Ismo Valveella tuli täyteen 70 vuotta tällä viikolla. Syntymäpäivä oli 25.6.
Kun tätä haastattelua tehtiin, niin parhaillaan olivat yleisurheilun Paavo Nurmi Gamesit, saatu alkuun jalkapallon EM-kisat, juuri ohitettu yleisurheilun EM-kisat ja luvassa olympialaiset.
Televisio kuumenee Siviäntiellä Valveen kotona. Penkkiurheilu kuuluu miehen harrastuksiin; on ollut lapsesta saakka.
– Joskus tulee oikein kiire, jotta eläkeläinen ehtii katsoa kaiken. Pitäisi ehtiä vielä seuraamaan Sebun jalkapallopelit ja Robertin mopon tuunaukset, kertoo Valve tyttären poikien, Robert ja Sebastien Galuszkan edesottamuksista.
Ismo Valve katselee hyvällä mielellä, kun lapsenlapsi on innostunut urheilusta. Sebastien pelasi ennen jääkiekkoa ja nyt on keskittynyt jalkapalloon ja erityisesti futsaliin.
– On tärkeää, että lapsella ja nuorella on harrastuksia. Olen huomannut, että heillä on äärettömän hyvähenkinen ja sosiaalinen porukka. Urheilu antaa paljon. Sen kautta tutustuu erilaisiin ihmisiin.
Valve on Someron Voiman kasvatti, kuten lapsensa ja tyttärensä pojat. Niin oli myös Ismo Valveen äiti ja tämän isä Uuno Aaltonen, joka oli perustamassa Someron Voimaa.
– Meidän suku on viidessä polvessa voimalaisia. Someron Voimaa on hoidettu hyvin. Rannikon Timppa puheenjohtajana on ollut äärettömän hyvä, kehuu Valve.
Etenkin jalkapallo on liki syntymäpäiväsankarin sydäntä.
– Jalkapallossa saa aina pelit pystyyn, oli taitotaso mikä tahansa.
Hän oli ideoimassa jalkapallon Suviheinäturnausta 29 vuotta sitten. Alkuun lähdettiin kutsuturnauksena. Nyt hyvin erilaiset poppoot saavat itse ilmoittautua mukaan.
– Se on vapaamuotoinen leikkimielinen turnaus, jossa pelataan, ollaan yhdessä ja viihdytään.
Valve on innolla seurannut myös Suomen maajoukkueiden edesottamuksia.
– Naisten jalkapallo on kehittynyt. Se on vaiherikasta ja siinä luodaan tilanteita. Sitä on kiva katsella.
Ismo Valve sanoo, ettei hyvällä pelaajalla ole hätä eikä kiire kentällä.
– Taitava pelaaja pystyy aina syöttämään; hän näkee tilanteet ja osaa lukea peliä.
Jaatilan pojat
Ismo Valve on osa poppoota, joka lapsena ja nuorena vietti paljon aikaa yhdessä. Jaatilan pojat, tuolloin 12–18-vuotiaita pelasivat jalka-, kori- ja lentopalloa ja välillä yleisurheilivat.
– Me ollaan oltu kavereita pikkupojasta saakka. Asuttiin lähekkäin ja oltiin aika lailla samanikäisiä. On urheiltu, mutta viihdytty myös Rankkulan mäessä. Ehkä siellä oli mukana joskus nautintoaineitakin, mutta ei koskaan rikottu mitään. Iso D ja sen kiertueet olivat kova sana silloin. Carolaa käytiin katsomassa. Esakalliolla pyörittiin lauantaiehtoot.
Jaatilan pojilla on lähes jokaisella lempinimi. Ismo Valvetta sanotaan Ipoksi, Heikki Lehtistä Käinäksi, Tuomo Lehtistä Kiniksi, Jouko Leppää Santuksi, Kari Takilaa Mikoksi ja Jukka Mäkelää Pooreksi. Mukana köörissä on myös lempinimettöminä Eero Saneri ja Asko Virolainen, ja useampi ”poika”, joiden nimiä Valve ei tältä istumalta muista.
Joitakin aikoja sitten yksi kahvilan uusi työntekijä oli ihmetellyt käskyä viedä Jaatilan pojille tarjottavaa kabinettiin. Oli tullut sanomaan, että siellähän on vain vanhoja ukkoja.
Ismo Valve kuuluu myös pyöreän pöydän porukkaan, joka kokoontuu Kahvila Roseen.
– Muistellaan menneitä, puhutaan tämän hetken arkipäiväisistä asioista, Varhan toimimattomuudesta, tulevista urheilutapahtumista ja milloin mistäkin.
Painaja on painanut
Ismo Valve on Somerolla syntynyt ja viettänyt liki pitäen koko elämänsä paikkakunnalla.
– Ihan pienenä olen vuoden verran asunut Helsingissä, kun isä oli siellä töissä. Äiti oli kotoisin Kiskosta ja isä Porista. Isän toi Somerolle Eino Sälekari, joka oli myös Porista ja perusti tänne kirjapainon. Sälekari ja isä olivat olleet molemmat aiemmin työkavereita Satakunnan Kansassa.
Turuntien molemmat puolet Jaatilassa ovat tulleet tutuiksi Vuolteelle, joka nyt asuu Siviäntiellä.
– Olen pyörinyt samoilla kulmilla lähes koko elämäni. Lapsuudenkoti oli parin sadan metrin päässä sillasta ja siitä lähes kivenheiton päässä oli kirjapaino, josta jäin offset-painajan töistä eläkkeelle. Painaja on painanut, nauraa Ipo.
Valveen ensimmäinen työpaikka oli rakennusfirmassa. Hän oli silloin 15-vuotias.
– Kun koulu loppui keväällä, niin ajattelin huilata ja pitää pari viikkoa vapaata.
Mutta loma jäi parin tunnin mittaiseksi, kun kävi kutsu rakennustöihin.
– Silloin rakennettiin Raadelman taloa ja Somerpuistoa. Tein hanslankarin hommia. Olin siellä kesän ja syksyn. Sitten menin Virolaisen puuseppäliikkeeseen pariksi vuodeksi. Siellä tehtiin Expertille kaiutinkoppia, joita meni ympäri maan. Minä tein niihin viilut.
Ismo Valve aloitti Sälekarin kirjapainossa vuonna 1972. Hän sanoo alan muuttuneen melkoisesti hänen työssäoloaikanaan.
– Lyijykirjasimista aloitin ja sähköisiin laser-tulostimiin lopetin. Nyt on tekoälyt ja muut. Mutta pitäähän tekniikan mennä eteenpäin.
On tultava toista vastaan ja tehtävä kompromissi
Ismo Valve on toista kautta Someron kaupunginvaltuutettuna, mutta on ollut jo 1980-luvulta mukana kunnallispolitiikassa. Hän on sosiaalidemokraatti.
– Pappakin oli demari. Kai yhteisten asioiden hoito sieltä lähtee; että tekee työtä somerolaisten hyväksi.
Valve on seurannut huolestuneena maan nykyisen hallituksen toimia ja jyrkkiä leikkauksia.
– Näyttää siltä, että Elinkinoelämän keskusliitto sanelee, mitä hallituksessa tehdään. Kolmikantaratkaisut on parempi ratkaisu. Hallitus tuhoaa, mitä ay-liike on saanut aikaan, harmittelee Valve, ammattiyhdistysläinen, joka oli pääluottamusmies työpaikallaan kirjapainossa ja kirjatyöntekijäin puheenjohtaja.
– Kun esittelin aikoinaan uutta työehtosopimusta pomolle, niin hän sanoi, että se on hyvä. ”Nyt tiedetään molemmat, mitä tehdään”, oli Pentti Sälekari todennut.
– Kansan vastakkainasettelu ei ole oikein. Tulee entistä suurempi ero hyvä- ja huono-osaisten välille.
Valveen mielestä hallitus ei osaa neuvotella, vaan se ohjaa maata ja kansaa diktaattorimaisesti.
– On tultava toista vastaan ja löydettävä kompromissi. Se on avainasia yhteisten asioiden hoidossa.
Demari uskoo Somerolla olevan kovat ajat edessä. Säästöjä on löydettävä.
– Kun vaan muistaa, että meidän pitää pyrkiä tekemään järkeviä päätöksiä yhdessä. Kuuntelemalla ja neuvottelemalla. Sopimalla asiat on tehtävä.
Syntymäpäivän kunniaksi Someron kaupunki muisti Ismo Valvetta standaarilla.
– Papalla oli samanlainen kaapin kulmalla. Muutossa se on jonnekin hävinnyt. Nyt minä sain samanlaisen, hykertelee Valve ylpeänä katsellessaan Someron vaakunaa.
Kunhan terveys säilyy, eikä olisi pahempia murheita
Ismo Valveen isä kuoli 39-vuotiaana.
– Äidin vanhemmat olivat minulle tärkeitä. Olin heidän kanssaan paljon, kun äiti oli Laukamolla tehdastyössä ja sitten siivoojana.
Elämänkumppanin Ismo Valve löysi paikallisesta kuppilasta. Rannikkojääkäri oli tullut armeijasta Upinniemestä lomalle ja mennyt viettämään aikaa Somerhoviin.
– Täräytin samaan pöytään, missä Anneli istui.
Naimisiin he menivät 1979. Saija syntyi 1981 ja Juha 1983.
Vuonna 1985 perhe muutti Siviäntielle omakotitaloon, jota Ipo itse oli rakentamassa. Auttamassa oli Jaatilan poikia.
Syntymäpäiväsankari sanoo elämän olevan kutakuinkin mallillaan. Hänellä tulvahtaa hyvänolontunne, kun hän on ollut katsomassa lapsenlapsensa peliä ja laittaa sitten saunan lämpiämään.
– Kunhan terveys säilyy, jollain lailla pärjää eikä olisi pahempia murheita.
Syntymäpäiväsankari
Ismo Valve
– syntynyt 25.6.1954
– eläkkeellä, ammatiltaan offsetpainaja kirjapainossa
– vaimo Anneli, lapset Saija ja Juha, lapsenlapset Sebastien, 17 vuotta ja Robert, 14 vuotta
– kaupunginvaltuuston jäsen toista kautta, puolue SDP, valtuuston toinen varapuheenjohtaja, sivistyslautakunnan jäsenen Antti Kotin henkilökohtainen varajäsen, Lounais-Hämeen koulutuskuntayhtymän tarkastuslautakunnan jäsen
-harrastuksena penkkiurheilu, erityisesti jalkapallon seuraaminen ja vesijuoksu hyvän kaverin Juhani Kaivon kanssa
– mukana Someron Voiman toiminnassa
– pitää tärkeänä yhteydenpitoa lapsuuden ja nuoruuden kavereihin, Jaatilan poikiin
– lemmikki tanskalais-ruotsalainen pihakoira Topi
