Salon Seudun Sanomissa oli osuva pääkirjoitus 1.12.: Tervetuloa pensaaseen Somero. Pää pensaaseen ja vitkutetaan väistämätöntä. Saman päivän Somero-lehdessä koulua puolustavat lähinnä henkilöt, joiden lapset eivät vielä edes ole koulussa. Olisiko mahdollista, että osa olisikin sitä mieltä, ettei se pieni kyläkoulu aina mikään lintukoto ole?
Myönnän itsekin puolustaneeni aikoinaan omaa kyläkouluamme. Oli kriisi tajuta, että se loppuu juuri kun esikoisemme aloittaa koulun.
Miten pieni lapsi pärjäisi suuressa koulussa? Miten ihanat muistot itsellä olikaan omasta ala-asteajastani pienessä koulussa, turvallisten aikuisten kanssa.
Omien lasten koulutaivalta seuratessa olen tajunnut, että ei oma ala-asteaika niin ihanaa ehkä ollutkaan. Pieni 6 oppilaan ”oma” luokka, josta ei yhtään kaveria. Yhdysluokassa luokkakaverit vaihtelevat vuorovuosin, onneksi näistä kaveria löytyi. Ei niistä kylläkään pysyviä ystävyyssuhteita muodostunut.
Yläasteelle siirryttäessä yksin jouduin suureen maailmaan, mutta onneksi sieltä löytyi ”hengenheimolaisia”, muista pienistä kouluista.
Kiusaajiakin pienessä koulussa riitti, lähes joka päivälle. Onneksi oli ihanat opettajat ja keittäjä-siivooja, jotka antoivat turvaa.
Lisäksi välillä lukuaineissa asiat saattoi tulla eteen vähän vaikeampina, kun kävi yhdysluokassa asioita väärässä järjestyksessä.
Omat lapseni ”joutuivat” sitten suureen parjattuun Joensuun kouluun, eipä ole kaduttanut, etten lapselleni pystynyt pienen koulun kokemusta tarjoamaan.
Koulusta löytyy ihana, välittävä henkilökunta, jotka ainakin vanhemman näkökulmasta, tuntuvat tuntevan kaikki koulun oppilaat.
Kummioppilastoiminta, jossa isommat oppilaat auttavat ekaluokkalaisia tutustumaan kouluun. Lisäksi leikkivät yhdessä ja viettävät ikimuistoisia kummitunteja.
1–2 -luokkalaisille on tarjolla oma rauha, omassa rakennuksessa ja oma piha, missä kehtaa vielä peuhata toppahaalarissa tai hiekkalaatikolla, niin kuin sen ikäisten kuuluukin.
Toki kiusaamistakin on, mutta kokemukset niidenkin selvittelystä ovat positiivisia, vaikka eipä kaikkea kiusaamista saada ikinä mistään kokonaan kitkettyä.
Koska erityisen tuen tarpeen oppilaita on keksitetty Joensuuhun, niin haastavia tilanteita on joskus eteen tullut, mutta ainakin omat lapseni ovat kertoneet kotona, että opettajat ja ohjaajat antavat hyvin ohjeita, miten toimia haastavissa tilanteissa.
Parasta tässä koulussa on kuitenkin kaverit! Kyllä 20–25 oppilaan luokasta löytyy se samanhenkinen kaveri huomattavasti helpommin, kuin 5–6 oppilaan luokasta.
Miten helppoa olikaan siirtyä yläkouluun sen oman tutun, turvallisen kaverin kanssa.
Lisäksi kaikki palvelut ovat koulun lähellä. Pystytään käyttämään jää-, uima- ja keilahalleja sekä käymään kirjastossa. Ja uutena on tulleet harrastamisen mallin kerhot, joista on koulupäivän jälkeen mistä valita.
Vielä koulukuljetuksista, mihin vedotaan, ettei tule säästöä ja ajat paukkuu. Toki olen laskenut, että omienkin koulumatka-ajat ovat viimeisenä parina vuonna olleet lähellä rajoja, eli kyllä niitä pitäisi kehittää.
Toisaalta lapset eivät ole valittaneet, juttelevat ja pelailevat matkat kavereiden kanssa. Osa tekee läksynsä matkan aikana, niin kotona on valmis heti muihin puuhiin.
Lisäksi kun koulumatka vie molemmissa päissä päivää sen tunnin, niin aamu- ja iltapäivällä aikaa kotona yksin, ilman vanhempia, jää vähemmän. Eli monella asialla on monta puolta.
Kustannuksista taas, isommat lapset kulkevat jo nyt busseilla ja takseilla keskustaan yläkouluun, jotenka perus runkoreitit ovat jo olemassa.
Eikä kovin moni kyläkoulujen oppilas tällä hetkelläkään kouluun omatoimisesti kulje, vaan taksit kuskaavat ja tuntuu, että nämä kuljetukset suhaavat juuri vastavirtaan näiden keskustaan kulkevien kuljetusten kanssa.
Paljon saavat myös kyläkoulujen oppilaat kyytejä kotiporteilta asti kouluun ja täällä lopetettujen koulujen alueilla taas lapset kulkevat useampien kilometrienkin matkoja isojen teiden varsille, varsin epäreilua.
Jos joku pohtii muuttoa takaisin pääkaupunkiseudulle, kun kyläkoulu loppuu, niin suosittelen vielä pohtimaan tarkemmin. Vastakkain ovat kuitenkin 300 oppilaan kahteen rakennukseen ikäluokkien mukaan jaettu alakoulu ja yli 1000 oppilaan yhtenäiskoulut.
Joensuulaisten äiti vuosien kokemuksella