Someron avoimet puutarhat ovat näytillä tulevana sunnuntaina. Tänä vuonna kohteiksi ovat valikoituneet neljä erilaista pihapiiriä, jotka sijaitsevat Pärnämäessä, Lamminniemessä, Talvisillalla ja Sylvänässä.
Someron Omakotiyhdistyksen puutarhavastaava Leila Järvinen on tehnyt työtä löytääkseen sopivat kohteet.
– Vuonna 2014 minun ja edesmenneen Tauno Kalliolan puutarha oli yhtenä kohteena mukana. Salli Lehtinen ja edesmennyt Leeni Tiirakari hoitivat tätä pestiä aiemmin.
– Tänä vuonna olen hoitanut tehtävää pääasiassa yksin, Tuomo Grönholm on kulkenut myös kanssani etsimässä paikkoja.
Järvinen toivoo ihmisten tulevan katselemaan puutarhoja ja saamaan inspiraatiota omiin pihoihin.
Kohteissa on erilaista henkeä; löytyy niin maalaistaloa, kukkaloistoa, kasvimaata kuin kartanotunnelmaa.
Pärnämäessä asuva Seija Tasaranta hoitaa isoa pihapiiriä kasvimaineen.
– Tämä on edesmenneen mieheni vanha kotipaikka, 1900-luvun alusta saakka suvussa ollut. Tyttäreni Anne Tasarannan pojat juoksentelevat täällä jo viidennessä polvessa, kertoo Tasaranta.
Hän on ensimmäistä kertaa mukana avoimissa puutarhoissa.
– Olisi kiva, jos tänne ehditään katsomaan. Olen innostunut tästä.
Kasvimaa ja hyötypuutarha ovat isossa roolissa Tasarannan pihassa. Hän toimii Svenssonilla vapaaehtoistyössä viikoittain, jolloin myös siellä päästään nauttimaan kasvimaan antimista, kuten perunoista ja kesäkurpitsoista.
Hienosti hoidetussa puutarhassa kasvaa muun muassa marjapensaita, mansikkaa, vadelmaa, omenapuita, tomaatteja ja kurkkua. Erikoisuutena on viinirypäle.
– Olen ylpeä viinirypäleestä, joka on ollut minulla jo useamman vuoden ja alkanut tuottamaan satoa. Puutarhanhoidossa parasta on kun saa olla ulkona ja pysyy hyvässä kunnossa.
Lamminniemessä Terttu ja Vilho Ruohola asuvat kukkaloiston keskellä. Rouva visioi ja mies toteuttaa ideoita.
Molempien kädenjälki näkyy pihapiirissä aina hirsistä taloa myöten, jonka Vilho Ruohola on rakentanut.
– Tämä on kuin karamelli, totesi taannoin eräs henkilö, joka tuli pihaamme, kertoo Vilho Ruohola.
Pariskunta on ollut kerran aiemminkin mukana avoimissa puutarhoissa kahdeksan vuotta sitten.
– Osa kukista ei ole koskaan kukkinut näin runsaasti kuin tänä kesänä, iloitsee Terttu Ruohola, joka rakastaa kukkia.
Kuunliljat kiertävät ympäri taloa ja takapihalle on tehty viehättävä puisto. Suihkulähde solisee kauniisti. Puutarha houkuttaa viipymään.
Talvisillalla nimismiehen vanhaa virkataloa asuttavat Kaisa Vasama-Kakko ja Juha Kakko perheineen.
– Talo on 1850-luvulta, pihalle on aikojen saatossa kehittynyt jokaisen sukupolven tuloksena hyötypuutarha. Nyt valmistumassa ovat kirsikat ja saskatoonit, kertoo Kaisa Vasama-Kakko.
Pihalla on luumupuita, marjapensaita, kriikunapuita ja yli 100-vuotiaita omenapuita. Pörriäisillä on tilaa olla luonnonmukaisessa, monimuotoisessa ympäristössä.
– Sadonkorjuu on hienoa aikaa; säilömme, teemme mehuja ja hilloja sekä leivomme.
Pihassa on nähtävillä myös kaksikerroksinen museo, jossa on kotitarvetyökaluja. Perheen nuorimmainen, Aarni Kakko, on saanut mandaatin aittakahvilan pitämiseen.
– Tänne saa tulla nautiskelemaan vanhan pihan tunnelmasta, toivottavat äiti ja poika.
Sylvänällä pääsee tutustumaan entisen kartanon tiluksille Laimi ja Veikko Ilvosen kodin ympäristössä. Pihaa koristavat useat Uuno Syrjälän veistokset; taiteilija asui talossa ennen pariskuntaa.
– Tämä on ollut Lahden kartanon sivukartano, josta on lohkottu sotien jälkeen paljon karjalaistiloja, kertoo Veikko Ilvonen.
Pihamaalta löytyy muun muassa talouspuutarha perunoineen, pähkinäpensas, omenapuita, perennapenkkejä, marjapensaita ja kriikunapuita.
– Puutarhanhoito on meille terapiaa, toteaa pariskunta.
Lentopallokenttäkin on aikoinaan perustettu.
– Pidimme lasten terveysleirejä, lapset tulivat Tšernobylin onnettomuusalueilta. Yksi leiri kesti kaksi kuukautta, eivätkä lapset olisi halunneet lähteä pois.
Pihamaalla on lampi, jonka rannalla on Uuno Syrjälän näköispatsas. Ikivanhojen honkien maisemissa voi aistia historian havinaa kulkiessaan tällä maaperällä.
