Suomen Romaniyhdistyksen väkeä saapui Somerolle esittelemään romanikulttuuria Kotimaisen avustustyön liiton Koa:n ja Someron kaupungin tukemassa kulttuuritapahtumasarjassa.
Järjestyksessään neljäs kulttuuritapahtuma esitteli romanikulttuuria ja sen historiaa. Angelica Friman ja Jessica Schwartz kertoivat kulttuurinsa erityispiirteistä esitelmän, laulujen ja videoiden välityksellä.
Romanit ovat saapuneet Suomeen vuonna 1514 ilman minkäänlaisia oikeuksia. Kirkon kanta romaneihin oli menneinä vuosisatoina jyrkän kielteinen. Suomen itsenäistyttyä 1917 saivat romanit Suomen kansalaisuuden ja oikeudet, joita ei kuitenkaan pitkään aikaan noudatettu.
Romanikielen puhumista ei katsottu hyvällä. Siitä muodostui salakieli, joka tänä päivänä kuuluu UNESCO:n määrittelemiin uhanalaisiin kieliin. Ensimmäiset romanikielen oppikirjat julkaistiin 1970.
Tärkeimpiä asioita romanikulttuurissa ovat vanhempien ihmisten kunnioitus, puhtaussäännöt ja tapakulttuuri. Teitittely, kauniit käytöstavat ja peittävä, siveellinen pukeutuminen ovat arkipäivää.
Kautta aikojen romanit ovat kiertäneet maailmaa. Puhtaussäännöistä on haluttu pitää kiinni olosuhteista huolimatta, jotta on pystytty välttymään muun muassa kulkutaudeilta. Symbolinen puhtaus säätää keittiön kodin pyhimmäksi paikaksi, jonne ei viedä mitään muista huoneista. Astioita käytetään vain keittiössä ja sielläkin pöytien päällä.
Aikojen kuluessa ihmiset ja tapa toimia ovat muuttuneet. Tänä päivänä romaniyhteisössä tavat ovat perhekohtaisia, kun aiemmin ne olivat suku- ja paikkakuntakohtaisia. Suomen romanien tapaperinteet ovat perua vanhoillissuomalaisista talonpoikaisperinteistä.
Vaatetus on ottanut mallia vanhasta talonpoikaisvaatetuksesta. Naiset käyttävät sametista tehtyä hametta ja yläosana röijyä, joka yleensä on hyvin koristeellinen. Korut ovat perinteisesti olleet kultaa tai valkokultaa. Tänä päivänä ne voivat olla myös hopeaa tai kullattua hopeaa. Korvakorun kehä symboloi kärrynpyörää ja kiertolaisuutta.
Miehet käyttävät suoria housuja, joiden parina on useimmiten pusakkamallinen takki. Yleisilme on siisti ja huoliteltu.
Romaneille tärkeää on viettää aikaa yhdessä, oman yhteisönsä keskuudessa. Vanhimmat romanipolvet ovat oppineet hevosten hoidon samoin kuin laulunsa jo lapsuusaikana.
Angelica Friman ja Jessica Schwartz lauloivat romanien kansallislaulun nimeltään Gelem , gelem (suomeksi Kuljen, kuljen). Romaninaiset totesivat heistä olevan moneksi ja räppäsivät ruotsiksi. Sanoma olikin selvä.
– Ei nähdä toisiamme muukalaisina.
