Isot asiat viipyvät. Ensin valmistellaan, jota seuraa suunnittelu. Niiden jälkeen viranomaiskäsittelyissä kuluu vuosia, kunnes saadaan päätös. Niistä on lupa valittaa eri oikeusasteisiin. Voi kulua pitkälti lähes 20 vuotta, eikä oikeastaan mikään ole varmaa.
Paimionjoen säännöstelyn purkaminen ja haitallisen takaisinvirtauksen estäminen Painioon ilmestyivät Somero-lehteen 2007, pian 17 vuotta sitten. Vedenkorkeuksien vaihtelua aiheuttavaa säännöstelyä ei pian tarvittaisi, Turun alettua raakaveden hankintansa Virttaankankaalta.
Laadittiin suunnitelmat, oli yleisötilaisuuksia ja kovat odotukset. Vihdoin 2020 Etelä-Suomen aluehallintovirasto (Avi) teki päätöksen säännöstelyn purkamisesta joen yläjuoksulla. Luvan hakijana oli Someron kaupunki.
Aluehallintoviraston päätöksestä valitettiin – valittajina kolme tahoa, kaikkiaan 6 henkilöä. Vastineita tuli 14 taholta ja näihin liittyneitä vastineita sekä vastaselityksiä antoi vielä 30 tahoa.
Viime vuoden lopulla Vaasan hallinto-oikeus (VHO), noin kolme vuotta asiaa pohdittuaan, antoi päätöksen. Se määräsi raukeamaan Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1964 antaman päätöksen, joka antoi käyttöoikeudet joen yläjuoksun säännöstelyyn. Lupa säännöstelyyn oli Turun kaupungilla, josta hyötyi myös vesivoimayhtiö.
Avin päätöksen pääkohtia olivat Hovirinnan säännöstelypadon osittainen purkaminen ja muuttaminen pohjapadoksi, Rautelankosken kunnostus sekä Painion pohjapadon ja veneliikenteeseen tarkoitetun rullaradan rakentaminen.
Erik Haggrén on nyt tehnyt VHO:n päätöksestä valituslupahakemuksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO), taustallaan edellisessäkin oikeusasteessa mukana olleet viisi henkilöä.
He vastustavat Paimionjoen yläosan säännöstelyn lakkauttamista ja siihen liittyviä vesirakennustöitä. ”Vaadimme lupien hylkäämistä kokonaisuudessaan nykyisessä muodossaan”, on sanamuoto.
Jos Avin hakemus hyväksytään, he vaativat lupaohjelman ja tarkkailuohjelman ja kaikkien muiden hanketta koskevien säännösten ja ohjeiden tarkentamista, heidän saman asiakokonaisuuden aiemmissa vaiheissa esille tuomiensa ongelmien ja puutteellisuuksien korjaamiseksi.
Valitusluvan hakijat ovat perehtyneet myös Virho ry:n vaatimuksiin, jotka heidän mukaan tulee ottaa huomioon. Valittajat myös uudistavat kaikki aiemmin esittämänsä vaatimukset.
KHO ei tarkkaa käsittelyaikaa kerro. Yleisesti käsittelyajat ovat keskimäärin puoli vuotta; ja mikäli asiassa kuullaan asianosaisia, on käsittelyaika noin vuosi.
KHO:n pohtii nyt Erik Haggrénin ynnä muiden tekemiä vaatimuksia. Ne koskevat Paimionjoen ennallistamista, kuten myös vanhojen koskipaikkojen perusteellista kunnostamista ja palauttamista, mahdollisuuksien mukaan myös alajuoksulla.
Haggrén hämmästelee, miten hankkeeseen alunperin sisällytetty ennallistamisajatus muuttui, hänen mukaansa lähinnä viranomaistahojen kautta, vain säännöstelyn purkamiseksi.
Esimerkiksi voimalatalous ei edelleenkään ole maksumiehenä, vaan säännöstelyn lopettamiskulujen päämaksaja on Someron kaupunki, joka ei missään vaiheessa ole hyötynyt säännöstelystä, kaupungin asukkaiden jäätyä vain sijaiskärsijän asemaan. Hyödyt ovat menneet voimalataloudelle ja Turun kaupungille, kirjelmässä todetaan.
– Paimionjoki on ollut Someron osalta käyttämätön luonnonvara, kun jopa lohijoeksi palauttaminen olisi mahdollista ehkä 10 vuodessa. Kannattaisi hyödyntää niitä elinvoiman lisääjiä, mitä Somerolla joen ennallistamisen myötä olisi olemassa, Haggrén muistuttaa.
Lähes kaiken voisi hänen mukaansa palauttaa ilman merkittäviä ongelmia.
– Viranomaiset ovat tehneet ongelman. Nyt olisi tilaisuus saada asia kuntoon.
Iktyonomi Esa Lehtinen Virtavesien hoitoyhdistys Virhosta toteaa EU:n ennallistamisasetuksen voivan vielä vaikuttaa siihen, millä tavoin säännöstelyn purkamista Paimionjoessa toteutetaan.