Teksti Elina Lisinen-Juntunen, kuvat Marko Syrjälän albumi
Someron Kultelasta kotoisin oleva tulevana kesänä 50 vuotta täyttävä Marko Syrjälä on monessa mukana. Tätä nykyä IT-alan työt hoituvat miehellä pitkälti etänä, joten kesämökki Simossa ja lapsuudenperheen mökki Somerniemellä ovat ahkeralla käytöllä. Tyttöystävän ja kahden metsästyskoiran kanssa Helsingin Torpparinmäessä nykyisin asusteleva basisti on kotonaan niin luonnossa kuin musiikkipiireissä. IT-arkkitehdin työt, musiikkihommat sekä metsästys ja kalastus ovat aktiivisesti miehen elämässä.
– Tämä kokonaisuus on hyvä kolmijalka. Kaikki ovat ihan eri maailmoja, joissa on eri piirit ja paljon kokonaan erilaisia ihmisiä, kiteyttää Syrjälä.
Hän miettii mistä oma kiinnostus musiikkiin on lähtöisin.
– Isoisäni oli taiteilija Uuno Syrjälä, joka on tehnyt muun muassa Someron torin Härkäpatsaan. Serkkupoika Juha Ruohonen on myös musiikkimiehiä. Ehkä se jostain sieltä kumpuaa.
Marko Syrjälä perusti ensimmäisen bändinsä Somerolla 1980-luvun lopussa Juha Ruohosen, Juuso Tiirakarin ja Mikko Lembergin kanssa. Bändin nimi oli GPM. Myöhemmin Syrjälä on kuulunut muun muassa bändeihin Incomplete, Twelve Inches ja Evil Drive.
Yli 40 vuotta miehen elämästä on kulunut fanittaessa yhdysvaltalaista rock-yhtyettä nimeltä Kiss. Kiinnostus bändiin heräsi visuaalisesti.
– 1980-luvun alussa noin kuusi- tai seitsemänvuotiaana jäin kotiin esikoulusta kuumeisen olon vuoksi. Mutsi sanoi, että jos olet kerran kotona niin olet sitten punkassa. Hän kävi muistaakseni Someron R-kioskilla ja toi mulle lehden, olisko se ollut ruotsalainen Okej-lehti. Siinä sattui olemaan Kissin keulahahmon Gene Simmonsin kuva kannessa. Kun näin sen kuvan, olin että vau! Pikkupojalle kuva, jossa Simmons näyttää kieltä naama veressä, oli vaan kertakaikkisen tajunnanräjäyttävä juttu.
– Muutaman viikon kuluttua menin Someron Sokokseen (S-market) pläräämään kasetteja ja ymmärsin kyseessä olevan Kiss-yhtye. Halusin kuulla heidän musiikkia. Olisin halunnut saada kaikki Kissin kasetit. Sain yhden, jota sitten luukutettiin taukoamatta. Myöhemmin piti saada toinen kasetti ja siitä se sitten lähti, muistelee Syrjälä.
– Eipä sitä olisi silloin voinut uskoa, että tästä tulee elämänmittainen stoori. Olen kiertänyt ympäri maailmaa katsomassa bändiä, kuten Australiassa, Jenkeissä ja Caribialla sekä Euroopassa kymmeniä ja kymmeniä keikkoja.
– Teen osa-aikaisia toimittajan ja valokuvaajan hommia musapuolella kolmeen eri lehteen Suomessa, Espanjassa ja Kanadassa. Sitä kautta olen tavannut Kissin tyypit useaan kertaan henkilökohtaisesti ja haastatellut heitä. On ihmeellistä, miten yhdestä kuvasta lähtenyt kiinnostus on kasvanut pisteeseen, jossa osaa kyseisen bändin jäsenistä voi kutsua jopa kavereiksi.
Humppilan kunta täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Kunnanjohtaja Antti Ahonen on suuri Kiss-fani sekä Marko Syrjälän vanha tuttu jo 1990-luvulta.
– Vuosi sitten keväällä Ahonen soitti mulle ihan yllättäin ja kysyi, voisinko auttaa tuomaan jonkun Kiss jäsenen esiintymään Humppilan 150-vuotisjuhlaan. Monien sattumien summana asiat loksahti paikoilleen ja diilit saatiin aikaiseksi, vaikka aluksi ajattelinkin tämän olevan lähinnä joo joo, katsellaan-osastoa, naureskelee Syrjälä.
Humppilan Suuren Kasarifestivaalin pääsesiintyjänä on entinen Kiss-kitaristi Bruce Kulick. Taustalle kootussa KAFF (Kiss army Finland fanatics) bändissä nähdään Syrjälän lisäksi Sampsa Astala (Lordin ex-jäsen) laulussa, Bazie (The 69 Eyes ) kitarassa, JP Pusa (Rylos) toisessa kitarassa, Leena Peisa (Dingo, Lordin ex-jäsen) koskettimissa ja Eetu Pesu (Delta Enigma, Aino & Hajonneet) rummuissa.
– Tätä nykyä toimin myös tapahtumajärjestäjänä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tuonut erilaisia artisteja Suomeen ja kasannut heidän ympärille oman bändin, jossa itse soitan myös. Näissä housebändeissä on aina tuttuja mukana. Tuleva keikka on eräänlainen huipentuma Kiss-fanitukselleni. Ja onhan sekin kova juttu, että saa esiintyä peräti kahden euroviisuvoittajan kanssa, tunnelmoi Syrjälä.
– Olemme satsanneet treenaamiseen viimeisen puolentoista kuukauden aikana. Kulic on aika pedantti kaveri, joten olemme opetelleet kaiken millilleen ja kitaraniskulleen. Pyrimme soittamaan kaiken juuri niin kuin herra haluaa. Vähän jännittää millainen tapahtuma on tulossa.
Tulevaisuuden haaveena Syrjälällä on muuan muassa oman kirjan tekeminen.
– Kehysraameja aiheesta on jo suunnitteilla. Ensimmäisen kirjan teema voisi olla vaikka Kiss Suomessa, materiaalia on ainakin paljon!
