Rakenneuudistusta työstävät Paimion rovastikunnan kuusi seurakuntaa, Salo, Lieto, Loimaa, Paimio, Pöytyä ja Somero, jatkavat liitossuunnittelujaan kolmen eri mallin pohjalta.
Liedossa kokoontunut seurakuntien neuvottelutyöryhmä miettii vakavimmin yhteistä seurakuntaa aluemalliin ja työalamalliin perustuen. Harkittavana on lisäksi seurakuntayhtymämalli.
Yhteistä näissä olisi keskitetty talous ja, yhtymämallia lukuun ottamatta, hallintokin.
Yksittäisten seurakuntien harteilta putoaisi näin ollen pois kiinteistö-, hautaus- ja taloustoimen sekä henkilöstöhallinnon palvelujen tuottaminen. Paikallisuus ja kotikirkosta tutut ihmiset sen sijaan säilytettäisiin.
Neuvottelupöydissä on yhteistä ymmärrystä sille, että kuuden seurakunnan käsittämä alue on maantieteellisesti liian iso yhdeksi toiminta-, identiteetti- ja työssäkäyntialueeksi.
Rakenneuudistuksen mahdollisuuksia pohtiva neuvottelutyöryhmä koostuu seurakuntien nimeämistä edustajista, luottamushenkilöistä ja työntekijöistä.
Sitoutumisesta yhteiseen Rova-työskentelyyn sovittiin huhtikuussa 2024. Neuvottelutyöryhmän lisäksi seurakunnat ovat muodostaneet suppeamman ohjausryhmän intensiivisempää ja konkreettisempaa valmistelutyötä tekemään. Siihen kukin seurakunta on nimennyt yhden luottamushenkilön ja yhden työntekijän varajäsenineen. Ryhmien työskentelyssä on mukana Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin edustaja ja sitä johtaa lääninrovasti.
Someron seurakunta tiedottaa, että tällä hetkellä tehdään selvitystyötä seurakuntien erilaisten käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi. Esimerkiksi hautaus- ja haudanhoitomaksuissa on isoja eroja, samoin hautainhoidossa on omia paikallisia, totuttuja tapoja.
Tarpeen on myös yhdenmukaistaa kiinteistöjen käyttöasteiden laskentaa. Tämän vuoden aikana tulisi jokaisella seurakunnalla olla hyväksytty kiinteistöstrategia. Pitkän tähtäimen suunnittelua varten on toteutettava rakennusten kuntokartoituksia tai -tutkimuksia.
Yhteisen talouden pohjaksi on tehty laskelmia 1,3 ja 1,45 tuloveroprosentin pohjalta. Matalin veroprosentti tarkoittaisi talouden tasapainottamista 2,5 miljoonalla.
Kirkollisveroprosentti 1,45 taas vastaisi vuoden 2024 veropohjaa. Keskiverto kirkollisveronmaksajalle tämä tarkoittaisi vuositasolla verotuksen kevenemistä Pöytyällä 77,64 euroa, Somerolla 61,30 ja Loimaalla 30,23 sekä kiristymistä Liedossa 57,15 euroa. Salossa ja Paimiossa verotus ei muuttuisi.
Seurakuntien yhteisen taloushallinnon pohjaksi selviteltävää ovat paitsi nettovarallisuuden käyttö myös liuta muita asioita kuten vuokrat, vuokrasopimukset, vuokra- ja metsätulojen käyttö, pankkitilit, yhteistyösopimukset ja talousarvioavustukset.
Henkilöstökysymyksissä haastavat suuret eläköityvien määrät ja rekrytointi; siinä pienet usein kilpailevat isomman vetovoiman kanssa. Harmonisointia tarvitaan muun muassa palkkaeroissa, tehtävänimikkeissä, henkilöstöeduissa, työterveyshuollossa, etätyön linjauksissa, päivystyskäytännöissä.
Suunnitellun Rova-työskentelyn aikataulun mukaisesti seurakuntien tulisi tehdä periaatepäätös rakenneuudistuksesta ensi vuoden alussa. Rakennemuutoksen on ajateltu astuvan voimaan vuoden 2031 alussa. Tosin neuvotteluissa on kysytty myös, voisiko aikataulu aikaistua vuoden 2027 alkuun.
Seurakuntalaisten kuulemistilaisuuksia järjestetään kaikkien kuuden seurakunnan alueella sekä tänä keväänä että ensi syksynä. Somerolla ne ovat 29. huhtikuuta ja 16. syyskuuta.
Henkilöstön ja luottamushenkilöiden mielipiteitä muutosprosessista kartoitetaan tänä keväänä kyselyin. Kaikki seurakuntien työntekijät kokoontuvat yhteen 8. toukokuuta. Erilaisia työalakohtaisia tapaamisia ja työskentelyitä on toteutettu jo viime keväästä lähtien.
Seurakuntien rakenneuudistuksen kolme mallia
-Aluemallissa on seurakuntayhtymän piirteitä ilman sen byrokratiaa. Johtavien pappien ja viranhaltijoiden alaisuudessa toimittaisiin nykyisten seurakuntien alueella. Yhden yhteisen seurakunnan kokonaisvastuuta kantaisivat yksi kirkkovaltuusto, -neuvosto, kirkkoherra ja talousjohtaja. Paikallisesti toimintaa ohjaisivat alueneuvostot omine päättäjineen. Hallintosäännössä määriteltäisiin päätösvallan ja vastuiden jakautumisesta tarkemmin.
-Työalavetoisessa mallissa seurakuntatyö järjestettäisiin ja sitä johdettaisiin työalajohtoisesti. Tämän etuna on nähty toiminnan johtamisen suoraviivaisuus, työvoiman tehokas käyttö ja keskittyminen kunkin seurakuntatyön omaan erityisosaamiseen. Se mahdollistaisi esimerkiksi tietyn työalan mittavan seurakuntatapahtuman monistamisen laajemmalla alueella.
-Alue- ja työalavetoisesta mallista voisi muodostaa myös hybridin. Silloin esimerkiksi rippikoulu- tai diakoniatyötä voitaisiin keskitetysti koordinoida, vaikka itse työ ja toiminta toteutuvatkin paikallisesti, alueen omaleimaisuutta vaalien.
-Seurakuntayhtymämallissa kuusi seurakuntaa säilyttäisi hallinnollisen itsenäisyytensä, oman kirkkoherransa, omat vaaleilla valitut päättäjänsä, vaikkakin taloutta, kiinteistöjä, hautatoimea ja henkilöstöhallintoa hoidettaisiinkin yhdessä. Vaikka yhtymämalli on kulkenut neuvotteluissa mukana, sen kannatus on edellä mainittuja vaihtoehtoja vähäisempää. Jatkokeskustelua silmällä pitäen on hyvä tiedostaa, ettei seurakuntayhtymän tarvitse välttämättä olla joustamaton.