Vietnam , Afganistan, Libanon, Ruanda, Sudan, Papua-Uusi-Guinea, liuta maita, joista olemme saaneet vuosien saatossa kuulla television välityksellä sanat:
– Täällä Rauli Virtanen…
Loppua ei näy ja hyvä niin, sillä Virtanen on juuri palannut viimeisimmältä reissultaan Ruandasta, josta on tekeillä pari juttua.
– Päivityksiä maan tilanteesta; kävin muun muassa kansanmurhan muistopaikoilla, ja haastattelemassa erästä suomalaista lastenlääkäriä puolisoineen, jotka aloittelevat maassa uudella komennuksella, Virtanen kertoo matkansa taustoja.
76-vuotias ulkomaantoimittaja ei osaa ajatella vaihtoehtoa, jossa sulkisi tiedotusvälineet, eikä osallistuisi tiedon ja tarinoiden kertomiseen maista ja kaupungeista, joissa hänellä on ystäviä, yhteistyökumppaneita ja tuttavia.
– Olisin lähtenyt ensi viikolla Libanoniin, jos en olisi jo lyönyt lukkoon ohjelmaa täällä Suomessa. Olen käynyt siellä ensimmäisen kerran vuonna 1976, kun maassa puhkesi sisällissota, toisen kerran vuonna 1978 Israelin pommittaessa, sitten 1980, 1982, 2006. Maa on minulle läheinen ja seuraan tarkasti sen tilannetta. Kun tämän hetkinen konflikti rauhoittuu ja nähdään tuhot ja seuraukset, olen varmasti paikan päällä.
Virtanen sanoo, että palo ja kiinnostus omaan työhön on saanut sen tekemisen tuntumaan harrastamiselta, jota on ollut etuoikeutettu tekemään koko työikänsä.
– Olen onnekas, kun olen syntynyt Suomen kaltaiseen maahan, jossa on ollut mahdollisuus peruskoulutukseen ja passiin, jonka turvin voi matkustaa kaikialle maailmassa. Minulla on ollut hyviä esimiehiä, jotka ovat antaneet tehdä. Olen ollut sitä mieltä, että tämä on maailman paras ammatti, nykyään en ole enää ihan varma.
Kun yhä uudet sodat puhkeavat ja konfliktit tuhoavat ihmiselämiä, Rauli Virtanen on saanut pohtia työnsä merkityksellisyyttä. Onko sillä lopulta vaikutusta, että ihmiset näkevät muun maailman tapahtumia?
– Olen tullut siihen lopputulokseen, että on. Uskon siihen, että koulutuksella ja tiedon jakamisella on merkitystä. Tänä päivänä varsinkin luotettavan tiedon jakamisella on erityinen merkitys, sillä niin paljon väärää tietoa tulee vastaan. Toivon, että ihmisten kyky lukea mediaa säilyy ja edelleen kehittyy erottelemaan oikean tiedon väärästä.
Virtasen oma ajattelutapa ja elämänkatsomus on muokkautunut. Nuoruusvuosien jyrkkyys on karissut, saarnamiestä Virtasesta ei saa.
– Ehkä joskus alkuaikoina tuli sanottua vähän jyrkästi, jos joku täällä hyvinvointivaltiossa valitti, mutta jokainen taaplaa tyylillään. Omaa elämääni tämä 50 vuoden matkustaminen ympäri maailman on muokannut siten, että kulutan mahdollisimman vähän, mietin todella tarkoin minne menen ja miten, en halua kuluttaa tai matkustaa turhaan. Olen nähnyt massaturismin ja ylikulutuksen vaikutukset. Lähteminen ja matkustaminen on yhä vaivalloisempaa, enkä pidä enää lentämisestä ja lentokentillä odottelusta. Määränpäähän saapuminen sitten taas edelleen energisoi ja piristää.
Demokratia on puntarissa
Rauli Virtanen on huolissaan siitä suunnasta, johon niin monissa maissa ollaan parhaillaan luisumassa.
– Elämme jonkinlaista itsekkyyden aikaa. Kiinnostus muita kansoja ja muiden ongelmia kohtaan on vähentynyt. Tuijotetaan yhä enemmän omaan napaan. Tämä lisää muukalaisvihaa, rasismia ja nationalismin sekä uskonnollispoliittisten liikkeiden kasvua. Onko se sitten heiluriliike, joka tasaantuu, en tiedä.
Virtanen haluaisi ihmisten ymmärtävän, ettei demokratian kaventumisella ja muureja rakentamalla selvitä.
– Olemme kaikki täällä samassa maailmassa kylässä. Valitettavasti demokratia ja ihmisoikeudet ovat nyt puntarissa ja helisemässä.
Sotakirjeenvaihtajan työ on Virtasen mukaan muuttunut yhä vaarallisemmaksi.
– Konfliktialueilla turvallisuustilanne toimittajilla ja avustustyöntekijöillä on aivan eri kuin ennen. Todistavia silmäpareja ei haluta paikalle, josta Gaza on nyt hyvä esimerkki. Tapettujen toimittajien määrä on suuri. Terroristijärjestöjen ja kansainvälisen rikollisuuden linkittyminen yhteen lisää turvattomuutta. Uudet aseet, kuten droonit, tekevät epäselväksi, millä alueilla voi liikkua. Ennen oli olemassa rintamalinjat.
Ulkomaankirjeenvaihtajien määrän väheneminen on Virtasen mukaan globaali ilmiö.
– En tiedä, onko se aina edes resurssikysymys, se voi olla myös arvovalinta. Esimerkiksi muissa pohjoismaissa on vahva ulkomaankirjeenvaihtajien verkosto. Suomalaiselle medialle pidän huonona asiana sitä, ettei meiltä ole toimittajaa ollenkaan Lähi-idässä. Laskuvarjojournalismia on jonkin verran, eli että käydään pikaisesti paikanpäällä raportoimassa, mutta taustoittavat jutut tavallisten ihmisten arjesta jäävät uupumaan. Uutisoidaan terrorismia ja konflikteja, jotka muokkaavat mielikuvia kokonaisista kansakunnista.
Valtavat valokuva-arkistot
Ensi viikon jälkeen Rauli Virtanen pakkaa laukkunsa ja suuntaa Abu Dhabiin Arabiemiirikuntiin, jossa on hänen seuraavan valokuvanäyttelynsä avajaiset.
– Tämä on Suomen suurlähetystön järjestämä näyttely ja matkustan puhumaan muun muassa paikallisille toimittajille, Virtanen sanoo.
Hänen viimeisin valokuvanäyttelynsä oli Duluthissa Minnesotassa, sitä ennen Thaimaan pääkaupungissa Bangkokissa. Materiaalia löytyy ja Virtanen kertookin valokuva-arkistojen läpikäynnin olevan agendalla aina kun on hetki aikaa pysähtyä.
– Näyttelyt työllistävät tällä hetkellä. Itsekriittisesti ajattelen, että en ole mikään huippukuvaaja, mutta kuvissani on kuitenkin paljon sisältöä. Kuvavirta netissä ja sosiaalisissa medioissa on nykyään aivan valtava, ja kuvan täytyy olla todella hyvä erottuakseen. Minusta valokuvanäyttelyt ja -kirjat ovat hyvä tapa tuoda esille kuvia ja saada ihmiset pysähtymään niiden äärelle.
Virtanen käy edelleen paljon puhumassa työstään erilaisissa tilaisuuksissa ja oppilaitoksissa.
– Aina silloin tällöin tulee palautetta, että on voinut olla inspiraation lähteenä ja innoittajana esimerkiksi nuorelle toimittajan uraa miettivälle, ja se antaa itsellekin motivaatiota jatkaa.
Virtanen viihtyy Suomessa kesäisin ja siirtyy talven tieltä pois lämpimämpiin ilmastoihin.
– Viihdyn Aasian maissa. Siellä on kulttuuria, hyvää ruokaa ja turvallista liikkua. Vietän aikaani toreilla ja satamissa, slummeissa, tavallisten ihmisten parissa. Kartan turistikohteita. Toisaalta pidän myös vuoristomaisemista, toisaalta viidakon äänistä.
Perheestään Virtanen ei kerro muuta kuin että lapset, aikuisia jo kaikki kolme, opiskelevat ja työskentelevät jokainen kansainvälisten tehtävien parissa.
– Liekö sillä ollut vaikutusta, että he ovat matkanneet ympäri maailman jo pienestä pitäen, Virtanen tuumii.
Rauli Virtanen luennoi Somero-opistossa etäyhteydellä Jyväskylästä käsin 9.10. aiheenaan: Toimittajana maailman konflikteissa ja katastrofeissa.
Kuka?
Rauli Virtanen
- syntynyt vuonna 1948 Alavudella
- tietokirjailija, freelancetoimittaja, ohjaaja, kuvajournalisti ja tv-tuottaja
- palkittu lukuisilla palkinnoilla työstään, muun muassa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla
- kirjoittanut kahdeksan kirjaa, viimeisin, Täällä Rauli Virtanen: kohtaamisia Vietnamista Ukrainaan , on julkaistu viime vuonna
- Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessori lukuvuosina 2015–2016