Viime vuoden kolme viimeistä viikkoa olin työmatkalla Egyptissä. Maa tunnetaan lomakohteena ja siellä vieraili vuonna 2024 ennätykselliset 15,9 miljoonaa matkailijaa. Lukuisat tuttavani olettivat minun olevan lomalla, koska matkustin Egyptiin. Kolmen viikon matkaan ei mahtunut yhtään vapaapäivää. Matkalta on eri medioihin tulossa reilun tusinan verran artikkeleja, joita varten tein lukuisia haastatteluja ja otin satoja valokuvia.
Näin paljon tuttuja kohteita kuten Kairon jätteenkerääjien kaupunginosan, joka on yksi erikoisimmista kaupunginosista, joissa olen koskaan maailmalla ollut. Kolmasosan Kairon jätteistä keräävät itsenäisesti organisoituneet ammattilaiset, jotka pystyvät kierrättämään jopa 90 prosenttia keräämästään jätteestä. Egyptissä kotitalouksissa ei tunneta kierrätystä, kaikki jäte laitetaan samaan roskapussiin, joka kerrostaloissa viedään porraskäytävän nurkkaan, josta pussit kerätään. Jäteastioita ei ole.
Kairossa näkee joka kerta myös jotain uutta; kaupunki laajenee jatkuvasti ja sen laidoille rakennetaan uusia ostoskeskuksia, asuinalueita ja monikaistaisia maanteitä. Liikenneruuhkia on uusien teiden ansiosta enää vain keskusta-alueella.
Kävin myös Egyptin uudessa hallintopääkaupungissa, jota on rakennettu vuodesta 2015. Kaupunki on hämmentävän siisti ja hienosti organisoitu. Toistaiseksi siellä asuu vain 10 000 ihmistä, mutta työskentelee päivittäin 50 000. Vuonna 2040 kaupungin väkiluvun arvioidaan olevan 10 miljoonaa.
Joka kerta entisessä kotimaassani Egyptissä käydessäni huomaan, miten helposti unohdan ikävät asiat. Hämmästelen aina uudelleen esimerkiksi Kairon ydinkeskustan liikenteen meteliä ja autojen äänitorvien jatkuvaa kakofoniaa. Voiko liikenteen melu oikeasti olla näin kova? Nykyisessä kotikaupungissani, reilun viiden miljoonan asukkaan Nairobissa autoilijat käyttävät auton äänitorvea jopa vähemmän kuin Suomessa.
Myös kaupassa käydessä muistaa, miten paljon on unohtanut: miten likaisenmustat kädet ovatkaan ostosreissun jälkeen, koska tuotteet ovat keränneet itseensä mustaa pölyä. Miten ärsyttävää on, että jogurttipurkeista yhdenkään kansi ei aukea kevyesti repäisemällä vaan kannen irrottamiseen tarvitaan teräasetta. Elintarviketehtaat varmasti ovat moderneja, mutta kaikki säädöt ja kohdistukset vaikkapa tuotteiden avauskohdissa ja repäisynauhoissa ovat miten sattuu tai parhaimmillaankin vähän sinne päin.
Autonvuokraus kansainvälisiltä ketjuilta ei koskaan suju ongelmitta. Tällä kertaa 8 000 kilometriä ajetun katumaasturin bensatankin mittari oli rikki ja auto jätti minut ilman bensaa keskelle viisikaistaista maantietä.
Egyptissä on jotain ikiaikaisen ainutlaatuisesti koukuttavaa ja kiehtovaa, mikä ylläpitänee maata kohti tuntemaani viha-rakkaussuhdetta vielä vuosia.
Päivi Arvonen
journalisti, valokuvaaja, viestintäammattilainen, yrittäjä