Rajat antavat lapsille turvaa
Joulun lähestyessä ja työvuosien jäädessä taakse, ajatukset kulkevat kaikessa siinä, mitä perheiden kanssa on yhdessä koettu.
– Eivät lapset ole muuttuneet, vaan maailma heidän ympärillään. Lasten pitäisi saada olla huolettomia lapsia. Lapsille ei tule antaa vastuuta liian aikaisin, tuumaa lasten ja nuorten parissa yli 30 vuotta töitä tehnyt Kirsi Härme.
Hänestä enemmän ovat muuttuneet vanhemmat. He antavat lapsilleen paljon valtaa.
– Lapset eivät saa määrätä perhettä. Vanhemmat tekevät ja opettavat rajat. Se luo turvallisuutta. Vanhemmat ovat kuin pelinpyörittäjiä, jotka määrittelevät laidat, joiden sisällä peliä voi turvallisesti pelata, kuvaa Härme.
Nuori voi tippua pelilaudalta kokeillessaan rajojaan, mutta hän tietää, että pyörittäjä auttaa takaisin peliin.
– Lapset saavat päättää pienistä asioista, esimerkiksi siitä, mikä iltasatu luetaan tai kumman valitsee naposteltavaksi piparkakun vai joulutortun. Isommat päätökset kuuluvat aikuisille.
Voi olla tekemättä mitään
Tänä päivänä vanhemmilla on alati kova kiire ottaa elämässä kaikesta kaikki irti yhtä aikaa.
– On oltava kauhean tehokas. Kun lapset ovat pieniä, niin samaan aikaan pitää hoitaa perhettä, opiskella, edetä työssään ja pitää itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa. Kun lapsi nukkuu, niin sekin aika täyttyy tehokkuudesta.
Kirsi Härme toteaa, ettei siinä mitään, jos se tuntuu hyvältä ja onnistuu.
– Minulta 1960-luvulla syntyneeltä se ei olisi luontunut. Halusin edetä askel kerrallaan. Vuodet omien lasten kanssa kotona olivat ehdottomasti paras elämänvaihe. Ihan riittävästi ehdin olla töissäkin.
Härmeestä perheiden valinnat saavat olla erilaisia. Neljän aikuisen lapsensa vanhempana hän antaa neuvon, että kannattaa pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mikä juuri meidän perheelle on hyvä.
Ei tarvitse vertailla itseään muihin vanhempiin eikä toisiin perheisiin.
– Pieni ja tavallinen riittää. Kurottelu kauas ei ole tarpeen.
Härme sanoo, että Edu Kettusella on hieno kappale. Siinä todetaan: ”Kunpa huomenna ois ihan tavallinen päivä ja sanojen alla olis ilmaa taas ja sill ois sellanen fiilis, et elämä on tässä eikä joku onnen hetki vuoden päästä.”
Kirsi Härme peräänkuuluttaa armollisuutta itselle ja muille.
– Voi välillä olla tekemättä mitään. Rauhoittua yhteen asiaan.
Turvallisuutta tuovat myös perinteet. Härme toivoo, että sukupolvet vievät eteenpäin ihmisten kunnioittamista; nykyisten ja menneiden sukupolvien. Viedään lasten kanssa kynttilät haudoille pyhäinpäivänä, kerrotaan lapsille menneistä jouluista ja luodaan omalle perheelle yhteiset jouluperinteet.
– Perinteet kantavat, kun elämässä on tuulista. Kun on aina ruukattu tehdä näin, niin turvallisuus ja tuttuus säilyvät kriisienkin keskellä.
Lapsi-, tyttö-, nuoriso- ja perhetyötä
Someron seurakunnan nuorisotyönohjaaja Kirsi Härme siirtyi marraskuussa ansiotyöstä eläkepäiviä odottamaan. Hän oli Someron seurakunnalla töissä 34 vuotta. Aluksi hän oli tyttötyöntekijänä, sittemmin myös nuoriso- ja perhetyössä sekä varhaiskasvatuksessa.
Ammatinvalinta lasten pariin oli helppo. Hän oli perheen iltatähtenä hoitanut siskojensa lapsia, ollut harrastuksissa lasten ja nuorten keskellä ja isosena rippikoulussa.
– Halusin lastentarhanopettajaksi. Kun en ensimmäisellä hakukerralla päässyt sisälle, niin malttamattomana suuntasin kirkon nuorisotyönohjaajakoulutukseen Järvenpäähän.
Luther Opisto oli Härmeestä hyvä kolmivuotinen kirkon koulutus, jossa sai sekä teoreettista että käytännön oppia lasten ohjaamisesta. Opiskelujen ohessa harjoiteltiin tulevaa työtä varten.
– Opiskelijan toimia seurattiin. Sai palautetta, miksi teki niin tai miksei tehnyt niin. Erikoistuin lapsi- ja varhaisnuorisotyöhön. Opiskeluun kuului sopivasti teologiaa ja kasvatusta. Kirkon koulutuksesta sai pätevyyden myös lasten ja nuorten parissa työskentelyyn muilla sektoreilla.
Kirsi Härme perusti perheen Jussi Härmeen kanssa. Perhe asui Pertunmaalla, kun Jussia pyydettiin Someron seurakuntaan töihin.
– Jussin piti tulla hetkeksi tekemään nuorisotyötä Somerolle, mutta hän olikin 35 vuotta palkkalistoilla nuorisotyönohjaajana, kertoo Härme muutosta takaisin kotipitäjään.
Kirsi Härme sai töitä Someron seurakunnasta tyttötyötä tehneen Kirsti Inkisen jälkeen vuonna 1990.
– Ensimmäiset vuodet tein työtä kouluikäisten ja nuorten parissa, sitten yhä enemmän lasten ja perheiden kanssa. Viimeiset kymmenen vuotta iso osa työstäni oli päivä- ja perhekerhotyötä.
Kuljetaan yhtä matkaa nuorten ja heidän vanhempiensa keralla
Härme nautti työssään eniten kahdenkeskisestä olemisesta lasten ja nuorten kanssa, kuuntelemisesta ja vierellä kulkemisesta
– Luottamuksen rakentaminen tapahtuu hitaasti. Aluksi kolmivuotias haluaa pysyä kiinni vanhemmissaan ja vasta vähitellen kerhoympäristö ja aikuiset siellä tulevat tutuiksi ja turvallisiksi.
– Olen etuoikeutettu, kun olen saanut kulkea samaa matkaa lasten kanssa, ja elää samaa somerolaista elämää heidän kanssaan. Olen nähnyt heidän vanhempansakin lapsina ja nuorina.
Aikoinaan kesän tyttöleireille osallistui 120 lasta; kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan.
– Rippileireille tulevat tytöt tunsin entuudestaan jo seurakunnan kerhoista ja tyttöleireiltä. Nuorisotyössä on valtava voima, kun tuntee nuoret ja heidän vanhempansa.
Härmettä ei haitannut, että kaupan kassajonossa vanhemmat tai nuoret tulivat juttelemaan ja kertomaan asioistaan; Kirsille työasioista.
– Työstäni eniten minun tulee ikävä juuri lapsia.
Jouluvalojen ihmettelyä ja viipymistä läheisten seurassa
Ihmiset ovat kyselleet, mitä Härme aikoo tehdä, kun ansiotyö jää.
– Ensimmäiseksi minä hengitän. Nyt on aikaa rauhoittua. Katson, joka ilta, kun jouluvalot syttyvät. Pysähdyn ihmettelemään valojen palamista.
Työkavereiltaan hän sai läksiäislahjaksi sitä, mitä toivoikin. Kynttilöitä on nyt sytyteltäväksi ja ihailtavaksi pitkäksi aikaa.
Kirsi Härme nauttii nykyisen elämänmenonsa rauhallisuudesta. Hän haluaa käyttää aikaansa läheistensä kanssa olemiseen. Ehtiä olla nykyistä enemmän omien lastensa ja heidän perheidensä kanssa.
Kaikki neljä lasta asuvat noin 100 kilometrin päässä Somerolta. Lastenlapsia mummolaan saapuu joulun aikaankin viisi. Nuorin heistä on kolmevuotias ja vanhimmat 10-vuotiaita.
Vahvat juuret ovat kasvaneet Jaatilaan.
– Rakastan ja arvostan paljon vanhuksia. Monet heistä ovat jo lapsuudesta minulle tärkeitä. Toivon, että saan viipyä rauhassa heidän kanssaan, joita kiireisinä vuosina ei ole ehtinyt nähdä.
Härmeet hoitivat omia vanhempiaan useamman vuoden.
– Silloin aikaa kaikkeen olisi tarvittu enemmän.
Rankkulan omakotitalo on 700 metrin päässä Kirsi Härmeen lapsuudenkodista. Kolmas rakas paikka on Somerniemellä, Oinasjärven rannalla.
42 vuotta naimisissa ollut pariskunta osaa olla myös kahdestaan.
– Olen kiitollinen myös tästä elämänvaiheesta; meillä on kivaa yhdessä vielä yhteisten työvuosien jälkeenkin.
– Lapset ja nuoret ovat olleet minulle ja Jussille enemmän kuin työ. Se on ollut osa meidän perheen elämää, elämäntapa ja suuri rikkaus.
Kirjoittaminen on aina ollut Kirsi Härmeelle tärkeää.
– Nyt on aika jatkaa sitä ja koota ainakin jo kirjoitetut joulusadut yksien kansien väliin.
Eläkepäivät täyttyvät myös valokuvaamisesta.
– Niin ja Somerniemen Musiikkiteatterin kuorossa jatkan laulamista ja Jussi myös näyttelemistä.
