteaa täsmäävän ja pistää nimensä alle. Osaajan työ on helppoa, mutta ehkä aika pinnallista. Hän ei tunne tapahtumia niin tarkkaan, kun ei edes asu yhtiössä.
Jos tulee joku isompi remppa, eli se saattaa maksaa jopa 30 000 ja osakkaita on vaikka 20. Isännöintitoimisto tekee laskelmat, joku osakas maksaa kerralla, ja toinen vähitellen rahoitusvastikkeen muodossa. Lainaa remppaa varten on haettu tarvittava määrä ja maksuaika voi hyvinkin olla vaikka 10 vuotta. Lainan saannin paperityö on monimutkainen, tai sitten pitää vain ottaa omiin nimiin, omalle vastuulle, vaikka on taloyhtiön hommia. Siinä sitä 1500 euron kustannusta jaetaan monelle vuodelle tilitoimiston toimesta ja seurataan maksuja.
Vertailuna joku liikelaitoksen 8 miljoonan remppa, jonka maksuohjelma on sidottu projektin etenemiseen ja kertalaskut ovat satojatuhansia euroja. Rahaa liikkuu, vaan yhtä pienellä vaivalla hoituvat paperityöt.
Väärinhän se tietysti on, jos joku hallituksen puheenjohtaja ottaa palkan sijaista korvauksensa yhtiövastikevapaina. Tuomittavaa, mutta ymmärrettävää. Jos yhtiökokous on sen hyväksynyt ja pöytäkirjaan kirjannut, niin kyseessä on veronkierto. Jos ei ole ylös kirjattu, niin sitten onkin jo aika paha juttu, voi ehkä olla kavallus.
Jos korvauksia sattuu työstään saamaan, niin halvempi kustannusten, eli osakkaille lankeavan yhtiövastikkeen kannalta olisi määräaikainen vastikevapaus, vaan verottaja puuttuu siihen. Palkka sivukuluineen, paperitöineen ja niiden korvauksineen tilitoimistolle on kalliimpi vaihtoehto, mutta laillisesti veden pitävä, siis oikein.
Kovin erikoista on toiselta yhtiöltä lainaaminen, jos oma kassa on hetkellisesti tyhjä. Ymmärrettäväksi, vaan ei hyväksyttäväksi, sen tekee se, että siinä välttää pankin kulut ja kertyvät lisämaksut. Tuskin pankkitoiminta on kirjattu minkään taloyhtiön tehtäviin. Tuskin lainaamista on edes yhtiökokouksessa hyväksytty, eli selvä rike se on. Ja rikos, jos takaisinmaksua ei ole heti suoritettu.
Yhtiöiden hallitusten tietojen päivittäminen rekisteriin aina jokaisen muutoksen jälkeen maksaa. Se kustannus on ollut taloyhtiöiden tiedossa oleva jarru muutoksien ilmoittamiseen. Se, ettei niitä ole ilmoitettu, on johtanut väärien henkilöiden vastuun jatkumiseen viranomaisten kannalta. Huono asia sekin on. Pakko meidän on hyväksyä taloyhtiöiden toiminnasta syntyvät pakolliset kulut.
Tulevaisuutta sekin näyttää olevan, että me vapaaehtoiset vanhukset kuolemme pois. Meidän aikamme ja pienet eläkkeemme on ajalta, jolloin tehtiin yhteistyötä ja talkoita. Nyt on muutenkin edessä aika, että korkealla koulutuksella saa kovat ansiot. Vapaaehtoistyö näyttää hiipuvan. No, tulevat asukkaat ovat nuoria, koulutettuja ja hyväpalkkaisia, heillä on varaa maksaa toinen toisilleen sekä myös veronsa ja sivukulut. Ei sitä kannata surra, se on maailman muutosta.
Mitä opimme tästä. Ainakin sen että kustannukset nousevat ja vapaaehtoisuus vähenee. Voi olla, että hallitukset haluavat syventyä oikeasti tehtäviinsä ja haluavat kunnon korvauksen työstään. Kun korvauksiin lasketaan mukaan tietojen hankinta, eli asioiden opiskelu, voi palkkiotarve olla hyvinkin jotain luokkaa 800 euroa/ jäsen / vuosi, ja saman verran toiminnan tarkastajille ynnä muuta vastaavaa. Niin ja ne sivukulut päälle. Me asukkaat sen maksamme. Vastuusta joutuu maksamaan. Ammattitaitoisia vapaaehtoisia tuskin enää kovin helposti löytyy. Jo aiemmin niistä on ollut pula, jo ennen tätä kovaa lehtikirjoittelua.
Luottamus on hyvä, mutta tarkistus on parempi.

Taloyhtiön elämää