Mene rohkeasti yli sovittujen rajojen
Lapin maisemia, poroja, tupia, järviä, lintuja, kasveja ja haavekuvia. Kokkolassa syntynyt Riitta Aho on tuonut esille kirjaston Parvigalleriaan palan sielunmaisemaansa.
– En osaa selittää sanoilla, mitä sisälläni tunnen. Piirtämisen ja kuvien kautta kerron, mikä tuntuu tällä hetkellä tärkeältä. Joskus se on ollut kaipuu ja ero läheisimmistä, kuten korona-aikaan, joskus vähemmistöt tai vaikka luonnon kauneus ja valo. Nyt tauluissa näkyy Saamenmaan ihanuus, kertoo Riitta Aho, joka on tehnyt useita reissuja muun muassa Sevettijärvelle ja Nuorgamiin.
Hän kutsuu itseään itseoppineeksi maalariksi. Tämä ITE-taiteilija ei ole käynyt ainuttakaan maalauskurssia.
– Ne kynänpätkät ja valkea paperi, johon kauppaostokset kääräistiin, ovat niitä ensimmäisiä välineitä, joilla ilmaisin itseäni ja tunteitani. Olin lyijykynäpätkätyttö, joka pakeni piirtämiseen. Nyt se on voimavarani, tietää kasvatuskodin tyttö.
Ahon tauluissa on vivahteita kansallisromantiikasta, jugendiksikin sanotusta tyylisuunnasta. Ranskalaisittain art nouveausta, koristelu- ja arkkitehtuurityylistä, jolle oli tyypillistä kukkien ja lehtiaiheiden käyttö, naisfiguurit ja epäsymmetrisyys.
Aho on ympäröinyt useamman taulunsa aiheen parillakin maalatulla raamilla. Kukat menevät yli reunuksen, samoin hevonen ja pihlajanmarjat.
– Älä jää kiinni johonkin rajoituksiin ja rajatulle alueelle. Mene rohkeasti yli sovittujen rajojen. Elämä ei yleensäkään mene normien ja odotusten mukaan. Eikä kaikki ole sitä, miltä ihmiset esittävät sen näyttävän. Vaikka kasvot hymyilevät, niin jalkojen alla, yli raamien, voi olla piikkejä, toteaa taiteentekijä.
Ahon käyttämät värit ovat voimakkaita, ja yhtä aikaa herkkiä ja valoisia.
– Värit ovat minulle hyvin tärkeitä. Minun on pakko kertoa asia värein. Olen päässyt värien Highway Road 66:lle.
Häntä ahdistavat syksyn ja talven pimeys.
– Ajattelen ja puhunkin maalatessani itselleni, että kyllä ne muuttolinnut ja kevät sieltä kohta tulevat. Pian on taas valoa ja kirkkautta, vakuuttelee Aho itselleen.
– Jos tauluni pystyvät antamaan pikkaisen ilon kipinää katsojalle, niin ne ovat olleet tekemisen arvoisia.
Riihimäellä asuva Aho on kaavaillut, että Someron Parvigallerian näyttely on hänen viimeinen yksityisnäyttelynsä.
– Säälin miestäni, kun hän joutuu ottamaan pois tauluja seiniltä, kantamaan autoon, kuljettamaan ja sitten taas mallaamaan teoksia seinälle. Yhteisnäyttelyihin otan kyllä osaa.
Parvigallerian seinillä on muutama öljyvärimaalaus. Suurin osa on tehty geelimäisen painolevyn ja akryylivärein keinoin.
– Kesäksi laitan pensselit santaan. Sitten alan kokeilla taas jotain uutta. Olen hyvin kokeilunhaluinen eri maalaustekniikoiden kanssa. Ensi vuoden aikana selviää, mitä olen saanut aikaiseksi, kaavailee Aho.
Riitta Ahon taidenäyttely on esillä 30.4. saakka kirjaston Parvigalleriassa.
