Minulla on elämässäni kuusi kieltä. Ne ovat divehi, arabia, englanti, latina, ranska ja suomi.
Divehi on ensimmäinen äidinkieleni. Se on Malediivien valtion virallinen kieli, joka on syntynyt ja elää vain siellä. Kieli on 2 500 vuotta vanha.
Divehin kielellä on vain yksi sukukieli. Se on vain Sri Lankassa oleva sinhalan kieli. On väitetty, että sinhala ja divehi ovat syntyneet samaan aikaan, mutta eri maissa. Uskonnollisesti Malediivit ja Sri Lanka ovat olleet alunperin buddhalaisia.
Englanti, latina, ranska, sinhala ja divehi ovat kaikki viisi indoeurooppalaisia kieliä. Divehi ja sinhala ovat lähisukulaisia ja meille malediivilaisille ja srilankalaisille englanti, latina, ja ranska ovat kolme kaukaista sukukieltä.
Arabian kieltä on opiskeltu Malediiveilla, koska sen väestöstä virallisten tietojen mukaan 100 prosenttia on muslimeja, pääosin sunnimuslimeja. Muslimien raamattu, Quran, on kirjoitettu arabiaksi, joka on uskonnossa pyhä kieli. Itse opiskelin tätä seemiläistä kieltä jo lapsena.
Suomen kieli on suomalais-ugrilainen kieli, ja se on oma kieleni numero kuusi. Aloitin suomen kielen opiskelun vasta tänne tultuani vuonna 1985. Olin suhteellisen iäkäs, joten aivoni olivat jo täynnä muita alussa mainitsemiani kieliä.
Eli viisi kieltä oli jo ennen suomea kilpailemassa herruudesta elämässäni. Englanti voitti kilpailun, koska olin käynyt koulut ja suorittanut yliopisto-opiskeluni englanniksi. Jopa äidinkieli, divehi, menetti asemansa voimakkaimpana kielenä. Englanti voitti kaikki.
Vaikka suomen kieli tuli joukkoon viimeisenä, silläkin on tärkeä osa elämässäni. Olen opiskellut sitä ahkerasti ja työ on tuottanut tuloksia.
Puhun suomea, silloin kun se on tarpeellista, ja olen sen suhteen itsevarma.
Mutta kirjoittaminen on suosikkitapani käyttää kieltä. Eräs opettaja on sanonut, että kirjoitettu tekstini on oikein hyvää. Se etenee loogisesti ja sujuvasti. Sisällöstä hän on todennut, että on hienoa, kun teksteissäni on positiivinen asenne.
Somero-lehteen olen saanut kirjoittaa vuodesta 2020 lähtien 16 kertaa. Tämä kirjoitukseni on 17. ja viimeinen kolumnivuoroni. Olen saanut teksteistäni positiivista palautetta eri puolilta Someroa. Olenkin kiitollinen päätoimittaja Sari Merilälle ja muille tahoille saamastani mahdollisuudesta.
Michael Fahmy
maailman kansalainen