Yksinäisyys. Siinä aihe, joka nousee ensimmäisenä diakonien Anu Kempin ja Anni Kantosen huulille, kun kysytään, millaisia asioita diakonit työssään kohtaavat.
– Se on yksi keskeisimmistä esiin nousevista huolista. Erityisesti iäkkäämmät kokevat yksinäisyyttä enemmän. Somerolla on kuitenkin myös sellaista pienen kaupungin yhteisöllisyyttä, että pidetään toisista huolta ja otetaan mukaan toimintaan. On pitkäaikaisia ihmissuhteita, sanoo Someron seurakunnassa uutena diakonina aloittanut Anu Kemppi .
Hän pohtii yksinäisyyden olevan jokaiselle kokijalle erilainen, subjektiivinen asia.
– Ei moni tarvitse seuraa koko ajan, mutta hyviä kohtaamisia tarvitsee jokainen. Voisimme kaikki pysähtyä hetkeksi kohtaamaan toisen ihmisen. Kaupassa voi kysyä mitä kuuluu, voi katsoa silmiin ja tervehtiä, hymyillä. Toivomme, että lähimmäisen rakkaus ulottuisi kaikille, Kemppi sanoo.
– ”Ole syy, miksi joku uskoo taas hyvään”, voisi olla hyvä ajatus pitää mielessä. Pienet kehut ja kannustukset auttavat jaksamaan, jatkaa Kantonen.
Kemppi ja Kantonen aloittivat Someron seurakunnan diakoneina marraskuussa. He ovat asettaneet tavoitteekseen olla koko kansan diakoneja. Ihmisten kohtaaminen hyväksyvästi ja kunnioittavasti kulkevat ohjenuorana työssä.
–Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen on iso osa ihmisyyttä. Ei ole niin pientä juttua, etteikö meihin voisi olla yhteydessä. Haluamme kulkea ihmisten mukana kaikissa elämän tilanteissa, Kantonen sanoo.
Hänen mukaansa ihmisten hyvään kohtaamiseen voi kuulua myös kosketus. Halauksella on valtava voima.
– Toista ihmistä voi tuoda näkyväksi kosketuksella.
Halaus tai silitys, käden laittaminen olkapäälle auttavat. Ei tarvitse olla hienoja sanoja tai ratkaisua ongelmiin.
Erilaisuuden kohtaamiseen parivaljakko antaa vinkiksi rehellisyyden.
– Uusia asioita miettii helposti omien pelkojen ja ennakkoluulojen kautta, mutta sen sijaan voisi rehellisesti sanoa, että minä en nyt tiedä tästä asiasta, voisitko kertoa enemmän. Silloin erilaisuuden taustat selviävät ja on helpompaa ymmärtää toista.
Kantonen kannustaa kiinnittämään huomiota siihen, miten toisista ihmisistä puhutaan esimerkiksi kotona lasten kuullen.
– Kunnioittava puhe toisista on tärkeää. Olemme kaikki erilaisia ja eri lähtökohdista, mutta kukaan ei ole toista parempi. Omaa tietoaan voi laajentaa ja tutustua paremmin myös itseensä. Kun oma minäkuva ja itsetunto ovat hyvät, on muita helpompi kohdata.
Kantonen ja Kemppi toivovat, että tunnetaitojen opettelu olisi vahvasti läsnä niin kodeissa kuin kouluissakin.
– Oman lapseni opettaja keskittyi ekaluokan alussa tunnetaitoihin, kohtaamiseen ja kaverisuhteiden luomiseen. Hän sanoi, että lukemaan oppii myöhemminkin syksyllä. Nämä opit ovat kantaneet pitkälle, Kemppi muistelee.
Tunnetaitoihin kuuluu muun muassa tunteiden tunnistaminen. Mistä oma tai toisen tunne kumpuaa, miten tunteen voi ilmaista?
– Tunteiden ilmaisussa on suuria eroja niin sukupolvien kuin sukujen välillä, mutta myös alueittain. Esimerkiksi hautajaisissa on erilaisia tapoja ilmaista surua, Kemppi sanoo.
Anni Kantonen on työskennellyt myös aiemmin diakonina. Viimeisimmän vuoden hän kuitenkin kiersi Tammelassa kouluissa hanketyössä ehkäisemässä koulukiusaamista. Anu Kemppi on työskennellyt aiemmin lastensuojelussa ja varhaiskasvatuksessa. Viimeisimmät vuodet hän on tehnyt työtä lastensuojelun sijaishuollossa.
– On paljon, mitä haluaisimme hyödyntää aiemmasta tässä diakoniatyössämme. Toivomme, että pystymme kohtaamaan kaikki ikäluokat ja tuomaan tutuksi omaa työtämme, vastaamaan kysymykseen mikä on diakoni? Pyrimme jalkautumaan kaupungille ja käymään tapahtumissa. Työmme on auttaa niitä, joita muu apu ei tavoita, mutta myös ohjata muutokseen, joka veisi elämässä positiivisesti eteenpäin.
Kantonen paljastaa erityiseksi haaveekseen tavoittaa 30–50-vuotiaat mukaan seurakunnan toimintaan.
– Olen koulutukseltani myös seksuaalineuvoja ja opiskelen parhaillaan positiivista psykologiaa. Haluaisin järjestää pariskunnille treffi-iltoja, joissa keskitytään parisuhteen ja perheen hyvinvointiin. Parisuhde jää monesti taka-alalle arjen pyörityksessä.
Kuka?
Anni Kantonen
- 38-vuotias forssalainen
- sosionomi, diakonia, AMK, seksuaalineuvoja
- perheeseen kuuluvat mies, neljä tytärtä ja kaksi koiraa
- harrastaa opiskelemista ja lasten kanssa olemista
Kuka?
Anu Kemppi
- kohta (1.1.) 50-vuotias forssalainen
- sosionomi AMK, tammikuussa lakaa diakonin kelpoisuuskoulutus
- perheeseen kuuluvat mies, kaksi aikuista lasta ja koira
- harrastaa opiskelua ja viihtyy kotona tekemässä käsitöitä tai lukemassa.
