En ole viime vuosina vastannut puhelimen tuntemattomiin numeroihin. Tähän menettelyyn päädyin siksi, että yhdeksän kymmenestä soittajasta yritti kaupata tai kerjätä minulta jotakin, enkä ollut kyllin vahvaluonteinen kieltäytymään puhelinmyyjien houkuttelevilta tarjouksilta. Tuli tilattua turhia lehtiä ja vain vaivoin vältyin viemäriputkien rassaamisilta ja rännien uusimiselta.
Vanhaan aikaan lankapuhelimeen piti aina vastata, koska ei tiennyt, kuka luurin päässä oli, mutta nyt tilanne on toinen. Kännyköihin voi tallentaa sukulaisten ja tuttavien nimet ja näkee heti, kuka soittaa. Puhelimeen saa myös vastaajan tai soittaja voi tekstiviestillä kertoa, kuka on ja millä asialla. Telemarkkinointikieltoakin voi kokeilla, mutta minulla se ei toiminut.
Tuntemattoman numeron hälyttäessä tuli pelko joutua huijarin uhriksi. Soittaja saattoi olla valepoliisi, joka pyytää pankkitunnuksia ja kysyy paljonko tilillä on rahaa. Tai kyberturvallisuuskeskuksen johtaja ilmoittaa, että sähköposti ja Facebook-tili on kaapattu ja lunnasrahat pitää maksaa tunnin kuluttua. Pahinta olisi, jos puhelu tulisi ulkomailta ja siihen vastaamisesta tulisi tuhansien eurojen puhelinmaksu.
Yleensä soittaja oli kuitenkin tavallinen puhelinmyyjä, joka kertoi soittavansa mukavalla asialla ja kyseli, minkälaista ilmaa on Oinasjärvellä pitänyt. Heidän joukossaan oli monenlaista kaupustelijaa ja kerjääjää. Oli niitä, jotka lukivat paperista puolen tunnin esitelmän tuotteestaan ilman että ehtivät henkeä välillä vetää ja lopuksi kysyivät samaan hengenvetoon; pannaanko tulemaan yksi vai useampi. Olettivat varmaan, että vaikeneminen oli myöntymisen merkki.
Lehtikauppiaiden taktiikka oli se, että jos yksi Kuvaposti ei kelvannut, niin kaupattiin toista ja sitten kolmatta ja niin edelleen. Samaan hintaan olisi saanut viisi lisänumeroa ja kaupan päälle keittiöveitsen tai termospullon sekä mahdollisuuden osallistua bonusrahan arvontaan. Tilaus olisi jatkuva, mutta sen voisi peruuttaa milloin vain.
Kuten tunnettua, lehtien tilaaminen on tehty äärettömän helpoksi, mutta niiden peruuttaminen tuskastuttavan vaikeaksi. Puhelimella jos yrittää, niin aina on asiakaspalvelussa ruuhkaa. Viimeistään puolen tunnin odottelun jälkeen on niin tympääntynyt hermoja raastavaan musiikkiin, että jättää peruuttamisen toiseen kertaan. Netin kautta peruuttaminen onnistuisi, jos olisi suorittanut korkeimman asteen tietotekniikan opinnot.
Se myös harmittaa, että uudelle tilaajalle luvataan halpuutusta ja etuja, mutta vanha uskollinen vuosikertatilaaja maksaa aina täyden hinnan, eikä saa koskaan minkäänlaista kaitaliinaa lahjaksi.
Vaikeimpia tapauksia olivat ne puhelinmyyjät, jotka pyysivät rahaa hyvään tarkoitukseen kuuroille, sokeille ja sairaille lapsille. Eihän sellaisesta voinut ilman omantunnon tuskia kieltäytyä, mutta harvemmin siitä iloinen mieli jäi. Mieluiten olisi rahan antanut omasta halustaan ilman sääliin ja kurjuuteen vetoamista.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeissa sanotaan, että myyntipuhelu tulisi lopettaa kuluttajan niin halutessa. Käytännössä näin ei aina tapahdu, sillä suostuttelu on sallittua ja puhelinmyyjän tavoitteena on uuvuttaa kuluttaja puheellaan niin, että tämä lopulta antaa suostumuksensa ostokselle. Mikäli kuluttaja ei käytä mahdollisuuttaan lyödä luuria soittajan korvaan, kuluttaja ei ole ilmaissut haluavansa lopettaa suostuttelua kyllin selvästi.
Puhelinmyyjän ammatti on yksi kaikkein aliarvostetuimmista ja siinä menestyminen ja viihtyminen on epäilemättä vaikeaa. Lankapuhelimista kännyköihin siirtyminen on tehnyt siitä entistä haastavampaa. Helppoa ei ole myöskään lipaskerääjillä, sillä käteisen rahan käyttö on lähes loppunut ja harvalla on kolikoita taskussaan. Kirkon kolehdin voi lahjoittaa MobilePay-maksusovelluksella, mutta onnistuuko se alue- ja kuntavaalien äänestyspaikoilla ensi kuussa Pieni ele -lipaskeräyksessä?
Manu Kärki