Teksti Kirsi Seppälä
Pellon perintö -nimisessä hankkeessa parannetaan peltojen kasvukuntoa ympäristön kannalta kestävällä tavalla ja annetaan viljelijöiden näkyä taiteen keinoin. Maatalous- ja kulttuuritoimia yhdistävä hanke kohdistuu Uskelanjoen valuma-alueelle.
– Pellon perintö projekti kestää kolme vuotta. Siinä pyritään parantamaan maan kasvukuntoa ja varmistamaan, että pellot ovat hyvässä kunnossa myös tuleville sukupolville. Nimi viittaa myös kulttuuriperintöön, eli haluamme nostaa esiin paikallisten ääntä ja vahvistaa ihmisten suhdetta lähivesistöön. Rahoittaja John Nurmisen säätiö on ympäristö- ja kulttuurisäätiö. Taide on uusi keino huomioida ympäristönäkökulmat, projektipäällikkö Henri Nikkonen John Nurmisen säätiöstä sanoo.
Uskelanjoen suurimpia sivujokia ovat Somerolta alkunsa saava Rekijoki ja Somerniemeltä alkunsa saava Terttilänjoki sekä Kiikalasta tuleva Hitolan joki. Ne yhdistyvät Pettelin Haalilla Uskelanjoeksi, joka laskee lopulta Saaristomereen. Valuma-alueen järviä Someron ja Somerniemen puolella ovat Halkjärvi, Iso-Pitkusta ja Vähä-Pitkusta, Kultalähde ja Kertomuksenjärvi. Hanke tulee tarpeeseen, sillä koko Uskelanjoen 566 neliökilometrin valuma-alueesta 44 prosenttia on peltoa.
Pellon perintö hankkeessa tarjotaan Uskelanjoen valuma-alueen maanviljelijöille neuvontaa korvauksetta.
– Viljelijät tilaavat neuvojan, ja he kartoittavat yhdessä tilannetta, mikä tarjoamistamme vesiensuojelutavoista sopii tilalle parhaiten, Nikkonen sanoo.
Hankkeen maatalousneuvojat ovat Eriika Lundström ja Olli Pekka Ruponen. Neuvontayhteistyössä on mukana myös Pro Agrian neuvojia.
Pellon perintö -hankkeessa tehdään Uskelanjoen alue ja paikallisidentiteetti näkyväksi myös kulttuurin keinoin. Hankkeessa kerätään paikallisten viljelijöiden, maanomistajien ja asukkaiden muistoja, kokemuksia ja havaintoja Uskelanjoesta. Muistoista kootaan tarinallinen valkokuvanäyttely. Viljelijät voivat halutessaan osallistua osallistua vain maanparannustoimien tekemiseen.
– Kulttuuripuolella on kaksi taiteilijaa, Kati Rapia ja Ilona Valkonen . Kulttuuripuolen asiantuntija on Elina Tuomarila . He jalkautuvat alueelle ja kokoavat tarinoita ja muistoja Uskelanjoen alueelta, Nikkonen jatkaa.
Pellon perintö:
-hankkeen toimet vähentävät pelloilta Uskelanjokeen valuvia ravinteita
-vedenlaatu paranee ja alueen viihtyisyys kasvaa
-ravinteet jäävät pelloille kasvien käyttöön
-Uskelanjoen valuma-alueella on noin 200 maatilaa
-tänä vuonna tavoite on, että 50 tilaa tekee maanparannustoimia
-hanke järjestää Uskelanjoen valuma-alueen maanviljelijöille tiedotustilaisuuden 26.2. Perttelin seurakuntatalossa
-ensimmäiset neuvontakäynnit tehdään huhtikuun loppuun mennessä
-neuvontakäynneillä sovitut toimenpiteet voidaan toteuttaa tämän vuoden puolella
-hanke etenee samalla tavalla kolmen vuoden ajan
Maksutonta neuvontaa ja taloudellista tukea viljelijöille
Teksti Kirsi Seppälä
Peltojen kasvukunnon parantaminen ympäristön kannalta kestävällä tavalla tarkoittaa toimenpiteitä, joilla ravinteet jäävät pelloille viljelykasvien hyödyksi eivätkä huuhtoudu sateiden aikana eteenpäin. Näin hyötyvät sekä viljelijät että ympäristö.
Maatalousneuvoja Eriika Lundström kertoo, että viljelijän kanssa punnittavia vaihtoehtoja on paljon. Tavoitteena on estää tai vähentää ravinteiden valuminen pelloilta Uskelanjokeen.
– Aikaisemmin viljelyssä oli enemmän nurmea ja karjatilojen kuivalannasta tuli mikrobipöhinää pelloille. Sotien jälkeen viljely on yksipuolistunut ja 1970–80-luvuilla kannustettiin lannoitteiden käyttöön, koska haluttiin tehokkuutta ja turvata myös huoltovarmuus.
– Koska maatalouden kannattavuus on tällä hetkellä monilla tiloilla heikko, ylimääräistä aikaa, vaivaa ja ehkä rahaakin vaativiin toimenpiteisiin tarvitaan kannustimia, Lundström sanoo.
Suojavyöhykkeet
Ympäristön parantamisen toimenpidevalikoimassa on ollut suojavyöhykkeet jo EU-ajan alusta. Pellon ja vesistön välinen suojavyöhyke pitää kuitenkin niittää ja niittojäte pitää kerätä pellolta pois.
– Varsinais-Suomessa on vähän karjatiloja, jotka hyödyntävät niittojätteen, joten se, mitä niittojätteellä tehdään, on ongelmallista. Lisäksi tiloilla on usein niittokalustoa mutta paalauskalustoa vähemmän.
– Säätiö auttaa ja tukee tiloja suojavyöhykkeiden perustamiseen. Lisäksi viljelijä saa ne perustuet, mitä pelloista muutenkin tulee plus ympäristösitoumuksen lohkokohtaisen suojavyöhyketuen, Lundström kertoo.
Syysviljaa tasaiselle pellolle
Talviaikainen kasvipeitteisyys on yksi tapa pidättää ravinteita pelloilla.
– Kannustamme syyskasvustojen lisäämiseen kahta kautta. Tuemme syyskasvuston kylvämistä lohkoille, missä ei ole ollut talvikasvipeitettä. Käytännössä kasvit ovat syysviljoja tai syysöljykasveja, Lundström kertoo.
Lisäksi säätiö tukee pellon pinnan muotoilua. Syyskylvöjen houkuttelevuutta vähentää kasvustojen epävarma säilyminen talven yli vaihtelevissa olosuhteissa. Pellon pinnan muotoilulla ja tasauksella taataan veden poistuminen pellolta ja parannetaan näin talvehtivien kasvien olosuhteita.
Fosfori hyötykäyttöön
Kasvien kasvua edistää ja vesistöjen rehevöitymistä vähentää, kun peltojen fosfori ei valu vesistöihin. Kun maata kalkitaan, kasvit pystyvät käyttämään typpilannoituksen paremmin hyödykseen. Kalkitus edistää kasvien fosforin saantia maasta.
– Rakennekalkitus ja kipsikäsittely ovat vaihtoehtoisia toimenpiteitä, jotka soveltuvat eri kohteisiin. Hankkeessa autetaan organisoimaan kipsikäsittely tai rakennekalkitus pelloille, Lundström sanoo ja lisää, että molemmat ovat viljelijöille maksuttomia.
Kipsikäsittelyn toteutus tulee Ely-keskuksen kipsihankkeesta ja rakennekalkituksen toteutus Pellon perintö -hankkeesta.
Yksi tapa estää ravinteiden valumista vesistöihin on lietelannan ja kuivalannan kierrätys.
– Lantaa kierrätetään jo karjatiloilta viljatiloille, mutta sitä voitaisiin tehdä enemmän. Vaatii työtä selvittää, kuka voisi luovuttaa lantaa ja kuka vastaanottaa sitä. Hankkeessa tarjotaan tähän apua. Säätiö tukee myös kuivalannan kuljetusta kasvitilojen pelloille Lundström kertoo.