Teksti Kirsi Seppälä, kuvat Jari Tuominen
Jakkulassa kuuluu iloinen nauru, kun kylän uusi asukas Nina Stenberg puuhailee uuden kotinsa pihamaalla miehensä Jari Tuomisen ja Hero-koiransa kanssa. Someron hyviin palveluihin ihastuneet uudet asukkaat muuttivat viime vuoden lokakuussa Somerniemelle.
– Olen aina tykännyt Somerosta, ja olen vuosia käynyt Someron uimahallissa. Ihastuin siellä mukaviin ihmisiin, jotka ovat reiluja ja maanläheisiä. Tykkään myös Someron keskustasta, sillä siellä on kaikki palvelut, mitä ihminen tarvitsee. Keskusta on viehättävä, ja siellä on kaupat, apteekki ja ravintolat, Stenberg kehuu.
Hän muistaa vieläkin ensimmäisen käyntinsä Someron uimahallissa.
– Ihastuin siihen vuosia sitten, kun siellä järjestettiin jouluna kynttiläuinti. Se alkoi kello 21 ja oli tarkoitettu aikuisille. Siellä oli muuten pimeää, mutta valaistuksena oli kynttilöitä ja lyhtyjä. Joulumusiikki soi hallissa hiljaisella. Se fiilis oli ihan uskomaton. Ensimmäistä kertaa joulu-uintiin mennessäni oli ihan hirveä myrsky, ja mietin, onko tässä järkeä. Kun pääsimme perille ja näimme tunnelmallisesti valaistun hallin ikkunoista isot lumihiutaleet, tunnelma oli aivan mahtava, Stenberg kuvailee.
– Silloin ihastuin Someron uimahalliin, ja se on minulle ollut ihan ratkaiseva juttu, hän kiittää.
Nykyään Stenberg käy Loiskeessa vesijuoksemassa pari kertaa viikossa. Jakkulasta sinne ajaa 15 minuutissa; entisestä kodista Ikkalasta matka kesti 45 minuuttia.
– Painotan sitä, että Someron uimahalli on tosi siisti ja henkilökunta on tosi mukavaa. Kun jalkani leikattiin, siihen tehtiin tekonivel, menin uimaan, mutta huomasin, etten pystynytkään uimaan. He toivat minulle rollaattorin ja jeesasivat minut pois altaasta, hän kehuu.
Uinti pitää Stenbergin jalan kuosissaan. Terveyssyistä hän joutui jättämään pitkäaikaisen hevosharrastuksensa omine hevosineen. Tosin Stenbergillä on nyt 1/20-osa ravihevosesta, ja hän toimii itse kimpan vetäjänä.
– Jarin kanssa yhteinen harrastuksemme on koiramme Heron kanssa puuhailu ja ulkoilu. Jakkulassa on huikeasti metsiä ja reittejä, missä voi kävellä koiran kanssa. Minua kiinnostaa tosi paljon Someron koirametsä, ja sinne haluan myös mennä tutustumaan, Stenberg kertoo ja lisää, että Hero on ranskalaista Barbet-rotua. Nimitys tulee rodulle kasvavasta parrasta.
Uudesta asuinseudustaan innostunut Stenberg suunnittelee myös pyöräilevänsä Ämyrille, kunhan lumet sulavat.
– En osaa tanssia, mutta suunnittelen pyöräileväni sinne kuuntelemaan ja katselemaan tansseja, hän kertoo.
Talo kaikilla mukavuuksilla
Stenberg ja Tuominen viihtyivät hyvin aiemmassa kodissaan Ikkalassa Taustan kylällä. Stenberg on samalta kylältä kotoisin, Tuominen Pusulasta.
– Vaikka tykkäsin asua Taustalla, vanhassa puulämmitteisessä talossa asuminen alkoi olla minulle fyysisesti liian raskasta. Kutsuimme taloa hollitalliksi ja mörskäksi. Mieheni teki polttopuut itse, ja minulla meni pihan raivaamisessakin pari vuotta. Meillä oli Taustan kodissa sekin ongelma, että juomavesi oli mitä oli, joten kannoin töistä vedetkin kotiin, 54-vuotias Stenberg aloittaa.
– Kun näimme puskaradiossa ilmoituksen vuokrattavasta talosta Jakkulassa, laitoin heti viestin, että olemme tosi kiinnostuneita ja tulimme katsomaan.
– Nyt on sellainen olo, että olen hotellissa, kun ei ole tarvinnut lämmittää puulla. Neliöitäkin tässä on enemmän kuin aiemmassa kodissa. Se on vähän huvittavaa, kun meitä on vain kaksi aikuista ja koira, mutta makuuhuoneita on kolme, alhaalla on kodinhoitohuone, kaksi suihkua ja iso sauna. Talossa on 120 neliötä ja löytyypä täältä kaksi putkaakin, Stenberg jatkaa.
Pariskunta muutti Jakkulaan nopeasti, ja myös Taustan taloon löytyi uudet asukkaat heti. Stenberg uskoo, että ihmiset tykkäävät päästessään omaan rauhaan ja koska Taustalle muuttaneillakin on koiria, he halusivat paikkaan, missä voivat tehdä koirille tarhan.
Omaa rauhaa Jakkulassakin on luvassa. Talon pihapiirin koko mitataan hehtaareissa, ja pihatöitäkin saa tehdä niin paljon kuin haluaa.
– Kukkia saa istuttaa, mutta mitään ei ole pakko tehdä. Saamme tehdä tänne koiratarhankin, hän kiittää.
Somerniemellä on mukavaa
Myös Somerniemi saa Stenbergiltä samanlaiset vuolaat kiitokset kuin Somerokin.
– Naapurit, keitä olen kohdannut, ovat olleet tosi ystävällisiä. Täällä on myös hirmu rauhallista, hän toteaa.
– En tiedä, onko Munamarket Somerniemeä vai jo Someroa, mutta siellä on ollut ihana käydä ostamassa munat. Se on 24/7 auki oleva itsepalvelukioski, jossa telkkarista näkee kanalan puolelle, Stenberg kertoo.
– Ennen joulua kävimme Hovimäessä, missä oli tosi viehättävää. Siellä oli lapsille tehty joulujuttu rasteineen ja ihanine valoineen. Siitä tuli hyvä fiilis. Myös kirkkoon haluaisin tutustua, olemme käyneet sen pihalla ja se näyttää tosi kivalta, hän kiittää.
Työmatka säilyi ennallaan
Sekä Stenberg että Tuominen käyvät Pusulassa töissä. Molemmat iloitsevat siitä, etteivät työmatkatkaan muuton jälkeen pidentyneet.
– Olen palvelutyöntekijänä Lohjan kaupungilla Pusulan kylässä, ja mieheni on maatalousyrittäjä. He viljelevät erilaisia lajikkeita, tattaria ja mitä milloinkin, sekä tuottavat muun muassa seulottua multaa, Stenberg kertoo.
