Kun jotain tehdään kuntien tai kaupungin toimesta, tehdään yleensä superkorkeaa laatua tai ainakin pyritään siihen. Se tarkoittaa myös korkeaa hintaa. Tuolta koneistustekniikan puolelta on tuttua, että jos kappale tehdään 0,1 millimetrin tarkkuudella tai sitten 0,001 millin tarkkuudella, hinta moninkertaistuu.
Silloin tällöin suunnitellaan jalankulku- ja pyöräteitä, yleensä autoreitin viereen. Siinä tietysti maapohjan lunastukset ja vastaavat ovat helpommin tehtävissä. Eli etunsa siinäkin. Samoin aina pyritään rollaattoritasaisuuteen tasapuolisuuden nimissä. Jos se ei ole saavutettavissa, niin jätetään tekemättä.
Ihmiselle on terveellistä luonnossa liikkuminen, eli ehkä se autoliikenteen seassa tai vieressä liikkuminen ei täytä ihan sitä kriteeriä terveellisyyden kannalta.
Voisiko olla mahdollista, että maanomistajat hyväksyisivät metsiensä läpi kulkevan vaikka noin 2,5 metriä leveän kulkureitin? Jos sellaisen tekisi kevyellä tavalla, vähän kuin vanhan kärrytien. Sen verran tasausta ja veteliin kohtiin täyttöä, että sitä pitkin pääsisi tavallisella polkupyörällä, kävellen ja talvella hiihtäen.
Reitin alkupätkä voisi mennä Helsingintien vartta Salontien risteykseen. Se väli olisi kyllä ehkä raskasta rakentamista vaativaa. Siitä eteenpäin se kulkisi Piikainpajuntietä ja jatkuisi Esakallio–Hovimäki reitin pohjaa pitkin Hovimäen leirintä-alueelle, ja matkalta pistoreitti Hovilan kartanolle.
Näin syntyvä ulkoilureitti saattaisi pieneltä osaltaan piristää matkailua Somerolle. Se olisi kai katsottava eduksi. Suurempi merkitys olisi paikkakunnan ihmisten pysyminen pidempään terveenä, eli säästöä kansantaloudelle kulujen peittämiseksi.
Voisihan reittiä jatkaa vaiheittain vaikka Somerniemen torille, tietysti käytettävien varojen puitteissa.
Kenties toteuttamisen hintaa voisi alentaa talkootyönä. Onhan Somerolla traktoreita ynnä muista vastaavia sekä liikunnallista porukkaa tarttumaan toimeen.
Toivon tämän jutun saavuttavan myös kaupungin päättäjiä.
Ulkona Liikkuja