Lohikalat viihtyvät erityisesti nuoruusvaiheessaan koski- ja virtapaikoissa ja myös kutevat niissä. Paimionjoki on virtavesi, jossa kuitenkin on useita patoja. Joen lähtöasema on Somerolla ja se laskee Saaristomereen.
Paimionjoessa on lohikaloja, joiden kantoja olisi edelleen mahdollista vahvistaa kohti joen yläjuoksua. Siihen tarvitaan ennallistamista.
Yksi voimistunut suuntaus luonnon ja ihmisen suhteessa, luontokadon estämisen ohella, on luontoympäristön palauttaminen ja ennallistaminen. Ennallistamisasetus on jo hyväksytty Euroopan komissiossa, ja nyt Suomen hallituksen odotetaan ottavan sen tänä vuonna käsittelyyn. Ennallistamiselle laaditaan kansallinen lainsäädäntö.
Paimionjoen säännöstelyn purkamisen esteitä ovat voimalaitokset ja padot. Joessa on kaksi pienvesivoimalaitosta, Juntolankoski (rak. 1919) ja Askalankoski (1936), sekä yksi minivesivoimala Juvankoski (1916). Juvankoski on Liedon Tarvasjoella, Juntolankoski ja Askalankoski puolestaan Paimiossa.
Hovirinnan pato (1965) rakennettiin voimaloiden säännöstelyaltaiksi Somerolle, sekä Turun vedenhankintaa varten, jolle ei enää ole tarvetta.
Säilyttämisen sijaan ennallistamista
Iktyonomi Esa Lehtinen Virtavesien hoitoyhdistys Virhosta on Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen valituslupaa hakeneen Erik Haggrénin kanssa samoilla linjoilla. Se tarkoittaa, että säännöstelyn lopettamisen sijaan Paimionjokea tulisi ennallistaa.
– Työ Paimionjoen hyväksi on mennyt vikaan jo kauan sitten. On kyllä puhuttu palauttamisesta ja ennallistamisesta, mutta ne eivät ole mukana vesioikeudellisessa hakemuksessa. Sen sijaan lähtökohtana ja tavoitteena on ollut enemmänkin säilyttäminen ja joen nykytilan pitäminen ennallaan, Esa Lehtinen arvostelee.
Lehtinen arvioi, että Someron kaupunki ja säännösteltyä vettä aikaisemmin käyttänyt Turun vesilaitos ovat asiasta keskinäisesti ehkä sopineet.
– Että asiassa voidaan näin tehdä ja päästään kaikkein helpommalla eteenpäin. Päästään eroon halvimmalla tavalla rasitteista, mitä siellä on.
Esa Lehtinen muistuttaa Paimionjoen olevan arvokas lohijoki, sillä sen sivujoet käsittävät nykyisinkin taimenkantoja.
– Kunhan lohi- ja vaelluskalat pääsevät sinne nousemaan yhä laajemmin. Niiden tulisi olla varteenotettava tausta joen palauttamisessa lähemmäs sitä luonnontilaa, joka joessa oli ennen säännöstelyn aloittamista 1960-luvulla.
Vähäjoessa ja Tarvasjoessa on kalatievelvoite
Palauttamisen ja ennallistamisen pahimmat esteet ovat Lehtisen mukaan alajuoksun kolme voimalapatoa, joita säännöstelyn purkamisen hakemuksessa ei ole lainkaan käsitelty. Kalatien rakentamisvelvoite on vain alimmaisella, Askalan voimalaitoksella. Ja koska Askalassa ei velvoitetta ole täytetty, ei sitä muiltakaan ole edellytetty.
– Lohikalat nousevat Askalakosken alapuolelle sekä sinne laskevaan Vähäjokeen. Siellä on taimenkantaa ja ne ovat ihan merikalan kokoja.
– Lisäksi patojen väliin laskee Tarvasjoki, jossa on paikalliseksi jäänyt taimenkanta. Vaikka se ei pääse vaeltamaan luontaisesti eikä ominaisuuksiensa mukaisesti mereen asti, niin se elää siellä, Lehtinen selvittää.
Jos nousumahdollisuus lohikaloille olisi, niin miten todennäköisesti niitä nousisi kutemaan nykyistä ylemmäksi?
– Se on ihan todennäköistä, koska ne jo nyt jokeen nousevat. Tarvasjoenkin taimenet aika nopeasti alkaisivat muodostaa vaeltavan kannan. Ne menisivät kasvamaan merelle, jos niillä siihen olisi mahdollisuus. Lohikaloilla on ominaisuus, että ne vaellusyhteyden myötä tulevat nousemaan sinne, missä ne ovat syntyneet, Lehtinen vastaa.
”Voimalat museoaikaisia”
Paimionjoen vesivoimaloiden tehoa Esa Lehtinen ei pidä kummoisena, ne eivät edusta nykyaikaa.
– Tuulivoima on nykyisin edullista ja halpaa tuottaa. Yhdellä tuulimyllyllä pystytään tuottamaan tehot, mitä yhteensä tulee noista kolmesta voimalaitoksesta.
– Koskienergia Oy, jolla vanhat laitokset ovat, hoitaa niitä niin kauan kunhan ne jotakin tuottaa. Ei niistä ole kauheasti menoa. Ilmeisesti mennään lähellä kannattavuusrajaa, Lehtinen arvioi.
Suomen valtio on lähtenyt tukemaan kalojen vaellusten mahdollistamista, patojen purkua ja kalateiden rakentamisia. Lehtisen mukaan olisi mahdollista, että yhtiö saa ”ihan täyden korvauksen, jos se laitoksista luopuu”.
– Se on ainoastaan heidän tahdostaan ja vastaan haromisestaan kiinni, mitä on tapahtunut jo kymmenien vuosien ajan. Ne voimalat eivät enää ole kenenkään kannalta tarpeellisia, edes paikallisella tasolla.
Koskienergian 1,5 miljoonan liikevoittoa Lehtinen pitää niin pienenä, että sillä pystyttäisiin rakentamaan uusia voimaloita. Jo pelkästään vanhojen saneeraus tulisi kalliiksi.
– Ne ovat lähinnä jo museoaikaisia.
Tilanteet maailmassa ovat muuttuneet.
– Nykyisin ympäristötietoisuudet, valtion tuet, kalatiestrategiat ja muut kärkihankkeet ovat listanneet monet mikro- ja pienvesivoimalaitokset sellaisiksi, että niistä tulisi luopua. Lisäksi on uudet lainsäädännöt kuten vesipuitedirektiivi, sekä se että vesistöt pitäisi saada hyvään tilaan.
Pienten vanhojen vesivoimaloiden toimintaympäristöä Lehtinen luonnehtii ”vaikeaksi”.
– Kannattaisi miettiä se jo ihan kunnolla, että joko luopuisivat voimalaitoksista kokonaan, ja antaisivat valtion ja muiden hyödynsaajien toteuttaa niille kalatiet, patopurut ja vastaavat. Koskienergia on yhtiö, joka ei ole ollut oikein kiinnostunut lähtemään näihin uusiin ajatuksiin.
Ennallistamiset 2030 mennessä
Ennallistamisasetus on jo hyväksytty ja se on otettava EU:n jäsenmaissa käyttöön ja vietävä lainsäädäntöön. Ne ovat kovaa vauhtia tulossa.
– Se tulee koskemaan kaikkea maankäyttöä, vesienhoitoa, vesiympäristöä, metsätaloutta, luonnonsuojelua ja niin edelleen. Varmasti ”paimionjoetkin” tulevat otettua huomioon.
Lähtökohtana on, että noin 2 500 kilometriä vesiuomia ja jokia pitää ennallistaa jäsenvaltioissa vuosittain, vuoteen 2030 mennessä. Esa Lehtisen mukaan sitä on Suomessa helpointa toteuttaa Paimionjoen kaltaisissa, vajaan 100 kilometrin mittaisissa jokiympäristöissä, joissa hän toteaa olevan vajaatuottoisia voimalaitoksia.
– Siinä valtio säästää valtavan paljon rahaa. Se pääsee kaikkein helpommalla, kun se toteuttaa ennallistamisissa Paimionjoen tyyppisiä hankkeita.
Paimionjoen voimaloiden Lehtinen arvelee olevan ”heikoilla kantimilla”. Hän arvelee, että joistakin ennallistettavista kohteista päätettäisiin jo tämän vuoden puolella.
Voi taas mennä vuosikin
Säännöstelyn purkamisen Esa Lehtinen arvioi etenevän Paimionjoessa hieman toisella tapaa, sen jälkeen kun ennallistamisista ruvetaan päättämään.
Purkaminen on jo saanut aluehallintoviraston luvan, mutta Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä sen hyväksi on haettu valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, josta päätöksen saaminen voi kestää vuodenkin.
– Voi olla, että ensi vuoden puolella asetukset ja lakimuutokset alkavat vaikuttaa sillä tavoin, että korkein hallinto-oikeus katsoo, että ovatko säännöstelyn purkamisen hyödyt suuremmat kuin ovat sen aiheuttamat haitat. Vesilakihan edellyttää, että intressivertailu tulisi olla tehtynä.
Lehtinen arvioi, että lupaa jo pohditulle säännöstelyn purkamiselle ei Vaasasta heru.
– Sellainen mahdollisuus on olemassa.
Siinä tapauksessa Someron vanhoja koskipaikkoja joudutaan piirtämään suunnittelukarttoihin uusiksi?
– Jos nykyinen hakemus hylätään, niin jonkun tahon pitää hakea uutta lupaa siihen, että vanhat koski- ja virtapaikat ennallistetaan, rakennetaan Askalaan ohitusuomat tai se puretaan ja niin edelleen. Se on tavallaan oma hankkeensa – isompi hanke, mutta se vaatii hyvän suunnitelman ja vesioikeudellisen käsittelyn.
Vinhaan ja kevyin perustein
Kovin tarkkaan ei pystytä enää todentamaan, minkälainen Paimionjoen tila on esimerkiksi Somerolla ollut ennen 1960-lukua ja Hovirinnan padon rakentamista.
– Kukaan mitään selvittänyt – tutkimukset ja selvitykset olivat tuolloin hyvin vähäpätöisiä. Vaikka voimalaitoksia rakennettiinkin vinhaan ja hyvin kevyin perustein.
Paimionjoen kalatalouden kunnostustarveselvitys on tehty. Se on Lehtisen mukaan nykyisen tietämyksen valossa hyvin laadittu. Mutta selvitys ei ulotu voimalaitospatojen yläpuolelle.
Esimerkiksi Somerolle tarvittaisiin kutusoraikkoja. Niitä pystytään Lehtisen mukaan palauttamaan nykyisin helpostikin entisiin koski- ja virtapaikkohin.
– Ei niin kuin nykyisessä hakemuksessa, että jokiuomasta suurin piirtein kaksi kolmasosaa jätetään ennalleen täysin ruopatuksi ja peratuksi ja vain reunoilla yksi kolmasosa uoman leveydestä on sitä, mille tehdään joitain kunnostustoimenpiteitä.
Lehtinen huomauttaa, että kyseiselle toimintatavalle on vaikea löytää perusteita. Vesilaki lähtee päinvastaisista lukemista: eli korkeintaan keskelle uomaa voidaan jättää vesillä liikkumisväylää, jos se on tarpeen – ja kaksi kolmasosaa jätetään luonnolle ja voidaan ennallistaa.
– Siinä kohtaa on jo aiemmin lähdetty hakoteille.
Onko mahdollista…?
Paimionjoen uomaa rakennettiin ja kaivettiin voimakkaasti 1960-luvulla. Onko tuollaisen jälkeen mahdollista palata kohti entistä?
– Kyllä siitä on esimerkkejä. Ne onnistuvat, vaikka eihän niitä samoja kiviä ja samoja voida palauttaa. Ne saatetaan uusiksi muualta tuoduilla materiaaleilla. Se on täysin mahdollista eikä kovin kallistakaan.
Veneilijät Somerolla ovat olleet kovasti huolissaan, säilyykö Someron vesistö kulkukelpoisena.
– Mutta jos kolmasosa uomasta jätetään veneille, niin kulkuyhteys säilyy. Eihän siellä sentään mitään suurempia muskeliveneitä ajella. Se riittää veneilylle ja on riittänyt joka paikassa, isoillakin veneilyreiteillä ja isoilla vesillä.
– Ei pienten järvien välille tarvita mitään virallisia veneilyreittejä rakentaa tai jättääkään. Paljon pienemmilläkin toimenpiteillä pystytään asia hoitamaan.
* * * * * * *
Esa Lehtinen oli Virhon puheenjohtaja noin 30 vuotta ja on nykyisin hallituksen jäsen. Hän on eläkkeellä, oltuaan sitä aiemmin Uudenmaan Ely-keskuksessa ja sitä ennen Elyä edeltäneissä vesi- ja ympäristöviranomaistahojen työssä. Niistä kertyi kokemusta 40 vuodelta.
Fakta: Mikä Virho?
- virtavesien hoitoyhdistys Virho ry:n tavoitteena on elvyttää virtavesiä ja turvata koko vesiekosysteemin elinehdot niin laajasti kuin mahdollista
- tavoitetta toteutetaan koski- ja purokunnostuksin, rakentamalla kalateitä, purkamalla patoja ja lohikalojen kotiutusistutuksilla
- virho antaa asiantuntija- ja neuvonta-apua mm. vesialueiden omistajille
- paikallisesti ja valtakunnallisesti Virho vaikuttaa valistustyöllä ja asiantuntijalausunnoin mm. kalastrategioihin ja -hoitosuunnitelmiin sekä lakiesityksiin
Lähde: yhdistyksen kotisivut
