Kehitettävääkin löytyi
Eri tahot toivat jälleen nähtäväksi monipuolisen kattauksen taidetta suveksi Somerolle. Mennyt kesä osoittautui katsojamäärältään ihan kohtuulliseksi. Teosten myynnin osalta se oli vaatimaton.
– Kivimeijerin näyttely meni normaalisti, rakufestivaalit hyvin. Monelle Kivimeijerin näyttely on jokakesäinen juttu. Kun on kerran kokenut sen, tulee uudestaan, tietää Pitkäjärven taide ja kulttuurin Antero Kare.
Valkoinen musta -näyttelyn järjestelyt sujuivat rutiinilla.
– Tämä oli 15 näyttelymme. Olemme supertyytyväisiä näyttelyn taiteelliseen puoleen. Olemme pyrkineet tuomaan esille Suomen parhaita taiteilijoita, kertoo Kare.
Tällä kertaa tähtitaitelijoina olivat kuvanveistäjä Pekka Jylhä ja taidemaalari Markku Keränen. Mustasavukeramiikkaa oli esillä 13 tekijältä.
Kuten aiempinakin vuosina virallisen aukiolon jälkeen näyttelyä pidettiin avoinna elokuussa vielä viikon verran, jotta lapset varhaiskasvatuksesta ja koululaisryhmät saattoivat tutustua siihen.
– Täällä kävi yksi varhaiskasvatuksen ryhmä, ei yhtään koululuokkaa. Se harmittaa, ettei kaupunki hyödynnä tällaista mahdollisuutta.
Kareesta koulut voisivat käyttää näyttelyn antia opetuksessaan. Se sopii taidekasvatukseen.
– Meidän pitää tietää suomalaisesta kulttuurista. Ja jos haluaa tietää, pitää myös nähdä ja kokea sitä monipuolisesti. Taidekasvatus alkaa lapsesta. Taide lisää tunnetta ja ymmärrystä. Sitä parempi, mitä rikkaampi kokonaismaailmankuva on.
Svenssonin Torpalla oli kesän aikana kolme näyttelyä. Alkuun lähdettiin Ella Grönholmin tauluilla, heinäkuussa oli esillä Someron Seudun näkövammaisten työt ja elokuussa Anneli Laihon ja Inga Kalinin.
– Ihmiset ovat löytäneet myöskin Torpan. Väkeä kävi mukavasti. Kolmen kuukauden aikana vieraskirjaan kirjoitti nimensä liki 600 ihmistä, kiittelee Riitta Lehtinen.
Hiidenlinnassa oli esillä Johanna Kangasharjun, Ann-Mari Kamppurin, Timo Hutun ja Eeva Kouvalaisen töitä.
– Suomea kiertävästä Lumous-näyttelystä on tykätty, kertoi yrittäjä Sami Uotila taannoisessa haastattelussa.
Huvila Härän Galleria Pergolassa esillä olivat Merja Louramon tekemät omintakeiset hatut. Kirjastossa Parvigalleriassa joka kuukaudelle oli oma taiteilijansa. Sama tahti kuukausi per näyttely jatkuu kirjastolla läpi vuoden.
Luontotoimittaja Minna Pyykkö toi Härkälän kartanoon tauluja, joiden aiheina olivat eläimet, erityisesti linnut. Etenkin museokorttilaiset löysivät kartanon palvelut entistä paremmin. Monet museokorttilaisista kertoivat käyvänsä tutustumassa muihinkin paikkakunnan näyttelyihin, ruokailupaikkoihin ja matkailukohteisiin.
Uusi tuttavuus paikkana oli Pitkäjärven Mylly, jossa taidettaan yhteisnäyttelyssä esille toi 12 hengen joukko. Iso osa taiteentekijöistä oli Somero-opiston aikuisten taideopiskeluryhmästä, jossa he ovat suorittaneet kuvataiteen perusopintoja.
– Näyttely meni mielettömän hyvin. Meillä on yli 500 kävijän nimet vieraskirjassa, sanoo Päivi Eronen Rakastan kun vielä voin -näyttelystä.
Kun näyttely sujui hyvin, saadaanko ensi suvena jatkoa?
– Kyllä siitä puhuttiin, että tehdäänkö uusi tempaus ensi kesäksi. Se riippuu siitäkin, mitä mieltä myllyn isäntäväki, Anna ja Antero Paijat ovat. Tila on kyllä tosi hyvä taiteelle. Monta kerrosta ja hieno luonnonvalo yläkerrassa. Alakertaan laitetut pleksit antoivat omanlaisensa valon. Tauluja lajiteltiin sen mukaan, miten ne sopivat tilaan ja keskenään.
Myllyn vanhat kalusteet toivat oivan lisänsä.
– Monet tulivat katsomaan itse myllyä. Hienoa, että Somerolla osataan hyödyntää maatalojen vanhoja rakennuksia, kiittelee Eronen.
Kivimakasiinissa Kiiruun puistossa oli Marja-Leena Kajanderin, Ritva Kokkola-Lemarchandin sekä Nora Paakkasen ja Niko Saarisen töitä heinäkuussa.
Kaisloja, kiviä ja kuluneita kankaita -näyttelyssä kävi 25–50 katsojaa päivää kohti, avajaisissa sadan hengen verran.
– Näyttely meni hyvin. Tosi moni oli tyytyväinen, että pääsi tutustumaan keskellä kylää olevaan rakennukseen ja että siellä oli näyttely. Tuntui jopa siltä, että me markkinoimme tiloja, joka pitäisi olla kaupungin tehtävä. Teoksia ei montakaan mennyt kaupaksi, kertoo Marja-Leena Kajander.
Hän koki parhaimpana sen, että teokset puhuttelivat ihmisiä.
– Henkisesti sain uskallusta taiteentekemiseen, pontta jatkaa ja laittaa töitä edelleen esille, toteaa Kajander. Hänen teoksiaan nähdään ARS Longa galleriassa Helsingissä. Näyttely avautui eilen Annankatu 12:ssa.
Kajanderista Kivimakasiini on hieno paikka näyttelyille, mutta myös vaativa.
– Minusta kaupungin infopiste voisi olla Kivimakasiinissa. Silloin näyttelyn valvominen hoituisi samalla.
Someron Kulttuurigalleriassa oli useampi vaihtuva näyttely. Keväällä alkuun lähdettiin Leeni Tiirakarin nukkekodeilla ja kirjoilla, jatkettiin kesäkuun lopulla Hanna Saarikosken ja Tea Tikan maalauksilla ja jatkettiin elokuussa näyttelyllä, jossa pääosassa oli Rauli Badding Somerjoki; kirjeet, valokuvat, lehtileikkeet, levynkannet, kirjat, cd-levyt… Lisäksi koko kesän oli esillä Kaija Aarikan puuleluja sekä muuta tuotantoa.
– Kaikki olivat kiinnostavia. Osoittautui hyväksi päätökseksi, ettei koko kesää ole vain yksi näyttely. Vaihtelevuus on hyvä asia. Tätä linjaa meidän kannattanee jatkaa, kertoo Someron Kulttuurin toiminnanjohtaja Liisa Mattila.
Galleriassa kävi tuhatkunta henkeä.
– Kevät oli vilkas, kesäkuu hiljaisempi. Hankala vertailla, mikä näyttelyistä innosti eniten. Jokaisessa näyttelyssä on käynyt omanlaista porukkaa. Keväällä ja syksyllä paikalle tuotiin bussiryhmiä. Heinäkuussa oli yksittäisiä näyttelyn katsojia ja elokuussa heitä oli ehkä eniten.
Mattila sanoo, että on tarkasti mietittävä, mitä näyttelyjä sijoitetaan yhtä aikaa toisiansa liki oleviin Someron Kulttuurigalleriaan ja Kivimakasiiniin.
– Etteivät ne syö toinen toisiaan.
