Teksti ja kuvat Elina Lisinen-Juntunen
Naisten aamukahvilla oli teemana terveys.
– Tässä esitelmässä ei puhuta mistään kovin iloisista asioista. Tarkoituksena on luoda kuva eurooppalaisten esiäitiemme terveydestä, varoitteli kirjailija Kaari Utrio kuulijoitaan Somerniemen seurakuntatalossa.
Utrio korosti sitä, että menneisyyden ihmiset eivät itse kokeneet tilannettaan sellaisena kuin miltä se näyttää nyt. Kysymys on aivan eri ajasta ja maailmasta.
Esitelmä käsitteli perinteistä, esiteollista, vanhaa maatalousyhteiskuntaa, rahvaan naisväestön terveyttä aikaan ennen 1800-luvun alkua.
Naiset elivät aliravittuina, aneemisinakin, raskasta maataloustyötä tehden. Kuukautiset, raskaudet, synnytykset ja imettäminen vaikuttivat suuresti naisen kokonaisterveyteen. Niitä ei kuitenkaan osattu ottaa huomioon. Anatomian tuntemuksen kehitys oli hidasta. Kuukautisiin suhtauduttiin saastaisena asiana.
– Kohtua pidettiin outona, sammakonkaltaisena olentona, joka liikuskeli naisruumiissa sinne tänne aiheuttaen erilaisia haittoja, valaisi Utrio.
Raskaudenehkäisy oli sattumanvaraista. Uskonto suhtautui syntyvyyden säännöstelyyn ehdottoman kielteisesti. Synkät uskomukset olivat arkipäivää rajoittaen raskaana olevan naisen elämää.
– Jos äiti pelästyi raskausaikanaan, vaikka mielipuolta, hevosta tai sutta, niin näiden ominaisuuksien uskottiin siirtyvän sikiöön ja syntyvään lapseen, kertoi Utrio.
Synnytyskipuihin ei ollut mitään lievitystä. Jälkeiset tuli hävittää oikealla tavalla, muuten lasta seuraisi kirous koko elämän. Raskauksia oli useampia kuin elävän lapsen synnytyksiä.
Lapsivuodekuume oli yleinen kaikissa säädyissä, siihen ei ollut minkäänlaista hoitoa. Kyseessä oli verenmyrkytys, joka tuli olemattoman synnytyshygienian seurauksena; käsien pesun ja puhtauden merkityksestä ei ollut tietoa.
Keskimäärin nainen synnytti kuusi lasta. Osa lapsista kuoli pienenä. Keskimäärin 2,5 lasta saavutti aikuisiän. Maalaisvaimot ja käsityöläisnaiset jatkoivat töitään lähes heti synnytyksen jälkeen, viimeistään muutaman päivän kuluttua siitä.
Naisen terveyden hoitaminen on edennyt valtavasti etenkin viimeisen vuosisadan aikana. Yliopistot alkoivat kouluttaa kätilöitä. Synnytyskuolleisuus vähenikin dramaattisesti 1870-luvulta lähtien, jolloin maalaiskuntiin palkattiin kunnan kätilöt.
1900-luvulla siirryttiin synnyttämään sairaaloihin.
– Monelle naiselle kymmenen päivän lepo synnytyssairaalassa joka toinen tai kolmas vuosi oli ainoa loma koko elämän aikana, toteaa Utrio.
Menneessä yhteiskunnassa puolet väestöstä oli alle 21-vuotiaita ja kolmasosa alle 15-vuotiaita. Joka sukupolvesta kuoli noin puolet ennen 15 vuoden ikää. Vanhuksia eli yli 60-vuotiaita oli vajaa viisi prosenttia.
Erilaiset kulkutaudit ja kuolema olivat alati läsnä. Puolelta lapsilta kuoli toinen vanhemmista, jokaiselta lapselta kuoli vähintään yksi sisarus. Kaikilta vanhemmilta kuoli ainakin yksi lapsi.
Kirjailijaa itseään jaksaa hämmästyttää historian erikoisuus.
– Ajatelkaa 1900-lukua, joka oli kahden maailmansodan ja kansanmurhien vuosisata. Kuitenkin tämä sama vuosisata on päästänyt äidit ja lapset tästä kuoleman varjon laaksosta, jossa he aiemmin elivät.
