Muistan, kun ostin ensimmäisen askelmittarini. Kiersin samana iltana kotitaloa tunnin verran saadakseni kymmenentuhannen askeleen päivätavoitteen täyteen. Oli jännittävää nähdä, miten askelmäärä, jonka vaikutuksen terveyteen ainakin kuvitteli ymmärtävänsä, raksutti pikkuhiljaa yhä suurempia ja suurempia numeroita pienelle näytölleen. Alkuinnostuksen jälkeen pihanurmikko pääsi helpommalla, kun askelmäärien päivittäinen tuijottaminen väheni.
Nykyään pelkkien askeleiden mittaaminen tuntuu kaukaiselta ja tavallaan mustavalkoiselta. Kännykät ja älykellot mittaavat liikkumista, lepäämistä ja kaikkea niiden väliltä, unohtamatta stressitasoa, kehon energiatasoa ja muita valmistajien itse keksimiä parametreja. Parhaimmillaan – tai pahimmillaan – laite huutelee pyytämättäkin omia havaintojaan muutoksissa, joita se havaitsee keräämänsä tietomassan perusteella yhdistelemällä eri tuloksia ja niistä löytyviä trendejä.
Omalta osaltani viimeinen vuosi näyttää sisältäneen keskiarvoisesti 12 813 askelta päivässä, 7 tuntia 42 minuuttia unta yössä ja 44 lyöntiä leposykettä minuutissa. Näiden lisäksi dataa löytyy reilusti yli sadan eri mittarin osalta useamman vuoden ajalta, ja lisää tietoa kertyy päivä päivältä.
Vaikken enää kierräkään taloa iltaisin, yllätän itseni turhan usein ajattelemassa mitattuja tuloksia asioina, joita täytyy parantaa jo pelkästään parantamisen ilosta. Mittaamisen ei kuitenkaan pitäisi olla koskaan itseisarvo.
Pahimmillaan mittaustuloksesta, johon ei ole tyytyväinen, muodostuu itseään toteuttava ennustus: jos vaikkapa stressitasoaan yrittää hallita tuijottamalla kellosta näkyvää mittaustulosta minuutin välein, johtaa se todennäköisesti entistä heikompaan tilanteeseen.
Kukaan ei myöskään voi kävellä päivä päivältä pidemmälle tai nukkua yö yöltä enemmän – joskus luvut, kuten mitkä tahansa muutkin asiat elämässä, muuttuvat myös sellaiseen suuntaan, jota ei toivoisi.
Mittarit ovat kuitenkin oikein hyödynnettynä myös voimavara: olen itse oppinut muun muassa tunnistamaan henkisesti tai fyysisesti kuormittavien päivien jälkeen hetkiä, jolloin on syytä keskittyä palautumiseen.
Mitata siis voi, saa ja usein kannattaakin, kunhan omaa itsekriittisyyttään osaa tarvittaessa kääntää pienemmälle tuloksia tuijottaessa.
Kalle Elo
yrittäjä