Metsästäjien WhatsApp -yhteisöissä on reilussa kuukaudessa ilmoitettu 594 susihavaintoa eri puolilta Suomea.
Reilut 43 prosenttia susihavainnoista on Varsinais-Suomesta, josta tehtiin myös suurin, kymmenen suden laumahavainto.
Seuraavaksi eniten havaintoja on Satakunnasta (noin 21 %), Pohjois-Karjalasta (noin 10 %) ja Pirkanmaalta (noin 9 %).
Idean toteuttaja ja yhteisöjen ylläpitäjä on Ari Alinen, joka menetti karkeakarvaisen mäyräkoiransa sudelle syyskuussa. Tavoitteena on nopea tieto sudesta, jotta metsästyskoiria ei päästetä irti suden lähettyvillä. Lisäksi kerätään ja kirjataan tietoa susien määrästä.
– Mietin oman koirani kuoleman jälkeen, että olisiko se ollut vältettävissä. Mielestäni oli epäkohta, että nopeaa tiedottamista susien liikkeistä ei ollut. Jos minulla olisi ollut tieto, että alueella liikkuu susi, en olisi päästänyt koiraa irti missään nimessä, Ari Alinen sanoo.
Tieto susivaroitusryhmistä on levinnyt nopeasti. Yhteisöjen ylläpitäminen ja niihin liittyvien viestien vastaaminen työllistää Ari Alista tunteja joka päivä. Hän toimii itse myös havaintojen kirjaajana viidessä ryhmässä, muihin on löytynyt muita vapaaehtoisia, päteviä kirjureita.
– Vaikka väärääkin tietoa varmasti yritetään levittää yhteisöjen kautta, pidän havaintoja pääasiassa luotettavina. Monessa havaintoilmoituksessa on kuva tai video mukana. Me kirjaajat pyrimme myös tarkistamaan tiedot alkuperäisestä lähteestä, jos ryhmässä jaetaan toisen käden havaintoja, hän sanoo.
Varsinais-Suomessa 259 ilmoitetusta havainnosta noin puolet oli näköhavaintoja. 96 havainnossa oli havaitsijan ottama tai riistakameran kuva sudesta, 11 havainnossa sudesta oli video. Kaksi oli jälkihavaintoja. Havainnot oli ilmoittanut 104 eri henkilöä. Kuudessa tapauksessa ilmoittajan henkilöllisyydestä ei ole täyttä varmuutta. Tapauksissa, joissa yksi henkilö oli ilmoittanut useamman havainnon, ainakin osassa henkilön havainnoista oli riistakamera- tai muu kuva sudesta.
WhatsApp-yhteisöjä on nyt kuusi: Satakunta, Varsinais-Suomi, Keski-Suomi, Itä-Suomi, Etelä-Suomi ja Pohjois-Suomi. Yhteisöissä on yhteensä 7 774 jäsentä, mutta sama henkilö voi olla jäsen useammassa yhteisössä.
Suurimmat yhteisöt ovat Itä-Suomi (1938 jäsentä) ja Keski-Suomi (1426 jäsentä), joiden jäsenet ovat jakaantuneet yhteisöjen alle kuuluviin maakunnallisiin ryhmiin. Satakunnassa (1227 jäsentä) ja Varsinais-Suomessa (1216 jäsentä) kiinnostus liittyä oli niin suurta, että nämä erotettiin Etelä-Suomen yhteisöstä omiksi yhteisöikseen, jotta mahdollisimman moni halukas pääsi liittymään. WhatsApp asettaa rajat yhteisön ja ryhmän enimmäisjäsenmäärälle.
Pelkästään ilmoitettujen havaintojen määrästä ei voida suoraan päätellä susien määrää, eikä verrata maakuntia keskenään. Joissakin ryhmissä on paljon jäseniä, toisissa vähemmän.
Suurpedot saattavat herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Alinen on saanut toiminnastaan sekä kiitosta että vihamielistä palautetta.
– Olen aika hyvä suodattamaan epäasialliset kommentit. Minusta asioista voi olla eri näkemyksiä, mutta pitää pystyä keskustelemaan asiallisesti. Minua ei kiinnostaa muu kuin yleinen turvallisuus, ja siitä lähtökohdasta haluan että suurpetojen liikkeitä pystytään seuraamaan avoimesti, hän toteaa.
WhatsApp-yhteisöjen toiminta jatkuu. Tavoitteena on, että niiden kautta saadut susihavainnot lähitulevaisuudessa saatetaan julkiseksi www.petohavainnot.fi -sivulla.
– Tarkoitus on tehdä julkinen tietokanta, jossa kartalta pystyy seuraamaan millä alueella sudet liikkuvat, Alinen kertoo.
Metsästäjäliitto edistää suurpetojen EU:n luontodirektiivin mukaista kannanhoidollista metsästystä, jolla varmistetaan suurpetojen ihmis- ja koira-arkuus.
Metsästäjäliitto vaati viime torstaina syysliittokokouksensa julkilausumassa toimia suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamiseksi. Suurpetolainsäädäntöä ja -hallintoa on kehitettävä pikaisesti ja suurpetojen kanta-arviointiin on myönnettävä riittävä rahoitus.
Suurpetokantojen arviointia ja seurantaa tekee Luonnonvarakeskus (Luke). Arviointi perustuu monelta osin vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden tuottamaan havaintomateriaaliin. Metsästäjäliitto vaati julkilausumassaan, että ilveksen ja suden lumijälkilaskentoja tulee toteuttaa suurpetojen kanta-arvioinnin kehittämiseksi. Lisäksi suurpetojen jälkihavainnoinnista ja DNA-näytekeruusta tulee ryhtyä maksamaan kulukorvausta. Luonnonvarakeskukselle on myös varattava riittävä rahoitus luotettavien suurpetojen kanta-arvioiden tuottamiseen, esimerkiksi kattavan DNA-näytemäärän käsittelemiseksi. Tuotettu suurpetotieto on oltava avoimesti suuren yleisön ja tutkijoiden käytettävissä.
Metsästäjäliitto muistuttaa, että kaikista suurpetohavainnoista tulee tehdä ilmoitus alueen petoyhdyshenkilölle. Petoyhdyshenkilö tarkistaa ja kirjaa havainnot, jolloin havainnosta jää virallinen merkintä Tassu-järjestelmään. Asutuksen läheisyydessä liikkuvista sekä muuten ihmisarkuuden menettäneistä suurpedoista tulee aina tehdä ilmoitus hätäkeskukseen.
Somero: Petoyhdyshenkilöitä
Antti Viilola (Somerniemi) 040 5579477, antti.viilola@e-weber.fi
Jarkko Nyström (Pohjois-Somero) 0509172935, jarkko.nystrom78@gmail.com
Jorma Tapani Launiainen (Salontie) 0400 900 253, nummila@hotmail.com
Aku Hiljanen 0408209593, hiljanen.aku@gmail.com