– Mei pirän meitin vanhuksist hualen, sanoi vapaaehtoistyössä ollut somerolainen Svenssonin talolla ja tiivisti lauseeseen perustelut, jotka johtivat Someron seurakunnan diakoniatyön kannatusyhdistyksen valitsemiseen vuoden somerolaiseksi vanhusteoksi.
Someron vanhusneuvosto päätti viime keväänä, että se pyytää ehdotuksia vuoden somerolaisen vanhusteko -palkinnon saajaksi. Vanhusneuvoston muodostama raati valitsi ensimmäisen Someron vuoden vanhusteon ja kunniakirja luovutettiin vanhustenviikon tapahtumassa. Ehdotuksia tuli määräaikaan mennessä kaikkiaan yhdeksän ja yksi myöhässä.
– Svenssonin talolla toimiva Someron seurakunnan diakoniatyön kannatusyhdistys valittiin laajojen keskustelujen jälkeen yksimielisesti. Vaakakupissa painoivat yhdistyksen toiminnan perustuminen vapaaehtoisuuteen, se on monipuolista ja aktiivista. Svenssonin väkeä ja toimintaa ehdotettiin palkinnon saajaksi kahdelta eri taholta, Someron vanhusneuvoston puheenjohtaja Pertti Tamminen perustelee.
Svenssonin talolla on jokaisena arkipäivänä toimintaa kaksi kertaa päivässä. Lounaan lisäksi ohjelmassa on monenmoisia harrastuspiirejä, kädentaitojen harjoittamista, laulua, yksinäisyyden torjumista ja hartausiltoja. 25. päivä nautitaan sadonkorjuulounas perinneherkuin. Pientä ohjelmaakin on luvassa.
– Tuntuu ihan ihanalta, mahtavaa on. Svensson on sydämen asia, yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Tuula Kanasuo sanoo.
Hänen mukaansa yksi merkittävimmistä yhdistyksen vapaaehtoisvoimin pyörivästä toiminnasta on lämpimän ruoan kotiinkuljetuspalvelu arkipäivisin.
– Viemme ruokaa yhä kasvavissa määrin koteihin. Tarve lisääntyi, kun kotihoidon ateriapalvelusta ei enää toimitettu lämpimiä aterioita.
Osa-aikaisesti Svenssonilla työskentelevä Riitta Lehtinen kertoo, että vapaaehtoisia kaivataan lisää, varsinkin ruokakuskeiksi.
– Ruokaa jaetaan keskustan alueella noin 20 talouteen. Lenkissä kuluu aikaa 1,5–2 tuntia ja oma auto pitää olla, kilometrikorvaukset maksetaan. Kokonaisuudessaan Svenssonilla käy vaihtelevasti 10–15 vapaaehtoista. Ruoan jakelu, ruoka-apu ja sen valmistus on toiminnan pääosassa.
Pertti Tammisen mukaan vanhustekopalkintoa jaetaan joissakin Suomen kunnissa ja kaupungeissa.
– Toiset lahjoittavat palkinnoksi rahaa, toiset mainetta ja kunniaa, johon myös me päädyimme. Onpa Suomessa kaupunkeja, jotka ovat profiloituneita ikäystävällisiksi. Sellainen voisi Somerokin olla.
Tamminen sanoo, että työsarkaa ikääntyvän väestön aktivoimiseksi riittää niin Somerolla kuin koko maassa.
– Meillä on suuri määrä jäseniä esimerkiksi eläkeliitossa. Yli 65-vuotiaita somerolaisia on 30 prosenttia kaupunkilaisista, mutta silti vain noin 50–60 henkeä käy tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Monipuolinen toiminta aktivoi, joten sellaista olisi järjestettävä.
Vanhusneuvoston puheenjohtaja korostaa, että yli 65-vuotiaat eivät ole mikään yhteen niputettava joukko.
– Ikääntyvissä ihmisissä voi olla kahta eri sukupolvea, kuusikymppiset ja heidän lähemmäs 100-vuotiaat vanhempansa. Tämä tulisi huomioida.
Vuoden vanhusteko
palkinnon saajaksi voidaan nimetä yhteisö, henkilö, hanke, tapahtuma tai teko, joka on edistänyt ikäihmisten hyvinvointia, osallisuutta tai yhteisöllisyyttä taikka nostanut esille iäkkäiden ihmisten oman äänen ja kokemukset tai myönteisellä tavalla edistänyt vanhustyötä
palkinto on kunniamaininta, jonka tavoitteena on tuoda positiivista näkökulmaa ikäihmisten asioista viestimiseen
