Tuttavani kysyi, olenko lukenut jutun Painionjärven jäälle laskeutuneista yhdeksästä lentokoneesta? En ollut, ja tiedustelin, milloin tämä on tapahtunut? – Siitä oli kirjoitus Helsingin Sanomissa keväällä 1927 otsikolla ”Merkkipäivä Somerniemen aikakirjoissa”.
Nimimerkki Tiituksen kirjoittamassa jutussa kerrotaan, että Somerniemellä ei ollut ennen käynyt lentokonetta, mutta nyt niitä tuli kovasti suristen Keltiäisten kylän rantaan kaikkiaan yhdeksän kappaletta. ”Oli nimittäin käynnissä jotkut lentokilpailut, joista ei tiedetty mitään”. Myös Somero-lehdestä löytyy pieni uutinen jo huhtikuun ensimmäiseltä päivältä ja siinä kerrotaan kahdeksan lentokoneen laskeutuneen Painion järvelle. ”Lentäjiä ja heidän lintujaan oli saapunut lähes koko pitäjän asukkaat katsomaan, sillä olihan monellekin näky aivan ihmeellinen”.
Helsingissä järjestettiin maaliskuun lopulla 1927 kolmannet ilmailupäivät, joiden yhteyteen järjestettiin yksi ja kaksipaikkaisille lentokoneille tiedustelukilpailu reitille Helsinki–Somerniemi–Tammisaari–Helsinki. Matka oli 250 kilometriä ja siihen osallistuivat Suomen ilmavoimien lentokoneet. Ilmavoimat oli perustettu vuonna 1918 ja sillä oli 1920-luvun lopulla käytössään jo yli 200 lentokonetta, joista yli puolet oli Hansa-nimisiä tiedustelukoneita.
Suomen Ilmapuolustusliitto perustettiin vuonna 1925 ja sen alaisuuteen perustettiin ilmapuolustusyhdistyksiä, muun muassa Lounais-Hämeeseen. Liitolle hankittiin vuoden 1927 lopulla oma lentokone, joka sai nimen Ilmatar. Se oli kaksitasoinen Moth, jonka 30 hevosvoimainen ”Cirrus” kulutti polttoainetta mitättömän vähän. Tällä koneella lentomestari Heiskala kiersi ympäri Suomea, myös Somerolla ja Somerniemellä lennättämässä ihmisiä ja keräämässä rahaa Ilmapuolustusyhdistykselle.
Painionjärvellä lentopäivät pidettiin syyskuun alussa 1928 ja viikkoa myöhemmin Someron Kirkkojärvellä. Somero-lehdessä kerrottiin, että yleisöä autolla, ”omnibusseilla” ja polkupyörillä saapui Joensuun kylään arviolta 3 000 henkeä. ”Lähemmäksi lentokoneen lähtö- ja tulopaikkaa oli aidattu alue, jonka sisäpuolelle pääsystä kannettiin 2 markkaa. Näitä pilettejä myytiin toista tuhatta.
Lennätettäviä oli niin paljon, että lentoaika lyhennettiin mahdollisimman lyhyeen, mutta silti Somerolla saavutettiin ennätys yhden päivän lennätysmäärässä, kun tehtiin 47 lentoa. Kesken huvilentojen suoritti lentomestari Heiskala ilma-aerobatia temppuja. Isänmaan turvallisuutta silmällä pitäen kannattaa liittyä yhdistykseen ja ilmoittautua tilanomistaja Oskari Knaapille, joka edustaa kuntaamme yhdistyksen hallituksessa”.
Somerniemeläinen tilanomistaja Kaarlo Rauhankallio kuului myös yhdistyksen johtokuntaan ja Painionjärven lentopäivillä hän nousi lentokoneen kyytiin. Siitä ei hyvää seurannut, muistelivat kyläläiset. Vähän tapahtuman jälkeen Rauhankallio oli menossa tapaamaan tytärtään Helsinkiin ja sai kadulla aivohalvauksen. Poliisit veivät sekavasti käyttäytyneen miehen putkaan. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että halvaus aiheutui lentämisestä.
Helsingin Sanomien kirjoitus on mielenkiintoinen myös siinä mielessä, että siinä Keltiäisten kyläkeskuksesta käytetään nimeä Hansun kaupunki. Nimen alkuperästä ja syntyhistoriasta on monia tarinoita, mutta kyseinen uutinen vahvistaa sen, että nimi oli 1920-luvulla jo käytössä. Lentokoneiden ilmestyminen kylän rantaan sai kirjoittajan mukaan koko kylän elämän sekaisin. Kauppaliikkeet suljettiin, työt keskeytettiin ja lehmät jäivät ilman ruokaa. Hansun kaupungista kerrotaan, että se on kylän keskellä oleva rykelmä taloja. ”On kaksi pientä kauppaakin ja pari kahvilan tapaistakin, joten oikeasta kaupungimeiningistä ei muuta puutu kuin pormestari ja elokuvat. Mustalaisia liikuskelee usein suuria kuormia ja elämä on vilkasta varsinkin silloin, kun hierotaan hevoskauppoja”.
Olisi mielenkiintoista tietää kävikö nimimerkki Tiitus eli Helsingin Sanomien pitkäaikainen toimittaja ja kirjailija Ilmari Kivinen Hansun kaupungissa, vai mistä hän ammensi tiedot pakinaansa.
Manu Kärki