… ennen kuin oppii pesemään hampaansa.
Makasin suu auki Kylähammaslääkärin tuolissa, kun hammaslääkäri Kairi Kirs huomautti, että paremmassakin kunnossa hampaani voisivat olla. Tämä ei ole suora lainaus, sillä hän totesi asian hiukan suorasanaisemmin. Häveliäisyyssyistä en nyt suoraan purukalustoni tilaa ala tässä kuvailemaan.
Olen kyllä mielestäni hoitanut hampaani ihan kohtuullisen hyvin. En myöskään tupakoi, en käytä punaviiniä ja kahviakin juon kohtuullisesti.
Toisaalta esimerkiksi kahvista saa googlettamalla tietoja siitä, että vaikka kahvi hajottaa ja värjää hampaan pintaa, se onkin jonkin tiedon mukaan hampaille turvallinen juoma. Eli vaikka se on hieman hapanta, sen parkkihappo ei aiheuta happohyökkäystä. Bostonin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan kahvi jopa auttaa suojaamaan hampaita iensairauksilta. No, nettimaailma on mitä on.
Menin sitten suuhygienisti Päivi Suikkasen mukavan pehmeään tuoliin. Kerroin, mitä Kairi oli minulle sanonut.
Päivi istahti alas ja sanoi, että käydäänpäs nyt läpi ihan juurta jaksaen, kuinka hoidat hampaasi.
Kysymys oli minusta hiukan outo. Mitä muuta siihen voi vastata kuin että pesemällä. Suuhygienistini kyselikin tarkemmin, että millainen esimerkiksi harjani on. ”Vihertävävartinen, ruokakaupasta ostettu.”
Hän ehdotti, että satsaisin sähköhammasharjaan. Ei kuulemma tarvitsisi hankkia mitään kallista, ihan sellainen perusharja. Ja sillä sitten pesisin aamuin, illoin kaksi minuuttia.
Suu loksahti käskemättäkin auki. Kaksi minuuttia! En ole ikinä jaksanut rassata purukalustoani niin pitkään minkään harjan kanssa.
Mutta ohjeita tuli lisää siitä, miten kaikki pinnat, ihan takimmaisia hampaita myöten pitää käydä huolellisesti harjalla läpi. Ja sitten sain vielä ohjeet hammasvälien putsaamiseen.
Lupasin ottaa opeista vaarin.
Kun harjailin hampaitani uudella noin kolmenkympin sähköhammasharjallani ja laskin mielessäni 120:een, aika tuntui tosi tylsältä.
Sitten sain ahaa-elämyksen ja keksin sopivan oheistoiminnan. Teen aina hampaita harjatessani 120 jalkakyykkyä.
Näin olen nyt nelisen kuukautta toiminut. Hampaat tuntuvat uskomattoman puhtailta ja ikeniäkin kiusanneet ongelmat ovat häipyneet.
Muistelin, että eipä näistä hampaiden harjausasioista ole juurikaan juteltu sitten lapsuuden. Kyllä silloin opetettiin, että harjattava on, mutta lähinnä muistan vain sen kauhunsekaisen tunteen, kun jonotti muiden lasten kanssa vuoroaan Pesolan hammaslääkäriin.
Ensi viikolla näen taas suuhygienistini Päivi Suikkasen. Saas nähdä huomaako hän, kuinka paljon jalkani ovat vahvistuneet.
Sari Merilä
päätoimittaja