Viihtyisä maaseutukaupunkimme Somero on helmi. Meillä on hyvät peruspalvelut ja harrastusmahdollisuudet, täällä on mainiot puitteet eri ikäisten olla ja voida hyvin. Tästä hyvinvoinnista täytyy kuitenkin pitää huolta.
Haluan nostaa esiin erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvät asiat. Toivon todella, että voimme satsata omiin nuoriimme heidän tulevaisuutensa hyväksi. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin lasku näkyy monilla mittareilla ja on valtakunnallinen.
Erityisopettajana kohtaan viikoittain tilanteita, joissa pohditaan oppimisen haasteisiin, jaksamiseen ja elämänhallintaan liittyviä asioita. Omat havaintoni ovat niin Uudeltamaalta, kuin Varsinais-Suomesta (eivät Somerolta) kaikilta perusopetuksen vuosiluokilta, sekä toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta.
Nuoret ovat aiempaa uupuneempia, keskittyminen ja muistiin painaminen takkuaa ja liian lyhyiden yöunien vuoksi ollaan entistä väsyneempiä, monenlaiset huolet painavat mieltä. Apua tarvitaan myös hälyttävästi kasvaneiden mielenterveys- ja päihdeongelmien vuoksi.
Opetushallitus toteaa paikallisesta opetussuunnitelmasta, että se liittää koulujen toiminnan muuhun paikalliseen toimintaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oppimisen edistämiseksi. Paikallinen opetussuunnitelma nivoutuu lakisääteisen kuntakohtaisen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman kanssa.
Kunta opetuksen järjestäjänä vastaa omalta osaltaan hyvinvoinnin tukemisesta, hyvinvointialue puolestaan oppilashuollon terveys- ja sosiaalipalvelun resursseista.
Vaikka linjaukset resurssointiin tulevat lainsäätäjän toimesta, on hyvä edelleen aktiivisesti pitää Somerolla yllä sitä keskustelua, jonka tarkoituksena on miettiä toimivia käytänteitä koululaistemme kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen myös yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.
On tärkeää, että oppimisympäristöt kokonaisuutena tukevat oppimista. Onneksi Somerolla on säilytetty erityisopetuksen luokkia, toivon niin jatkossakin olevan. Inkluusion hengessä on joissain kunnissa innostuttu jopa niin, että vahvankin tuen tarpeessa olevat oppilaat on integroitu yleisopetuksen ryhmiin. Silloin oppiminen vaarantuu koko ryhmältä, ei pelkästään tuen tarpeessa olevilta: yksi opettaja ei riitä vastaamaan kaikkien avuntarvitsijoiden tarpeisiin.
Myös osa-aikaista erityisopetusta tarvitaan yhä enemmän. Resurssointi siihen tulisi olla tuen tarpeeseen nähden riittävää. Toivottavasti tulevaisuudessa sekä valtakunnan, että kunnan koulutuspoliittisissa päätöksissä voidaan huomioida tämän asian tärkeys.
Sujuva lukemisen ja kirjoittamisen taito on keskeistä opinnoissa pärjäämisen kannalta, unohtamatta tietenkään muiden akateemisten taitojen, sekä vuorovaikutustaitojen tärkeyttä. Tuen tulisi jatkua läpi peruskoulun ja olla käytettävissä myös toisella asteella.
Tekoäly on näppärä renki tiedonhaun ja asioiden kokonaisvaltaisen hahmottamisen tueksi, isännäksi siitä ei ole. Älylaitteiden hallittu käyttö koulussa oppimisen tukena on perusteltua.
Tutkimusten mukaan liiallinen nopeatempoisen verkkoalustan pläräys ja sometus sen sijaan – niin karulta, kuin se kuulostaakin – aiheuttaa kroonista univajetta, masennusta ja kyvyttömyyttä sietää pettymyksiä.
Vapaa-ajalla sähköinen viestintä nappaa yhä suuremman osan, siksi luokka-asteista riippumatta myös perinteiseen kynä-työkirja-opiskeluun tulisi satsata. Motorinen työskentely aktivoi mieleen painamista ja siten tehostaa oppimista. Fyysisten kirjojen tärkeys nostettiin tuoreeltaan esiin myös esimerkiksi viime viikonlopun Educa-messuilla.
Someron harrastamisen malli tukee upeasti monen lapsen ja nuoren vapaa-ajan liikkumista. Uudistuksen myötä erityisesti yläkoululaisten harrastamisen tukemiseen on haettavissa rahoitusta ensi syksystä lähtien. Toivottavasti saamme mojovan potin nuorison toivomien harrastusmahdollisuuksien toteuttamiseen. Toisaalta nuorilla tulee olla myös virikkeellisiä paikkoja, joissa viettää vapaa-aikaa. He ovat itse tässä asiassa parhaita asiantuntijoita kertomaan, mitä toiveissa olisi.
Liikkumista olisi hyvä tukea myös koulupäivän aikana. On tutkitusti todettu, että koulupäivän aikainen liikkuminen edistää oppimista. Esimerkiksi Ranskassa on perusopetuksen alaluokille opetussuunnitelmaan kirjattu puolen tunnin liikunnallinen hetki koulupäivän oheen.
Voitaisiinko Somerolla pohtia oppilaiden liikkumisen ja yhä kasvavan ikääntyvien joukon yhteisten intressien yhdistämistä? Moni ikääntyvä kaipaa päivittäin jutteluseuraa ja pientä kävelylenkkiä, siinä voisivat eri ikäiset koululaiset olla mukana.
Ikäihmiset ovat tervetulleita myös kouluun. Läsnäolo koulussa kuulevina korvina tai arjen taitojen neuvojana on arvostettua ja kaivattua koulumummo- ja -pappatoimintaa.
Lapsissa ja nuorissa oleva potentiaali ja energia kantaa pitkälle, kun vahvuuksia pääsee hiomaan niin koulussa kuin mieluisan harrastamisen myötä.
Oleellista on myös, että mahdollisiin haasteisiin saa tarvittavaa apua, liittyivätpä ne koulunkäyntiin, tai elämänhallintaan.
Jotta tulevaisuuteen voi suhtautua positiivisesti, täytyy käsitys omista kyvyistä olla positiivinen. Peilaamme itseämme muiden kautta, siksi on tärkeää, kuinka toisemme kohtaamme.
Kysy, kuuntele, kannusta ja kehu, sano kiitos.
On hyvä oppia näkemään myös erilaisuus voimavarana.
Yhteisöllisyyttä tukemalla voimme ylläpitää ja lisätä kaikkien somerolaisten hyvinvointia.
Elisa Kämäräinen
erityisopettaja, FM