Georg Haggren vakinaistettiin Turun yliopiston professoriksi
Teksti Kirsi Seppälä
Åvikin kartanossa oli 1700–1800-luvulla lasitehdas. Sitä kautta Åvikissa syntynyt Georg Haggrénkin tuli tutuksi vanhan materiaalin kanssa. Lasitehtaan rakennuksen yhden kulman voi löytää maastosta edelleen. Sirpaleita löytyy tontilta ja lähipelloilta – maahan on joutunut pääsääntöisesti rikkoutuneita esineitä ja valmistusjätteitä. Georg Haggrén kiinnostui jo nuorena Åvikin kartanossa lasin historiasta. Sitä hän tutkii nytkin – vakituisena arkeologian professorina Turun yliopistossa.
Professorin työhön kuuluu tutkimuksen tekoa sekä väitöskirjatutkijoiden ja gradun tekijöiden ohjaamista, opettamista, seminaareja sekä jonkin verran hallinnollisia tehtäviä.
– Toimi tuo tullessaan myös erilaisia asiantuntijatehtäviä yliopiston ulkopuolella. Ne saattavat liittyä arkeologisiin hankkeisiin, tutkimusrahoitukseen tai omaan tutkimukseen, Haggrén luettelee ja lisää, että myös tiedeyhteisöllä täytyy olla kriittinen ääni yleisessä keskustelussa.
Arkeologille mennyt aika tulee lähelle Turussa. Turussa tehdään erityisen paljon arkeologisia löytöjä, onhan kyseessä suuri ja vanha kaupunki. Siellä monet arkeologiset kaivaukset ovat pelastuskaivauksia tai muinaismuistolakiin pohjautuvia tutkimuksia. Niissä tarvittava asiantuntemus löytyy museovirastosta ja Turun kohdalla erityisesti Turun museokeskuksesta sekä arkeologian alan yksityisistä yrityksistä. Viime mainitut vastaavat nykyisin lähes kaikista kaupungissa tehtävistä kenttätöistä.
– Arkeologian kautta pystyy tavoittamaan menneisyyden yhteisöt ja ihmiset. Arkeologia tuo menneisyyden ihmiset lähelle. Jos siihen pystyy yhdistämään kirjallista aineistoa, saadaan kohteesta syvällinen kuva, Haggrén tiivistää.
Arkeologisesti tutkitaan nykyaikaakin
Haggrén on erikoistunut historialliseen arkeologiaan. Aiemmin tutkimuksen valtavirta keskittyi esihistorialliseen aikaan eli kivi-, pronssi- ja rautakauteen.
– Viime aikoina arkeologiaa on alettu käyttää myös historiallisen ajan, keskiajan ja uuden ajan tutkimukseen. Arkeologia tutkii ensisijaisesti materiaalista kulttuuria eli aineellisia jäännöksiä ja esineitä. Näiden tutkimiseen voidaan yhdistää myös kirjallisia lähteitä, hän taustoittaa.
– Esimerkiksi Bosnian sotarikosten tutkimisessa on käytetty paljon arkeologista osaamista ja ammattitaitoa. Arkeologian menetelmin voidaan tutkia myös kaatopaikkojen kertomaa. Ihmiset eivät mielellään kerro jätteidenkäsittelystään kaikkea, mutta kaatopaikat kertovat. Kaatopaikat paljastavat hyvin koruttomasti ihmisten kulutuskäyttäytymisen ja lajittelun toimivuuden. Kuten kollegani sanoi, roska ei valehtele, Haggrén kuvailee.
Helsingin yliopistosta Turkuun
Alun perin Haggrén opiskeli arkeologiaa ja historiaa Helsingissä. Hän väitteli filosofian tohtoriksi historiasta Helsingin yliopistossa vuonna 2001. Vuonna 2007 hänet nimitettiin Helsingin yliopiston historiallisen arkeologian dosentiksi.
– Olen erikoistunut historian aikaan ja tehnyt paljon tutkimusta keskeisten kylätonttien ja linnojen kanssa, erityisesti Raaseporin linnan kanssa. Lasiin liittyvässä tutkimuksessa olen tehnyt yhteistyötä muiden Pohjoismaiden tutkijoiden kanssa. Meillä on Ruotsin kanssa kiinteä yhteinen historia, eikä Suomen menneisyyttä voi ymmärtää ilman Ruotsia, hän perustelee.
Työmarkkinoille tarvitaan arkeologeja
Georg Haggrén kannustaa nuoria opiskelemaan arkeologiaa, sillä työllisyysnäkymät ovat hyvät.
– Arkeologeja valmistuu vähemmän, kuin mitä työmarkkinat vetävät. Opiskelijat työllistyvät kuin olisivat IT-alalla, hän paljastaa.
Haggrén perustelee yllättävältäkin kuulostavaa väitettään lainsäädännön muuttumisella. 1900-luvulla arkeologit keskittyivät esihistoriaan, mutta nykyään yhä suurempi osa muinaisjäännöksiksi katsottavista kohteista on historialliselta ajalta eli 1700-luvulta ja jopa 1800-luvun alusta. Näin ollen lainsuojaamia ja tutkittavia kohteita on aiempaa enemmän. Myös hallinnollisia tehtäviä on tullut lisää, sillä metsänkäyttöilmoituksetkin kiertävät arkeologin kautta.
– Niitä katsotaan muinaisjäännösten kannalta. Tavoitteena on selvittää, onko alueella jotakin, minkä tutkiminen tai suojeleminen on välttämätöntä. Nämä toimenpiteet ovat kuitenkin minimalistisia. Harvoin tarvitaan muuta kuin pientä säätöä, Haggrén selventää.
Sujuvasti Somerolta Turkuun
Haggrén on syntyisin Åvikin kartanosta. Sittemmin siitä tuli hänen perheensä vapaa-ajan asunto ja nykyään Haggrénin ”tukikohta” työssäkäynnille. Varsinaisesti Haggrén asuu vaimonsa kanssa Espoossa, joskin matematiikan opettajana toimiva vaimo on hakenut töitä Åvikin kulmakunnilta. Perheen lapset ovat jo aikuisia.
– On ollut yllätys, miten helposti Somerolta voi käydä Turussa töissä. Kun aloitin Turussa, ajattelin, että täytyy vuokrata sieltä asunto. Sitten huomasin, että Somerolta työssäkäynti Turussa toimii hyvin ja kaiken kukkuraksi täältä menee bussi, joka vie työmatka-aikoihin aamuin illoin. Ei voisi paremmin olla; astun aamulla bussiin, teen täyden työpäivän Turussa ja palaan illalla takaisin, Haggrén kehuu.
Vertailun vuoksi hän kertoo aiemman työmatkansa Helsingistä ja Espoosta kestäneen Helsingin yliopistoon kulkuvälineiden vaihtojen ja odotusten kassa tunnin verran. Nyt matkaan menee 1,5 tuntia bussissa Haggrénin sanoin mukavasti ja kätevästi.
– Voin tehdä töitä tai muuta ja ottaa torkut päivän päätteeksi, hän kiittää.