Olen usein pohtinut, että miksi toisten toiminnassa näkyy tekemisen meininki sekä sitä tukeva asenne ja motivaatio, kun taas toisilla ei niinkään.
Motivaatio pistää liikkeelle ja saa meidät toimimaan tietyn, hyväksi havaitun ja yksilöä innostavan tavoitteen saavuttamiseksi. Motivaatio on tärkeä ja keskeinen tekijä itsensä kehittämisessä, sillä se vaikuttaa siihen, kuinka paljon työtä ja vaivaa olemme valmiita panostamaan kulloiseenkin tehtävään.
Osaa ihmisistä motivoi raha (tutkimusten mukaan suomalaisia motivoi työssä eniten raha ja työsuhteen pysyvyys), arvosanat sekä sosiaalinen hyväksyntä. Toisin sanoen yksilö toimii saadakseen jotain konkreettista tai välttääkseen negatiivisia seurauksia, kuten kritiikkiä. Tätä on ulkoinen motivaatio.
Sisäinen motivaatio sitä vastoin tulee yksilön omasta kiinnostuksesta, uteliaisuudesta sekä nautinnosta. Sisäinen motivaatio on erityisen tärkeää niin oppimisessa kuin työssä, koska se johtaa syvälliseen sitoutumiseen sekä tyytyväisyyteen. Ulkoisen ja sisäisen motivaation yhdistelmä on useimmiten tehokkain ratkaisu pyrittäessä tiettyyn tavoitteeseen.
Eikö siis esimerkiksi oppilaiden sisäistä motivaatiota kannattaisi kehittää kouluissa? No, ehdottomasti.
Yksilöllinen opettaminen ja valmentaminen ovat keskiössä. Oppiminen sekä itsensä kehittäminen pitäisi yhdistää mahdollisuuksien mukaan kunkin oppilaan mielenkiinnon kohteisiin. Konkreettisten ja selkeiden tavoitteiden asettaminen on tärkeää, sillä pientenkin tavoitteiden saavuttaminen lisää itseluottamusta.
Opettajan antama rakentava ja positiivinen palaute, joka keskittyy oppimiseen sekä erityisesti edistymiseen, ei vain lopputulokseen, on korvaamatonta. Tähän malliin suuret luokkakoot sopivat huonosti. Oppimisympäristöstä olisi hyvä saada sellainen, että oppilaat tuntevat olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi.
Opettajan olisi hyvä toimissaan kannustaa yhteistyöhön sekä positiiviseen vuorovaikutukseen. Hänen oma innostuneisuutensa ja kiinnostuksensa yleensä tarttuu oppilaisiin. Oppilaiden sisäisen motivaation kehittämisessä korostuvatkin voimakkaasti opettajan pedagogiset taidot.
Miksi sitten toiset ihmiset haluavat kehittää itseään ja ovat motivoituneita? Syitä on tietenkin monia. Lapsen kasvuympäristö, koulutusmahdollisuudet sekä kannustava lähipiiri lisäävät motivaatiota. Tietyt persoonallisuuden piirteet, kuten uteliaisuus ja ahkeruus voivat lähtökohtaisesti vaikuttaa. Ihmiset, joilla on selkeät ja merkitykselliset henkilökohtaiset tavoitteet sekä arvot ovat yleensä motivoituneimpia.
Itsetunto, itseluottamus sekä onnistumiset ovat keskeisessä osassa koko elämän ajan. Epäonnistumiset usein heikentävät uskoa omiin kykyihin, mutta pettymyksiäkin tarvitaan, koska ne lisäävät oppimista, kasvua, empatiaa ja merkityksellisyyttä sekä lisäävät motivaatiota.
Mielenterveyden tila voi vaikuttaa suuresti motivaatioon. Ellet itse voi hyvin, et voi yleensä tehdä työtäkään hyvin. Kaiken kaikkiaan motivaatio on monimutkainen ja moniulotteinen ilmiö. Tuntemalla näitä tekijöitä ja lisäämällä itsetuntemusta voi edistää omaa ja muiden motivaatiota sekä itsensä kehittämistä.
Etenkin nuorilla on näköalattomuutta ja ahdistusta. Miten he voisivat löytää elämälleen merkityksen?
Rakkaus on kaikkein tärkein, tunne siitä, että on rakastettu ja rakastaa sekä itseään ja muita. Myös työn kautta voi kokea itsensä hyödylliseksi. Samoin harrastukset tarjoavat mahdollisuuden itseilmaisuun, taitojen kehittämiseen ja iloon.
Monille merkitys löytyy toisten auttamisesta ja palvelemisesta. Uskonto ja henkisyys voivat tarjota vastauksia elämän suuriin kysymyksiin sekä antaa moraalisia ohjenuoria. Itsensä jatkuva kehittäminen tekee meistä parempia ihmisiä. Tavoitteiden ja unelmien saavuttaminen sekä matkasta nauttiminen antavat usein elämälle suuntaa ja tarkoitusta.
Mielestäni kaikkein tärkein on ymmärrys itsestään ja arvoistaan, kuka on ja mitä haluaa elämältään. On vaikea kuvitella, että ilman omista arvoista kumpuavaa motivaatiota ja oppimisen halua voisi kokea merkityksellisyyttä elämässä.
Aulis Kankare
yrittäjä