Kaj Tapio Rautavaaran syntymästä tuli 8.3. tänä vuonna kuluneeksi 110 vuotta. Hän kuoli tapaturmaisesti 25.9. 1979. Tapio Rautavaara oli monien määreiden mies: rakastettu laulaja, filmitähti, keihäänheiton olympiavoittaja ja jousiammunnan joukkuemaailmanmestari, rehti reissumies, karismaattinen esiintyjä, tarinaniskijä. Hänen ensilevytyksensä oli Lokki-valssi 1946, ja hän esiintyi 22:ssa elokuvassa, joskin hän nimitti itseään filmitähtenä itseironisesti ”ensilikistäjäksi”.
Nokialla syntyneen, käytännössä isättömänä varttuneen pojan lapsuus oli köyhyyden ja ainaisen nälän täyttämää, mutta äidiltään Hilda Rautavaaralta hän sai kaiken lämmön, jonka äiti voi lapselleen antaa. He asuivat Helsingissä, mutta muuttivat sieltä muutamaksi vuodeksi paremman elämän toivossa Tampereelle, jossa Tapsa aloitti kansakoulunsa.
Olot eivät kohentuneet: aluksi Tapsa joutui kulkemaan äitinsä lainakengissä, ja hän varasti nälkäänsä rievää ja makkaraa Tammelan torilta. Tapsa on sanonut, että ehkä nämä katkerat muistot saivat hänet laulamaan niin ja heittämään keihästä siten, ettei kukaan muista, millaiset kengät hänellä on. Sittemmin asuinpaikaksi vakiintui Helsingin Oulunkylä, jossa Tapsa asui myös loppuikänsä perustettuaan perheen sodan jälkeen.
”Sota meidät nosti”, on Tapsa yhtynyt yhteistyökumppaninsa Reino ”Repe” Helismaan sanoihin. Molemmat olivat tulleet tutuksi rintamamiehille jatkosodan aikana: Tapsa toimi juontajana Maaselän Radiossa, ja Repe tuli näkyviin esiintymällä upseeristolle. Sodan jälkeen yleisö janosi viihdettä, ja kun Tapsa ja Repe löysivät hanuristiksi Esa Pakarisen, iltamakolmikko oli valmis. Kiertueet kestivät usein toista kuukautta, ja Suomen jokainen nurkka koluttiin. ”Riemuriihi saapuu” tai ”Harmitonta huumoria”, julistivat mainokset. Sittemmin kaverusten tiet erkanivat. Kun iltamakulttuuri hiipui television ja rautalankamusiikin paineessa, Tapsaa työllistivät harjannostajaiset ja tavaratalokeikat.
FT Eija Komu kertoo Tapsan elämästä ja tuotannosta esitelmässä Tapio Rautavaara – sydämellinen jättiläinen Someron kirjastossa keskiviikkoiltana 19.3. Lyyrinen tenori Kimmo Hovila esittää Tapsan sävellyksiä, muun muassa Ontuva Eriksson, Kulkuriveljeni Jan ja Isoisän olkihattu. CD:ltä kuullaan esimerkiksi Laulu Dnjeprille, Topparoikka tulee ja Häävalssi.
Maaliskuussa 1979 silloinen rocknuori Eija Komu (o.s. Ehrukainen) kirjoitti Tapsalle ihailijakirjeen. Paluupostissa tuli valokuva, jossa Tapsa jännittää jousta. Päällekirjoituksena oli ”Eijalle ystävällisesti 22.3. 79 Tapio Rautavaara” ja takana lukee ”Se, joka tyhjään tähtää, ei koskaan ammu harhaan.”
Tilaisuuden järjestää Someron kirjasto, ja siihen on vapaa pääsy.
