Anne Nikander saa Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein
Kun Anne Nikander oli pikkutyttö, hän haaveili, että aikuisena hänellä on viisi lasta. Hän pääsi liki. Anne ja Aki Nikander ovat kasvattaneet neljä lasta maaseudun rauhassa Kopilan kylässä Somerniemellä.
24-vuotias Emma opiskelee tieteiden ja aatteiden historiaa Oulussa ja valmistuu filosofian maisteriksi. Aada, 22, on varhaiskasvatuksen opettaja; opiskellut Tampereella. Kesän hän on Vihdissä päiväkodissa töissä ja aikoo jatkaa maisteriopintoja työn ohessa.
20-vuotias Kaapo on varusmiespalveluksessa kansainvälisissä valmiusjoukoissa Säkylässä. Hän pääsee siviiliin kesäkuussa. Armeijan jälkeen hän tähtää opiskelemaan hallintotieteitä Vaasaan. Aatu, 17, on lukion ekaluokkalainen. Nuori mies ei ole vielä varma, mikä on hänen tulevaisuuden ammattinsa. Poliisin työ kiinnostaisi.
– Silloin olen tyytyväinen, kun tiedän, että lapsilla on asiat hyvin. Kun heillä on hyvä olla. Kun he ovat sovussa keskenään, pohtii Anne Nikander.
– Lapset tarvitsevat läsnäoloa ja välittämistä ja välillä ruokaa, kertoo 51-vuotias äiti yksinkertaisesta kasvatusreseptistään.
Hän on opetellut kiireettömyyttä ja olemaan armollinen itselleen.
– Kaikkeen ei yksi ihminen pysty. Ei voi olla täydellinen. Hyvä muistaa, ettei ole tarviskaan. Kaikkea ei tarvitse tehdä alusta asti itse. Eineksiäkin voi käyttää. Kyllä kaupan lihapullatkin lapsille maistuvat.
– Elämä järjestää asiat eteenpäin.
Anne Nikanderista elämä on mennyt aina vaan kiireisemmäksi ja kiireisemmäksi. Lääkäriin ei pääse, ei sosiaalitoimistoon, Kelaa ei näy, puhelinajat on rajattu tuntiin pariin ja niin edelleen.
– Tiedon tulva on mieletön. Ei löydä, mitä etsii, eikä tiedä, mistä etsiä tietoa. Väsynyt ja masentunut ei jaksa tätä.
Hän toivoisi perheiden saavan palvelua yhdeltä luukulta.
– Pitäisi olla olemassa matalan kynnyksen apupaikka. Yksi paikka, josta voisi kysellä, josta saisi kerralla ajan ja josta ohjattaisiin oikean palvelun luo.
Kotiäitiys oli tietoinen valinta
– Olin kotiäitinä 15 vuotta. Se oli tietoinen valinta. Ehdottomasti se kannatti. Säilyi itsellä mielenrauha.
– Aki on mahdollistanut sen, että olen voinut hoitaa lapsia kotona, kiittää vaimo aviomiestään, joka on autoilija ammatiltaan.
Anne Nikander sanoo, että valinta jäädä kotiin hoitamaan lapsia oli myös tietyllä tavalla itsekästä.
– Se oli helpoin ratkaisu. Näin pystyin keskittymään kotiin, lapsiin ja heidän harrastuksiinsa. Mies tekee pitkää päivää, ja jos olisin itsekin ollut vuorotyössä sairaanhoitajana, niin siinä olisi ollut järjestelemistä, esimerkiksi kuljettaa lapsia harrastuksiin 26 kilometrin päähän Someron keskustaan.
Nikander ihailee perheitä, pienten lasten vanhempia, jotka jaksavat käydä töissä viisi päivää viikossa ja samalla pyörittää koulu- ja harrastusrumbaa.
– Se on hatunnoston arvoinen asia.
Työ vaatii vastapainoa
Nikander valmistui sairaanhoitajaksi 1996, ja ehti olla töissä ennen lasten syntymää nelisen vuotta. Kun nuorin lapsista, Aatu meni toiselle luokalle, niin Anne lähti sairaanhoitajan päivityskoulutukseen. Nyt hän työskentelee sairaanhoitajana vuodeosastolla Somerolla.
– Se, mitä olen menettänyt, on eläke.
Työpaikka on hänelle tärkeä.
– Hyvillä mielin menen töihin. Meillä on mukava porukka tekemässä hommia. Viihdyn siellä. Mutta ihminen tarvitsee työlle vastapainoa.
Vaikka Anne Nikander on ollut kotiäiti, hän ei ole jäänyt neljän seinän sisälle.
– Jos haluaa ihmisten ilmoille, niin kotiäidin pitää itse järjestää sosiaalinen elämänsä; harrastukset ja ystävät.
Tärkein Nikanderin harrastus on ollut partio. Hän oli monta vuotta omien lastensa ryhmänjohtajana. Kolme lapsista kävi partiota. Kaapo on ainoa, joka ei kokenut partiota omimmakseen.
– Olin viidennellä luokalla, kun menin partioon. Partio on ennemmin elämäntapa kuin harrastus. Se on niin monipuolista. Siellä oppii perinteisiä juttuja, kuten selviytymään luonnossa.
– Partion kautta olen käynyt Australiassa; olin siellä myös vaihto-oppilaana. Partioporukalla olemme menossa ensi vuonna Islantiin. Itse asiassa partiossa voi tehdä mitä vaan. Tekemällä oppii. Ja siellä on eri-ikäisiä ihmisiä touhuamassa yhdessä.
Matka Somerniemeltä keskustaan on aivan sama kuin keskustasta Somerniemelle
Anne Nikander oli mukana Somerniemen vanhempain yhdistyksessä, kun lapset kävivät Oinasjärven alakoulua.
– Pieni koulu on hyvä. Laitoin nimeni adressiin Oinasjärven koulun puolesta. Mutta kyllä ymmärrän senkin, että jos lapsia on vähän, koko koulussa vain 25, niin se on ristiriidassa tilanteeseen, kun jossain koulussa yhdellä luokka-asteella on 25 oppilasta yhden opettajan huomassa.
Ajat ovat muuttuneet. Kun Anne Nikander muutti Somerniemelle 1996, niin kylällä oli kaksi pankkia, neuvola ja kolme kauppaa. Nyt on enää päiväkoti ja koulu.
– Mutta sitä olen ihmetellyt, miten lapsia ei voi kuljettaa Someron keskustan täysistä kouluista Somerniemen pienempään kouluun. Matka Somerniemeltä keskustaan on aivan sama kuin keskustasta Somerniemelle.
Äitienpäivänä palkitaan 39 ansioitunutta äitiä kunniamerkein
Tasavallan presidentti antaa 39 äidille Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein. Arvokkaalla kunniamerkillä huomioidaan vuosittain äitejä, jotka ovat ansioituneet lasten ja nuorten esimerkillisinä kasvattajina sekä perhe-elämän ja vanhemmuuden edistäjinä.
Somerolainen Anne Nikander on palkittujen joukossa.
– Tämä tuntuu ylenpalttiselta. Mielestäni en ole tehnyt mitään erikoista. Siellä minä pian kahvittelen. Ministeri Grahn-Laasonen ojentaa mitalin. Presidentti tulee paikalle, ihmettelee Nikander ensi sunnuntain tilaisuutta, jonne hän on lähdössä miehensä kanssa. Pariskunta on hotellissa edellisen yön. Lapset tulevat mukaan.
Merkit luovutetaan valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa, jonka Mannerheimin Lastensuojeluliitto järjestää yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa valtioneuvoston juhlahuoneistossa sunnuntaina 12.5.
Tänä vuonna kunniamerkin saavista äideistä iäkkäin on 99-vuotias viiden lapsen äiti, joka on osoittanut vastuuta ja huolenpitoa sekä omista että muiden lapsista. Nuorin äideistä on 43-vuotias viiden biologisen lapsen ja tällä hetkellä myös viiden sijoituslapsen äiti. Useissa palkittavien äitien perheissä on omien lasten lisäksi sijoitus-, tuki-, loma- ja hoitolapsia.
Kunniamerkillä palkitaan saamelainen viiden lapsen äiti, joka on aktiivisesti vaikuttanut kulttuurin ja perinteiden siirtymiseen sukupolvelta toiselle sekä maahanmuuttajaäiti, joka työskentelee maahanmuuttajataustaisten kotouttamistehtävissä. Äitien joukossa on myös kolme ruotsinkielistä, joista kaksi asuu Ahvenanmaalla.
Useat palkituista äideistä toimivat tai ovat toimineet kasvatustehtävissä oman ydinperheen lisäksi omassa kyläyhteisössä, järjestöissä tai seurakunnissa. Monet heistä tekevät vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.
