Istun uskonnon luokassa ja kuuntelen tarinaa veden päällä kävelevästä miehestä. Opettaja kertoo pitävänsä pistarit aiheesta seuraavalla tunnilla. Kotona opettelen ulkoa tunnilla kuunnellun sadun.
Onko tämänkaltainen uskonnon opetus järkevää? Mielestäni uskonnon opetusta pitäisi muuttaa. Oppilaat joutuvat käyttämään liikaa aikaa ja energiaa satujen ulkoa opettelemiseen, kun niitä voitaisiin käyttää tulevaisuuden kannalta hyödyllisempiin asioihin.
Tiedän, että uskonnossa käydään läpi tärkeitäkin asioita, kuten tietoja toisista uskonnoista ja uskonnon merkityksestä heidän kulttuurissaan. Ongelma on siinä, että oppilaat opettelevat ulkoa esimerkiksi Vanhan testamentin kirjojen nimiä ja lyhenteitä tai kuinka monta päivää Joona oli valaan vatsassa. Koen opiskelun tärkeäksi mutta haluaisin käyttää aikani hyödyllisempien tietojen opetteluun.
Mielestäni paras ratkaisu olisi se, että uskonnon opetus liitettäisiin osaksi historian opetusta. Historian tapahtumat linkittyvät uskonnon tapahtumien kanssa, jolloin uskontoa voitaisiin opettaa neutraalisti. Uskonnon tilalla voisi olla uusi oppiaine, jossa harjoiteltaisiin nykyelämässä ja tulevaisuudessa tarvittavia taitoja, kuten tunne- ja vuorovaikutustaitoja.
Usko tai älä