Sirkku Anttila on aina tykännyt piirtää. Jo pikkutytöstä asti se on ollut hänelle rakas harrastus, minkä pariin on niin mukavaa palata kerta toisensa jälkeen.
Hän piirtää taitavasti ja yksityiskohtaisesti, helposti murtuvalla ja sotkevalla materiaalilla, jonka kanssa pitää olla niin tarkka ja huolellinen. Tosin hänen käyttämänsä pajuhiilet ovat toimivuudeltaan parempia.
Piirustushiilet valmistuvat kuivatislaamalla, eli ne ovat käyneet läpi pyrolyysin, omassa olohuoneessa, takan uunissa, kuumissa liekeissä. Toisinaan nuotiolla.
– Olen suositellut muitakin käyttämään pajusta tehtyjä hiiliä. Ensin piirsin Korteniemessä meidän kaikkien ”Leesun”, jonka jälkeen tein muutaman muunkin piirroksen. Muu talkooväki sanoi, että nyt pitäisi joku näyttely pitää, Sirkku Anttila aloittaa, näyttäen piirrosta piippua polttavasta Lea Ojalasta.
Asia juontaa Korteniemen perinnetilasta Tammelan Liesjärvellä, jossa Sirkku Anttila niin usein ja mielellään käy puolisonsa Olli Siltasen kanssa talkoissa. Korteniemessä on useasti myös tämä jo mainittu ”Leesu” Ojala, talkookoolaisten yhteinen ”mamma” .
Eikä Sirkku Anttila ollut ikinä ennen pitänyt näyttelyä. Siinä on niin kova homma, sanoo hän, vaikka on muutoin niin kova tekemään kaikenlaista, myös vapaaehtoistyötä.
– Korteniemen emäntä ja opas Outileena Uotila antoi luvan, että voisin pitää oman hiilipiirustuspäivän siellä.
Näkymiä Palikaisista
Äiti oli istuttanut Sirkku Anttilan pienestä pitäen liitujen ja kaikenlaisten värien äärelle. Sen jälkeen hän on maalannut myös öljyväreillä ja piirtänyt pastelliliiduilla. Seinällä on pastellityö hänen tyttärensä hevosesta, sekä toisena pastellina kuva Palikaisten verannalta, josta on rauhaisa näkymä alas kartanon puutarhaan ja Painion järviselälle.
Verantakuva on juliste, sillä alkuperäinen Sirkku Anttilan työ on Anna Gullichsenin seinällä Palikaisissa.
– Olen hänellä töissä taloudenhoitajaja ja henkilökohtaisena avustajana. Aloitin siellä kesätöissä osa-aikaisena vuonna 2003. Viimeiset 10 vuotta olen ollut kokoaikaisena.
– Vien välillä Annalle töitäni arvioitavaksi, sillä hänellä on hyvä taiteellinen näkemys. Anna on aina kannustaneet minua tähän harrastukseeni, kuten myös Jussi (Gullichsen).
Tekstiilisuunnittelija Johanna Gullichsenilla on Sirkku Anttilan talvimaisema seinällään, piirros kartanon lähellä sijaitsevasta Stenbackasta.
Vastaan tuli työn vaihto
Hiiliä on valmistunut pajun lisäksi muun muassa oman pihan kirsikkaluumupuusta, josta tulee hieman kovempia hiiliä. Materiaalit eivät siis ole kalliita.
Oksia kannattaa kuoria kun mahla virtaa, silloin kuori lähtee helposti irti. Sitten oksat jätetään kuivumaan. Peltipurkin oksineen voi panna vaikka nuotioon hiilloksen päälle ja annetaan olla noin vartin verran. Kun kaasua ei enää tule ulos kannen ulos saumoista, ovat hiilet valmiita. Kantta ei pidä avata ennen hiilten jäähtymistä.
Hiilistä tulee valmiina eri paksuisia, mitä ominaisuutta voi hyödyntää piirtäessä.
Hiilipiirustaminen sopii Anttilalle, koska materiaalit ovat täysin hajuttomia. Hän tuli hajuille allergiseksi työskenneltyään aikaisemmin parturi-kampaajana. Allergiselle esimerkiksi yleisötilaisuudetkin saattavat olla vaikeita, joidenkin ihmisten käyttäessä erilaisia hajusteita.
Ennen kampaajaksi ryhtymistä Sirkku Anttila oli opiskellut artesaaniksi ja myöhemmin estenomiksi. Niiden jälkeen hän opiskeli kasvatustieteitä ja valmistui myös ammatilliseksi opettajaksi. Nyt hän on ollut Palikaisissa. Viimeisimpänä hän suoritti toimitilahuoltajakoulutuksen.
Kokeilemalla
Ison osan hiilipiirustustöistään Anttila on tehnyt vanhoista valokuvista. Niissä on mustavalkoisina oma tunnelma, mikä on luontevaa siirtää hiilityöhön.
Hiilitöihin on olemassa kaikenlaisia tekniikoita.
– Minä tykkään kokeilla – kokeilemalla hakea erilaisia tapoja. Yleensähän hiilillä ei varmastikaan ”kuulu” piirtää näin tarkkaan. Teen enemmän tutkivaa piirtämistä.
Mutta Sirkku Anttila on aina tykännyt piirtää ja niinpä hän sisällyttää hiilitöihinkin uskomattoman määrän pieniä detaljeja. Siitä huolimatta, että kyseinen piirustustapa on ”tuhraava”.
– ’Kampaajan vinkkinä’ voin antaa, että kun käyttää kevyesti hiusten kuivalakkaa värikerroksiin, ne eivät tuhraa. Voit piirtää edellisen kerroksen päälle, ja silti pyyhkiä pois. Fiksatiivi tulee viimeisenä kiinnityksenä työn pintaan.
Sama toimii myös pastellitöihin.
Hiljaisuus ympärillä
Sirkku Anttila kertoo saaneensa tehdä välillä suruadresseja, kun joku on halunnut antaa persoonallisen.
– Niitä joutuu tekemään ihan omalla mielellä, mutta ovat ihan mielenkiintoisia nekin. Tai on voinut olla jokin ihminen, josta ei enää ole jäljellä kunnollista valokuvaa, niin hänet pystyy uudistamaan piirtämällä.
Piirtäessä pitää olla hiljaista.
– Kun Olli on jossain kalassa tai lenkillä ja koira nukkuu, niin se on paras hetki. Kahvikuppi viereen ja sitten!
Piirtää voi koska vaan, se ei ole riippuvainen paikoista eikä kellonajoista.
– Ottaa vaan lehtiön esille. Samalla saa kaikki ylimääräiset ajatukset pois, mulle se on meditaatiojuttu. Mikä on ihan hyvä tämmöiseen maailmanaikaan … Jollakin toisella se voi olla jokin muu konsti, mennä lenkille tai kutoa sukkaa.
Värejä kasveista
– Nykyisin, kun kaikki harrastukset maksaa, tai pitäisi mennä jonnekin, niin tähän riittää vain lehtiö ja piirustusvälineet. Tämä sopii kelle vaan.
Yksi asia, mistä Sirkku Anttila on alkanut hirmuisesti innostua, on kasvivärjäys. Keittiöstä löytyy nytkin korin täydeltä kasvivärjättyjä lankoja.
– Korteniemestä sekin sai alkunsa ja nyt olen värjännyt kotonakin. Tarvitaan vain iso kattila ja sen kuin ryhdyn keittelemään liemiä!
– On ihan jännää nähdä, mitä mistäkin kasvista tulee. Se ei aina ole sitä mitä ajatteli. Aina väreistä tulee tosi pehmeitä.
Korissa on veriseitikin punaista. On kuin luontopäiväkirjaa pitäisi. Kun tiettynä päivänä kerää jonkun kasvin, siitä tulee tietynlainen väri.
