Professori Georg Haggrénin luento kuultavissa podcastina
Turun yliopisto juhlistaa uusia professoreitaan kaikkien tiedekuntien yhteisillä professoriluennoilla kaksi kertaa vuodessa. Viime viikolla professorit kertoivat tieteenalastaan ja tutkimuksestaan kaikille avoimilla luennoilla Turun yliopiston kampuksella.
Somerolta maailmalle lähtenyt Georg Haggrén oli luennoitsijoiden joukossa. Hänen luentonsa aiheena oli arkeologian tutkimuskenttä esihistoriasta moderniin aikaan.
Georg Haggrén aloitti Turun yliopistossa arkeologian professorina helmikuussa 2024. Hänen keskeisimmät tutkimusaiheensa ja asiantuntijuusalueensa ovat historiallinen arkeologia, Turun menneisyys, lasin arkeologia sekä Suomen ja Skandinavian keskiaika.
Haggrén tutkii menneisyyttä monitieteisesti yhdistäen arkeologian, historiantutkimuksen ja luonnontieteiden metodeja ja aineistoja. Tutkimusten painopisteessä on Suomi ja Skandinavia sijoitettuna erityisesti eurooppalaiseen kontekstiin.
Haggrén on aiemmin analysoinut muun muassa historiallisen ajan maaseutua, kaupunkeja, linnoja, varhaista teollisuutta ja esineellistä kulttuuria.
Kaupunkien osalta hän on mukana useissa suurissa pohjoismaisissa arkeologisissa hankkeissa. Tällä hetkellä ajankohtaista on kaupunkiarkeologia ja -historia tapaustutkimuksena Turku kaupungin synnystä vuoden 1827 paloon.
Haggrénille arkeologia ei ole vain vanhojen jäännösten kaivamista, vaan myös tiedon tuottamista menneisyyttä kunnioittavaan uuden rakentamiseen.
– Modernia arkeologista tutkimusta tehdään yhdessä muiden tieteiden kanssa. Eri tieteenaloja yhdistämällä hahmotamme menneisyyden ihmisen monimuotoisuuden, minkä pohjalta voimme tarjota välineitä myös oman aikamme ja ympäristömme ymmärtämiseen, toteaa Haggrén luennossaan.
Georg Haggrénista tuli Suomen ja Skandinavian historian dosentti Turun yliopistoon 2023. Sitä ennen hänellä oli historiallisen arkeologian dosentuuri Helsingin yliopistossa 2007. Filosofian tohtoriksi hän on väitellyt Helsingin yliopistossa 2001.
Otteita Haggrénin luennosta
Arkeologian ja historiantutkimuksen tutkimuskohteena on menneisyys, erityisesti menneisyyden ihminen. Arkeologit tutkivat ennen vain esihistoriaa, mutta nykyisin työkenttä yltää aina omaan aikaamme asti. Arkeologi tutkii materiaalisia jäännöksiä isotoopeista monumentteihin ja maisemaan, kun taas historioitsija keskittyy kirjallisiin lähteisiin.
Esihistoriassa arkeologian ja historiantutkimuksen kosketuspinta on niukka. Varhaismodernilta ajalta sekä materiaalisia että kirjallisia lähteitä on paljon, mutta ne tarjoavat kaksi erilaista näkökulmaa menneisyyteen. Historiallisessa arkeologiassa näkökulmat yhdistyvät, jolloin menneisyydestä saadaan paljon kattavampi kuva kuin yksin materiaalisten jäännösten tai kirjallisten lähteiden pohjalta.
Historiallisen ajan arkeologinen aineisto on 2000-luvulla kasvanut niin, että sen pohjalta on mahdollista tehdä yhä laajempia tulkintoja. Samaan aikaan luonnontieteelliset menetelmät ovat avanneet mahdollisuuksia menneisyyden monitieteiseen tutkimukseen.
Keskiaikaa koskevia uusia kirjallisia lähteitä löytyy vain harvoin, arkeologisia jäännöksiä, kiinteitä ja irtolöytöjä puolestaan vuosittain kasvava määrä. Kasvua on viime aikoina kiihdyttänyt metallinetsinharrastuksen enenevä suosio.
Uusien löytöjen myötä tietomme keskiajasta, kuten muistakin aikakausista, lisääntyy koko ajan. Esimerkiksi Turun yliopiston arkeologit ovat systemaattisen tutkimuksen avulla viime vuosina onnistuneet osoittamaan, miten asutus on Varsinais-Suomen jokilaaksoissa noussut jokirantojen savipohjaiselta peltovyöhykkeeltä hieman ylemmäs rinteisiin. Samalla on hahmottunut asutuksen jatkuvuus rautakaudelta nykypäiviin.
Monitieteisen tutkimuksen myötä tietomme keskiajasta lisääntyy koko ajan. Kyse ei ole vain yksittäisistä kohteista, vaan myös laajasta yleiskuvasta. Kirjallisten lähteiden pohjalta tiedämme, että Länsi-Uudellamaalla keskiaikaisessa Raaseporin läänissä on ollut lähes tuhat kylää ja yksinäistaloa. Niukkojen kirjallisten lähteiden perustalta tietomme niistä jäävät ensimmäisten vuosisatojen ajalta vain yksittäisiksi maininnoiksi. Arkeologian avulla näistä kylistä on mahdollista saada valtavasti uutta tietoa. Ne voidaan inventoinneilla paikantaa, niitä voidaan kaivauksin tutkia.
Esimerkkinä voidaan nostaa Espoon Mankby eli keskiaikainen kylä, joka autioitui vuonna 1556, kun sen maat liitettiin Espoon kuninkaankartanoon. Kirjalliset lähteet Mankbystä ovat niukkoja sisältäen yhden lyhyen keskiaikaisen maininnan kaupanteosta Tallinnassa (1519) sekä muutamia tietoja 1500-luvun puolivälin voudintileissä. Niiden pohjalta tiedämme, että kylässä oli 1540-luvulla kahdeksan taloa eli maatilaa.
Mankbyn kylätontti löytyi vuonna 2004, minkä jälkeen paikalla on tehty kaivauksia. Kylän viimeisen vaiheen pohjakaava eli keskiajan ihmisten asuinympäristö ovat yhä rekonstruoitavissa, sillä yli 20 rakennuksenpohjaa ja tulisijanperustusta sekä useita tielinjoja erottuu yhä maastossa. Kaivausten pohjalta tiedämme nyt, että kylän varhaisin vaihe ajoittuu vuoden 1200 tienoille. Mankby on ollut isohko ruotsalaisen asutuksen kylä, jossa on ollut useita rakennus- ja käyttövaiheita sekä verrattain rikas materiaalinen kulttuuri.
Mankbyn naapurissa on ollut suomalainen Kauklahden kylä, josta on tallennettu jopa rautakauden lopulle yltävä arkeologinen aineisto. Kiitos tuoreen arkeologisen tutkimuksen tiedämme, että toisin kuin aiemmin uskottiin, Uusimaa ei rautakauden lopulla ollut asumaton.
Suomea koskevia kirjallisia lähteitä on keskiajalta säilynyt noin 7000. Monista paikoista ensimmäinen maininta on vasta tätä myöhempi, tyypillisesti 1500-luvun puolivälistä, mutta tästä eteenpäin esimerkiksi jokaisen kylän vaiheita voidaan seurata vuosi vuodelta. Tältä osin Suomi ja Ruotsi muodostavat poikkeuksen lähes koko maailmassa.
Tärkeimmät keskiajan maaseutua koskevat kirjalliset lähteet ovat noin vuonna 1540 alkavat voudintilit sekä 1600-luvun kartat, joita molempia voidaan analysoida ajassa taakse päin katsoen ja menneisyyttä rekonstruoiden.
Kirjallisten lähteiden vuosisata vuosisadalta kasvava määrä avaa mahdollisuuksia hyvin laaja-alaiseen ja syvälliseen maaseudun tutkimukseen historiallisen arkeologian menetelmin.
Luennon voi kuunnella podcastina osoitteessa https://www.utu.fi/fi/yliopisto/akateemiset-juhlat/professoriluennot/maaliskuu-2025/georg-haggren