Otsikon lausahduksen on tehnyt tunnetuksi ainakin edesmennyt presidentti Mauno Koivisto. Hän lisäsi siihen vielä sanat ”kyllä se siitä.” Sanonta on paljon käytetty ja siinä on myös humoristinen sävy. Se kertoo inhimillisestä piirteestämme lykätä tärkeidenkin asioiden aloittamista.
Puolitosissaan tai puolileikillisesti ihmiset voi tässä yhteydessä jakaa kolmeen ryhmään. Yhdelle ominaista on yllä oleva sanonta, kun taas toisille tavanomaisempaa on sanoa: mitä nyt taas tehrään ja kolmannet tarttuvat toimeen ja tekevät.
Jottain tarttis tehrä -ryhmä tunnistaa kyllä ongelmat ja usein myös puhuu niistä ääneen. He parantavat maailmaa ottamatta vastuuta asioiden toteuttamisesta. Epävirallisilla ”parlamentin istunnoilla”, muun muassa kahviloissa, on yksilön hyvinvoinnin kannalta tärkeä merkitys, sillä ne täyttävät sosiaalisen kanssakäymisen tarpeen.
Vielä hyödyllisemmiksi tapaamiset muodostuvat, jos ryhmässä on erilaisia ja jopa vastakkaisia mielipiteitä.
Jokaiselle tärkeä vuorovaikutustaito kehittyy, jos on kehittyäkseen. Eräs tutkija sanoi, että on aivan sama muuttuuko ilmasto, jos ihmiset eivät kykene elämään toistensa kanssa hyvässä vuorovaikutuksessa ja toisiaan arvostaen. Tänä päivänä itsekkyys on suuri uhka.
Mitä nyt taas tehrään -ryhmä suhtautuu toimintaan varauksella, ehkäpä jopa pelolla ja kyynisyydellä. He pitävät usein muutoksia turhina ja pelkäävät, että asiat vain pahenevat, jos joku yrittää tehdä jotain. He voivat myös ajatella kateellisesti, että joku hyötyy muutoksesta.
Kehittymisen ja kehittämisen kannalta olisi tärkeää, että tähän ryhmään kuuluvat ihmiset pohtisivat suhtautumisensa perusteita ja esittäisivät rakentavia vaihtoehtoja.
Sitten ovat ne, jotka ryhtyvät toimeen ja tekevät, kantavat vastuunsa ja muuttavat maailmaa – hyvässä ja pahassa. Ilman heitä mikään ei liiku.
Myönnän, että tämä ajatuskehikko on yksinkertaistus. Itsetutkiskelun kannalta se on mielestäni kuitenkin mainio, hauskakin. Samassa ihmisessä voi olla eri tilanteissa piirteitä kaikista ryhmistä. Jotkut vain puhuvat, toiset valittavat ja valitettavan harvat todella tekevät. Toisaalta kaikki tekeminen ei ole hyvää tekemistä. Miten voisimme erottaa viisaan ja rakentavat toiminnan hätiköidyistä ja haitallisista teoista?
Jottain tarttis tehrä -käyttäytyminen on erittäin tuttua politiikasta. On perin surullista, kun autoritäärinen ketteryys (tutkija Sinikukka Saaren käyttämä kuvaava termi) voittaa mennen tullen demokraattisen järjestelmän tekemisessä ja tehokkuudessa.
Perinteisesti kansanvallassa parhaat strategiat syntyvät kuilun partaalla, mutta miksi vasta silloin?
Yksi syy voisi olla se, että energiaa ja euroja menee paljon valtion perustehtävän ulkopuolelle.
Ensin pitäisi saada kuntoon muun muassa sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, terveydenhuolto, sosiaaliturva ja koulutus, kestävä valtiontalous, liikenteen, energian ja tietoverkkojen infrastruktuuri.
Näiden tehtävien tavoitteena on luoda turvallinen, oikeudenmukainen ja hyvinvoiva yhteiskunta, jossa jokaisella yksilöllä on mahdollisuus kehittää itseään ja osallistua yhteiskuntaan. Näin olisi enemmän tekoja, vähemmän puhetta.
Palataan alkuun. Mikä siis saa ihmiset sijoittumaan eri ryhmiin? Miksi toiset vain puhuvat, toiset vastustavat ja toiset toimivat? Onko kyse persoonallisuudesta, kokemuksista vai kulttuurin vaikutuksesta. Rennon itsetutkistelun paikka itse kullekin.
Aulis Kankare
yrittäjä