Teksti ja kuvat Emmi Ali-Yrkkö
Kaartaessa Kauhasen tilan pihaan Somerniemen Keltiäisissä, on vastassa tuttu näky. Mannerin Pentti keltaisessa liivissä on tullut liikenteenohjaajaksi Somerniemipäivään osallistuvan tilan vierailijoille.
– Pentti on mukana kaikissa Somerniemen tapahtumissa talkootyöntekijänä. Se on semmoista katoavaa kansanperinnettä sekin, toteaa Karoliina Käkönen Oinasjärven koulun vanhempainyhdistyksestä.
Vanhempainyhdistys oli pitämässä kahvilaa Kauhasen tilalla.
– Lähdimme mukaan Somerniemipäivään keräämään varoja Oinasjärven koulun oppilaille, kertoo Kauhasen tilan omistaja Tuuli Jussila.
Kahvilan tuotoilla maksetaan koulun kevätretki.
Tuuli Jussila osti Kauhasen tilan 13 vuotta sitten ja muutti Somerniemelle Vihdistä. Hän ei ole itse kasvanut maatalossa, vaan on alunperin kaupunkilaistyttö. Maalaisunelma löytyi Somerniemen Keltiäisistä ja vierelle iisalmelaismies Timo, jonka sukunimi osuvasti oli sama kuin Tuulin tilan, Kauhanen. Timo Kauhanen on opiskellut kengittäjäksi ja on aloittamassa yritystoimintaa. Pariskunnalla on kolme lasta: Juska, 8, Pipsa, 5, ja marraskuussa vuoden täyttävä Venny.
Idyllisessä pihapiirissä kulkee kolme hevosta, poni, kaksi aasia, minipossu, neljä lammasta, neljä koiraa ja kissa. Näky saa hymyn huulille. Tilan aasit Unto ja Kalle ovat kylällä tunnettuja julkkiksia. Unton huutelu kuuluu kilometrien päähän. Välillä Mannerin Pentti taluttaa naapuriin karanneet tuhlaajapojat takaisin kotiin.
Suomenlampaat Untuva, Uhkea, Uikku ja Uusi-päivä ovat kiinnostuneita vierailijoista ja Tuulin taskusta löytyvistä leivänpaloista. Päivän aikana kymmenet lapset käyvät laitumella lampaita rapsuttamassa.
– Tämä on elämäntapa. Käymme muualla töissä, jotta voimme harrastaa näitä eläimiä. Pihapiirissä on mökki, jota vuokrataan. Mökkiläiset luulevat, että tila tuo elannon. Ei tuo, se vie sen, naurahtaa Tuuli seisoessaan lammaslaitumella eläimet ympärillään.
– Tai tuo se paljonkin, toteaa eräs vierailijoista ja laittaa kätensä sydämen päälle.
– Niin, ihanaa että lapset saavat kasvaa näin, lisää Tuuli.
Pian äidin helmaan juoksee viisivuotias Pipsa. Hän on löytänyt kukkaron ja tulee hakemaan äitiä mokkapalaostoksille. Äidin opastaessa muita Somerniemipäivän vieraita, Pipsan seuraksi kahvilaan lupautuu Oinasjärven koulun oppilas Eevin Känkänen. Hän asuu muutaman kilometrin päässä Kauhasen tilalta ja käy Tuulin apuna hoitamassa hevosia.
Työtä riittää, mutta siitä nautitaan.
– Jos joskus on ollut hirveän pitkä laiska jakso, niin on hyvä käydä Kauhasen tilalla kylässä. Täältä saa puhtia, sanoo Somerniemipäivään osallistunut Pirkko Nurmi ihailevasti.
Rajamäkeläisellä Mika Lönnrotilla on mökki Heinijärvellä. Somerniemi on tuttu jo vuosikymmenien ajalta.
– Nuorempana tuli käytyä Ämyrillä. Somerniemi on ihan mahtavaa seutua. Täällä on mukavia ihmisiä. Viihdyn täällä.
Maalla on tilaa omille ajatuksille
Tutkimusten mukaan suuren osan suomalaisista unelma on asua omakotitalossa luonnon lähellä. Somerniemellä tämä toteutuu. On tilaa hengittää ja silti koskaan naapuri ei ole liian kaukana. Apu on aina lähellä.
Sami Lönnberg ja Tarja Mäkinen ovat muuttaneet Jakkulaan pääkaupunkiseudulta.
– Puitteet ovat loistavat. Täällä on upea luonto, saa olla ihan rauhassa, kehuu Lönnberg Somerniemeä.
– Meillä on oma kanala. Paljon jäisi kaipaamaan, jos kaupungissa asuisi.
Ihmiset ovat erilaisia. Toiset nauttivat siitä, että on paljon ihmisiä ja tapahtumia ympärillä. Itselläni hengitys rauhoittuu, mitä lähemmäksi kotia Somerniemellä tulen, lisää Mäkinen.
Yhdessä tekemisen iloa
Sää suosi Somerniemipäivää. Väkeä oli liikkeellä runsaasti, paikoin ruuhkaksi asti. Perinteisten vetonaulojen kesätorin ja Ämyrin rinnalla oli myös kohteita, joihin harvemmin pääsee tutustumaan. Tapahtuma koettiin tarpeelliseksi, koska yhteisöllisyyttä kaivataan.
– On mukavaa tavata ihmisiä ja jutella, totesi useampikin vierailija.
Salosta kotoisin oleva Johanna Ristimäki osti miehensä Toni Ristimäen kanssa Oinasjärveltä Juson talon viisi vuotta sitten.
Somerniemipäivänä Juson talossa käy kuhina. Ihmisiä kiinnostaa vanhan talon historia ja sen remontin edistyminen. Ikkunoista näkyvät maisemat yli Pentin Mikon peltojen aina Oinasjärven rantaan saakka. Maisemia ihaillaan ja päivitellään työn määrää kunnostettavassa talossa.
Remonttia on tehty pikkuhiljaa vanhaa varjellen ja historiaa tallettaen.
– Monta kertaa on kysytty, miksi en vaan tyhjennä paikkoja suurtehoimurilla. Vintilläkin sammaleristeiden ja kaiken sotkun välistä on löytynyt vanhoja kirjeitä ja asiakirjoja. Mitään ei olisi säilynyt, jos olisi kiirehditty, sanoo Ristimäki.
Johanna Ristimäki saa kehuja päivän vierailijoilta niin kulttuurihistoriallisesti arvokkaan talon pelastamisesta kuin työstä, jota hän tekee Somerniemen eteen.
– Ihailen sitä viitseliäisyyttä. Remonttinsa päälle hän jaksaa osallistua kaikenlaiseen Somerniemen kehittämistoimintaan. Hän näkee kovasti aikaa ja vaivaa ottaakseen selvää asioista, toteaa eräs vierailijoista.
– Kylätoimikunnan ja Oinasjärven koulun hyvä porukka tuo iloa ja saa jaksamaan, vastaa Ristimäki.
Somerniemen ja koko Someron yhdessä tekemisen meininki ja sen tuoma hyvä pöhinä on huomattu muuallakin.
