Sonja Priimägi harrastaa teatteria; on harrastanut 9-vuotiaasta saakka. Hänen ensimmäinen roolinsa oli Vippe Villakoira Pekka Töpöhännässä.
– Se on vastapainoa työlle ja vie ajatukset muualle. Porukka on myös tärkeä juttu; näytelmää harjoitellessa joukko hitsautuu yhteen ja toisista saa tukea esityksessä.
Forssan Teatterissa saa ensi-iltansa 19.10. Kutsumattomia vieraita, jossa Priimägi esittää perheenäitiä.
– Joskus olen pitänyt taukoa teatterista. Mutta teatterin taika, palo, intohimo on vetänyt takaisin, tietää Priimägi.
– Espanjaa, saksaa, aikuisten taiteen perusopetusta ja lenkkeilyä koirien kanssa, luettelee Hilkka Aurinko.
– Ranskan ja italian kieltäkin olisi kiva opetella. Joogatunneille voisi mennä ja tansseissa olisi mukava käydä. Aika ei vaan riitä kaikkeen mukavaan.
– Harrastukset antavat niin paljon. Ne tekevät iloiseksi. Oppii uusia taitoja, kieliä ja käyttämään niitä.
– Tulin juuri mölkkyä pelaamasta. Välillä on boccian vuoro. Ovat kumpikin hyvää liikuntaa. Niissä tulee jaloille tekemistä; niiaamista ja venytyksiä, selvittää Harri Mikkola eläkeläisporukoissa harrastamistaan asioista.
– Jotain täytyy ihmisen tehdä. Lähteä pois neljän seinän sisältä kotoa.
Nuorena hän harrasti jokamiesluokkaa, jossa kiehtoi vauhti ja seura.
Kirsti Lehdolla ei ole säännöllisiä harrastuksia.
– Hyvin vähän enää otan sellaista, joka sitoo johonkin tiettyyn päivään tai iltaan. Lähden ja osallistun sen mukaan, mitä tulee eteen. Menen kuuntelemaan musiikkia, jos tulee hyvä esiintyjä.
Turuntien Syreenisalissa hän on käynyt maanantaisin.
– Se on hyvä tila. Harrastuksissa näkee ihmisiä ja pääsee pois kotoa.