Metelöimistä pitkin yötä, juhlimista, joka ei ole todellista hauskaa, vaan merkki elämän hallinnan menetyksestä. Naapurien häirintää, ylimielistä käyttäytymistä, pahasti sanomista, töykeyttä ja pelottelua. Naapurien ystävällisistä valituksista välittämätöntä elämää.
Miksi ihminen ajautuu tuollaiseen käytökseen? Selittääkö huumeiden tai alkoholin käyttö sen? Miksi nuori käyttäytyy niin kuin käyttäytyy? Pilaa siinä samalla maineensa ja mahdollisuutensa saada töitä paikkakunnalta.
Jos haluaa saada elämänsä kuntoon, on lähdettävä muualta etsimään jotain työtä päästäkseen alkuun.
Kuinka paljon se kaikki sattuu vanhempiin? Kuinka he kestävät lapsensa epäonnistumisen? Mikä meni elämän alussa pieleen? Unohdimmeko sanoa oikeat sanat vai sanoimmeko liian usein väärät sanat, miettivät vanhemmat. Vai onko sellaisia geenejä, jotka vievät harhaan?
Murrosikä on osa kasvamista, mutta miksi se on osalla ihmisistä niin raju, että se johtaa elämän hallinnan menetykseen vähintään hetkellisesti, joillakin pitkäksi ajaksi.
Mitä me muut voimme tehdä? Tuntuu, ettei nuori kuuntele lainkaan elämää kokenutta ja siitä paljon tietävää aikuista. On vain uhmaa täynnä.
Vastuuntunto näyttää hävinneen, jäljellä on vain pahasti vääristynyt käsitys omista oikeuksista. Kuvitelma oikeudesta häiritä yhteisön elämää ja jopa oikeudesta rikolliseen toimintaan.
Edessä on pahimmillaan vankilakierre ja sen huonot seuraukset.
Järkipuhe auttaa usein, kun sen tekee ajoissa ja joku sellainen, johon nuori luottaa. Mistä heitä, oikeaan suuntaan takaisin ohjaajia löytyisi? Sellaisia, jotka kestävät kaiken haistattelun, uhkailun ja käsittämättömän huonon käytöksen.
Missä mentiin vikaan?