”Sinä se siellä vaan huitelet maailmalla, minä teen täällä töitä”, kirjoitti taannoin eräs journalistikollega minulle Messenger-viestissä. Työtäni on kutsuttu ”maailmalla huiteluksi” niin monta kertaa, että termi on vahva ehdokas nimeksi kirjalle, jossa kerron työstäni eri maanosissa ja kulttuureissa.
”Eihän arabikulttuurissa voi länsimainen nainen elää!” Tämän kommentin olen kuullut lukemattomia kertoja, ehkä useimmin ihmiseltä, joka ei ole kertaakaan käynyt yhdessäkään arabimaassa edes lomamatkalla.
Yleensä tämän kommentin takana vahvasti seisova pysyy kannassaan, vaikka kerron asuneeni yli 10 vuotta Egyptissä ja työskennelleeni noin kahden vuosikymmenen ajan Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Persianlahden maissa. Naiseus ei ole missään arabimaassa ollut työlleni este; päinvastoin usein etu. Naisena on huomattavasti helpompi haastatella ja kuvata naisia.
”Intia on vaarallinen maa yksin matkustavalle naiselle.” Intiassa olen matkustanut työmatkoilla vuosina 2007–2016 yhteensä lähes vuoden ajan noin puolessa Intian 28 osavaltiosta, 90 prosenttia ajasta yksin. En ole kokenut yhtään vaarallista tai uhkaavaa tilannetta Intiassa.
Muuallakin liikenne on ollut suurin uhka. Helsingin rautatieaseman seutua etenkin viikonloppuiltaisin olen pyrkinyt välttämään aina turvattomuuden tunteen vuoksi. Vastaavat alueet ovat riskialttiita monissa muissakin maissa.
Keniassa, jossa tällä hetkellä työskentelen, ei ole kenenkään, ei kenialaisen eikä ulkomaalaisen, turvallista liikkua kävellen missään pimeään aikaan. Autolla ajaminen on turvallista. Nairobia tai muitakaan Kenian kaupunkeja ei ole rakennettu kävelijöille enkä koe mitään tarvetta kävellä pimeässä tai koe millään lailla rasitteena, ettei pimeällä voi kävellä ulkona.
”Mikä toi sun projekti oikein on ja kuka sen maksaa?” tätä ovat viime vuosina tiedustelleet monet journalistikollegat Keniaan liittyen. ”Projekti” on Päivi Arvosen elämä ja olen elättänyt itseni päätoimisena yrittäjänä jo 22 vuotta.
Ja ehkäpä yleisin kysymys: ”Mitä sä sitten teet?” Journalismia, valokuvausta, viestintää, matkailumarkkinointia, kuvaus- ja elämysmatkojen suunnittelua ja emännöintiä.
Etenkin Pohjois-Euroopassa on usein suuri tarve lokeroida ja nimilaputtaa asioita ja ihmisiä. Asiat ja henkilöt, jotka eivät mahdu valmiisiin muotteihin, ovat hankalasti hahmotettavia.
Elämä on yllätyksellistä ja haurasta sekä arvokas lahja, joka olisi hyvä käyttää ei vain elossa olemiseen, vaan omannäköisensä elämän elämiseen. Myös vapaus on äärimmäisen arvokas asia. Suomi on antanut minulle juuret ja siivet – maksan mielelläni veroni jatkossakin Suomeen ja kannan ylpeänä maailmalla Suomen passia.
Päivi Arvonen
kesäsomerolainen yksinyrittäjä