Itse en kuulu kyseisen kilpailun faneihin, mutta yhden kerran olen jaksanut järjestää mieheni kanssa illanistujaiset kisoja seurataksemme.
Sehän oli tietysti 2006.
Olin todella hämmästynyt, kun kuulin että Lordi osallistui Suomen Euroviisu-karsintoihin. Itselleni bändi oli jo entuudestaan tuttu. Jostakin olin sen musiikkia löytänyt ja pidinkin esimerkiksi heidän hitistään Would You Love a Monsterman?
Olimme Somero-lehden työporukan kanssa laivaristeilyllä, kun tulos selvisi. Tuuletin innoissani, kun kerrankin meillä oli minun mielestäni loistava edustaja kansainvälisiin musiikkikisoihin. Ihan kaikki työkaverini eivät olleet samaa mieltä.
Myös Ruotsissa asuvilta sukulaisiltakin alkoi tulla viestejä: ”Oletteko te seonneet???” tai ”Hävettää olla suomalainen.”
Mutta senhän me kaikki muistamme, kuinka Lordi-yhtye viestitteli Euroviisu-finaalista pahvilapuillaan ääntenlaskun aikaan, että ”Torilla tavataan!”
Ruotsistakin alkoi silloin tulla tekstareita: ”This is big!” (Tämä on suurta!) tai ”Huikeeta!”
Livenä näin Lordin ensimmäistä kertaa Karjurockissa 2012. Mutta ennen keikkaa oli jo vinkeä kohtaaminen.
Myös mieheni Kai Merilä esiintyi kyseisillä festareilla bändinsä kanssa. Mennessäni heitä kuuntelemaan seuraani liittyi kaksi rokkarin näköistä tyyppiä. Tanssimme ja jammailimme kolmistaan eturivissä. Muutaman sanankin siinä välillä vaihdoimme.
Myöhemmin illalla kuljeskelin bändeille varatulla alueella, kun eräästä bussista hyppäsi eteeni hirviö. Kovasti tuttavallisesti hän huikkasi, että: ”Moi, poikkea oluelle.” Tunnistin hänet toki yhdeksi Lordin jäsenistä ja kapusin bussiin. Siellä hirviöitä olikin kokonainen lauma.
Ulkonäkönsä vastaisesti kovasti mukavaa porukkaa olivat. Tajusin hyvin pian, että ne kaksi aiemmin kanssani jammaillutta kaveria olivatkin nyt maskeissa ja valmiina pian alkavalle omalle keikalleen.
Jatkaessani matkaani nappasi yksi monstereista kamerallani vielä minulle muistoksi kuvan, jossa poseerasin itse pääpirun kanssa.
Vuosia myöhemmin kävi niin, että yksi möröistä oli jopa mukana työstämässä minulle omistettua kappaletta.
Miehenihän on vuosien saatossa säveltänyt ja sanoittanut eri artisteille useita biisejä. Aina silloin tällöin olen huomautellut, että olisi kiva saada joskus itsellenikin biisi, ei toki laulettavaksi, mutta omistetuksi.
Sekin ihme tapahtui kolmisen vuotta sitten, kun hän sävelsi ja sanoitti minulle omistetun kappaleen Do You Still Love Me. Kun taustamusat oli saatu Ilkka Kylmäniemen kera valmiiksi, lähti Kaitsu somerolaisen laulutaiturin, Juha Ruohosen kera äänityshommiin studiolle. Lauluosuudet äänitettiin Sampsa Astalan studiolla. Ja Astalahan oli viisuvoiton aikoihin Lordin rumpali, joka tunnettiin taiteilijanimellä Kita.
Nykyään laulajana ja omilla kasvoillaan uraa tekevä Sampsa oli siis mukana työstämässä nimikkokappalettani lopulliseen kuosiinsa.
Kappaleesta kuvattu video on muuten vapaasti kuunneltavissa Youtubessa.
Euroviisujen ensimmäiset semifinaalit ovat tänään ja pidän toki peukkuja, että Suomen edustaja pääsee finaaliin. En kuitenkaan usko, että tulen tämän No Rules! -kappaleet takia valvomaan ja jännittämään tulosten laskua.
Toivottavasti olen väärässä ja Suomi saa Lordin rinnalle toisenkin Euroviisu-voittajan!
Sari Merilä
päätoimittaja