Aino Uutela ei ota selfieitä.
– Kuvaan yleensä arkea; lapsia ja maisemia lähinnä.
Hän käyttää kuvaamiseen älypuhelinta.
– Kuvat jäävät puhelimen muistiin, sieltä niitä sitten tulee selattua ja samalla muisteltua.
Uutela kuvaa viikoittain, joten kuvia kertyy.
– Harmi, että niitä ei tule teetettyä, hän sanoo.
Lea Mäkelä ei koe selfien ottamista itselleen tavanomaiseksi.
– Ehkä kaksi kertaa vuodessa tulee napattua porukalla juhlatilanteessa selfie, joka sitten jaetaan pienessä piirissä, hän kertoo.
Mäkelä näpsii kuvia ahkerasti.
– Luonto ja vaihtuvat vuodenajat innoittavat kuvaamaan.
Lapsenlapsi on mummin silmäterä, hän pääsee tällä kertaa kuvaan. Mummi pyytää vierestä sanomaan muikku, se kuuluukin reippaasti pieneltä mieheltä.
Tuomas Sanero nappaa selfien ehkä kerran kuussa.
– SnapChatiin tulee sellainen joskus laitettua.
Sanero kuvaa älypuhelimella.
– Otan kuvia reissuista, maisemista ja hyvistä ravintola-annoksista.
– Joskus tulee käytyä kuvia läpi yhdessä kumppanin kanssa, hän kertoo.
– En harrasta selfieitä, koska en käytä mitään älylaitteita, sanoo Leena Kantala.
Hän on kuvannut aikoinaan perinteisellä filmikameralla paljonkin.
– Lapsia tuli kuvattua, kun olivat pieniä ja vielä myöhemminkin. Myös luonto- ja reissukuvia tuli otettua.
– Minulla oli joskus polaroid-kamera, siitä sai kuvan heti nähtäville, hän muistelee.